Mitä mieltä: eroaa, kun tietää varmasti uuden henkilön olevan tilalle... entiselle kumppanille koko tilanne tulee yllätyksenä. On siis tehnyt valmisteluja uuden henkilön suhteen vuosia ollessaan vielä parisuhteessa entisen kanssa.
Mitä erotapa kertoo ihmisestä?
Ajatuksia_herääkö
41869
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 41
Vanhimmat
Yksinäisyyden, yksin jäämisen pelko.
Kertoo se sen, että ei ole ollut hyvä olla sen kanssa kenestä eroaa. Elämässä tapahtuu kaikenlaista. Et sinä ole ensimmäinen kenelle noin käy...etkä myöskään viimeinen.
Minulle kertoo sen, että en voisi luottaa kuvattuun eroajaan. Hän sopisi lähinnä hauskanpitoon, mutta ei kumppaniksi....
Samaa mieltä. Pettänyt vähintäänkin platonisesti jo suhteen aikana. Huono tunneäly ja epärehellisyys. Itsekkyys nousee pintaan. Yhtä kaikki, huono maku jäisi.
Tuskin se tulee yllätyksenä toiselle osapuolelle kaikissa tapauksissa. Erokeskustelua on useasti käyty jo useamman vuoden. Ensimmäisen vaiheen avioerohakemus on ehkä jätetty, muttei sitä toista lopullista.
Muutama henkilö olisi alkanut kanssani suhteeseen, vaikka olen naimisissa. Ei kuitenkaan hän, jonka olisin halunnut. Se on moraalisesti väärin, mutta joskus käy niin, että sitä vain rakastuu hullun lailla. Yksinäisyyden pelko ei ainakaan minulla ole se syy, miksi etsisin valmiiksi jo uuden.
Tää sun tilanne on toinen jos asioista on jo puhuttu niin sehän ei silloin tuu puskista toiselle.
Että jättäjä ei ole ollut onnellinen aikaisemmassa suhteessa, miettinyt pitkään ja harkiten eroa ja tutustunut siihen uuteen kunnolla ennen kun jätti exän. On varmaan harkitseva ihminen, ei toimi hetken mielijohteesta. Ehkä odottanut ja katsonut paraneeko suhde exän kanssa ja voinu tehdä töitäkin tuon eteen. Ehkä ei ole voinut lähteä lasten takia. Mistä näitä tietää?
Näin juuri. Tilanteita (tällaisiakin) on monenlaisia, eikä oikein voi vetää yhtä johtopäätöstä, että jos noin tapahtuu, niin millainen on. Riippuu niin monesta asiasta.
Minullekin tuli ekana mieleen, että ei varmaan ole ollut onnellinen liitossaan ja on löytänyt ihmisen, jota todella rakastaa. Tällöin on hyvin ymmärrettävää ja luonnollista, että näin tapahtuu.
Jos vaan lähtee hetken hupi -mielessä, niin silloin asiaa voi tarkastella eri tavalla...
Mutta jos monta vuotta on ollut ihastunut/rakastunut tähän ihmiseen, niin eiköhän niitä tunteita sitten todella ole.
Miten suhde voi parantua jos kolmas osapuoli on jonossa? Eropäätös tehdään usein myös siksi kun kasvojen menetys on jo taattu eikä asia kestäisi päivänvaloa. Monta vuotta voi mennä kusessa uudessa suhteessa kunnes on valmis myöntämään itsekkyytensä.
Ei se kolmas oo parisuhteen pahin vihollinen. Kyllä suhteen parantuminen riippuu enemmän siitä, että se petetty ja pettäjä myöntää, et suhteessa ei ole ollut kaikki hyvin johtuu heistä kahdesta eikä siitä kolmannesta. Jotta mun aikaisemman suhteen olisi saanut toimivaksi niin mun exän ois täytynyt muuttua aivan toisenlaiseksi ihmiseksi mikä ei oo musta edes oikein. Ei kenenkään pitäisi muuttaa itseään jonkun toisen takia.
Enkä mä kyllä ajattele, että olin itsekäs. Se kolmas, jonka kanssa muuten oon ollut jo vuosikymmenen naimisissa, piti sitä mun ja exän liittoa ja siinä samassa mua kasassa niin et jaksoin hoitaa työn, kodin, lapset yms. Tää elämä ei aina oo niin mustavalkoista.
Kannattaako olla kannateltava, mikäänhän ei estä sinun nykyistäsi kusettamaan myös sinua vaikka parhaan kaverisi kanssa kymmeniä vuosia.
Ei uskalla olla yksin pitää olla valmiina katsottuna uusi.Tulis pahamaku suuhun mitä selkäni takana on tehty.Kertois myös suunnitelmallisuudesta.
Ei ihmiset välttämättä etsimällä etsi ja katso sitä uutta, jotkut voi rakastua. Toivottavasti näihin tuomitsijoihin ja ymmärtämättömiin ei koskaan vahingossakaan rakastu kukaan tai jos rakastuu niin itselleen käy vastaavasti. Joillain ihmisillä on tunteet. Toisaalta palstan hengen ja täällä olevien ihmisten mukaisesti on paljon arvokkaampaa ja parempaa rakastaa salaa ja hiljaa, kenenkään tietämättä, mutta täällä palstalla. Koska sitähän ei ole olemassa mikä on julkilausumatta omassa päässä. Se on hienompaa ja moraalisesti oikeampaa.
Tilanteita on monenlaisia. Joku eroaa vasta sitten, kun ensimmäinen kumppani heittää pihalle kuullessaan uudesta ja kyseessä on pakkotilanne. Ei ole rohkeus riittänyt aiemmin, vaikka onkin ollut tyytymätön ja katsellut jo pitkään muita.
Toinen puolestaan saattaa harkita pitkään vanhan suhteen hyviä ja huonoja puolia, eikä myöskään halua loukata kumppaniaan. Tunteita löytyy yhä, mutta ei ehkä siinä kaliiberissä kuin jättäjä haluaisi. Joku toinen vain saakin tuntemaan eri tavalla ja odottamattomasti, ja sitä saattaa herätä siihen tunteeseen, että juuri tätä minä olen kaivannutkin.
Twin Peaksia lainatakseni: "One woman can make you fly like an eagle, another can give you the strength of a lion, but only one in the cycle of life can fill your heart with wonder and the wisdom that you have known a singular joy."
Itse jos olisin jättäjän kanssa ryhtymässä suhteeseen niin juurikin se vaikuttaa, että miten nopeasti ja millä tavalla kumppani on jätetty ja onko siinä ollut aikaa käsitellä vanhaa suhdetta läpi. Salamajättäjä herättää enemmän epäluottamusta kuin pitkään harkinnut, sillä pitkään harkinnut ehkä todella on laskenut tilanteen hyvät ja huonot puolet ja on myös valmis ottamaan vastuuta uudesta rakkaudesta.
Jonkin verran ottaa aivoon se, että monet ei ymmärrä, kuinka hirveissä olosuhteissa joutuu elämään lasten ja taloudellisten syiden takia. Ne riidat on niin hirveitä, raivotaan ja tapellaan monta päivää. Lapset saattaa traumatisoitua niiden tilanteiden seurauksena pahemmin kuin minkään eron seurauksena. Sitten olet itsekäs, jos haluat lähteä siitä suhteesta tai löydät toisen, kun olet vielä varattu.
Tunnen ihmistyypin. Jättäjä on poikkeuksellisen itsekeskeinen persoona.
Ihmisiä on erilaisia. Ei voi tuomita kaikkia yhden tyypin perusteella.
Ei sitä ikinä voi tietää millaisissa parisuhteissa ihmiset elävät ennen eroa.
Kannattaako elämäänsä kuluttaa huonossa suhteessa?
Se vie paljon voimavaroja muilta elämän alueilta. Ja saattaa olla monenlaisia ongelmia esim. päihteiden käyttöä , jne..
Kasvetaan erilleen jne..
Se on ihmisten niin helppo tuomita jos itse elää täydellisessä kuplassa..
Eroaminen ei ole mitään helppoa esim. rahallisestikkaan .
Ja jos on yhteisiä lapsia , tulee nämä huoltajuus kysymykset jne..
Ihmiset voisivat kyllä antaa vähän armoa kanssa eläjilleen , ennen kuin tuomitsevat niin jyrkästi. Ei tämä maailma ja elämä ole niin mustavalkoista.
Oisko syvällisen keskustelun paikka vaikka siellä avioliittoneuvollassa vai mikä sen mestan nimi oli, kun on noita yhteisiä lapsiakin.Jos tämä ei tuota tulosta niin sitten kantapäät vastakkain.Silloinhan olet yrittänyt kaikkesi.
Kahden vuoden parisuhdeterapia on takana. Voin sanoa, että ei auttanut. Mikään ei muuttunut.
Siltikin olen lähes pakotettu jäämään tähän suhteeseen.
Älä ajattele noin. Itsellä melkein sama juttu, eikös ole ihmeellistä, mutta siltikin ajattelen sitä toistakin vaihtoehtoa todennäköisempänä.
En haluaisi olla kukaan kolmiodraaman jäsenistä. Mutta sellaista elämä on. On muitakin juttuja jotka tulee yllättäen ja on pakko kohdata; vakava sairastuminen, läheisen kuolema jne. Toivottavasti mies ei tee samaa temppua uudellekin vaimolle.
En oikeastaan usko mihinkään illuusioon uuden suhteen täydellisyydestä. Kyllä siinä tulee vastaan samoja ongelmia alkuhuuman jälkeen, kuitenkin suhteen toinen osapuoli on aina sama eli sinä itse. Olen monessa mielessä todella vaikea elämänkumppani, voin sen myöntää.
Mielestäni kertoo siitä ettei henkilö kykene olemaan yksin, vaan aina oltava joku kumppani.
Moni sanoisi näin: jos voisit tavata ihmisen, joka olisi elämäsi tuleva rakkaus vaikka vasta vuoden päästä erosta niin moni valitsisi niin ja moni on ehkä valinnut se aviokumppaninkin enemmän sellaisen, sopivan ajankohdan logiikalla ja ihme sitten kun tulee ero. Mutta oikeastaan sitä on turha kuvailla pelkästään järjellä ajattelevalle ihmiselle, sillä hän ei ymmärrä sitä, sillä hän ajattelee eri tavoin. Enkä sano sitä pahalla, se on fakta, mutta ei toimi tunteellisen ja romanttisen ihmisen kanssa.
Asialla on vain niin monta puolta kuin on eroajiakin. Omasta puolestani voin kertoa, että monen vuoden liittoni narisee liitoksissaan aika voimakkaasti enkä etsi uutta rakkautta. Silti olen tämän narinan aikana tutustunut kahteen mieheen, jotka ovat tehneet suuren vaikutuksen. Toinen oli varattu ja tiesin, etten tulisi häntä valloittamaan millään konstilla ja näin pikkuhiljaa sain hänet mielestäni taka-alalle. Tästä miehestä tiesi myös tämä kumppanini. Mitään ei tapahtunut. Toinen oli lapsuuden ihastukseni, jonka näin pitkän ajan jälkeen. Tulimme juttuun hyvin, myös tämän miehen mielestä, jos oikein häntä ymmärsin. Olisin halunnut tutustua häneen enemmänkin, mutta en tiedä mikä tuli väliimme. Ehkä hän pelästyi tai en tiedä, kun en saanut mitään selvitystä asiaan. Tästä hieman loukkaannuin. Ihastumisia tulee ja menee, mutta näin syviä tunteita ei tule usein mitä koin tähän nuoruudenihastukseen. Ehkä en ole hänen ihannoimaa seksikkyyttä tai jotain...ehkä hän ei ollut valmis, koska oli hetkenaikaa sitten eronnut. Ilmeisesti nyt tapailee vanhaansa. En mene väliin, mutta olisin häneltä toivonut jotain selvitystä...vaikka vain sanat, että olet varattu. Tiesi kuitenkin, että olen narisevassa liitossa ollut jo pitkään.
Miksei saisi ihastua tai rakastua ja viettää aikaa toisen kanssa, jos on käsitellyt jo omaa liittoaan monta vuotta ja tullut siihen tulokseen, että se on vain jatkoajalla lasten takia.
Kannattaa miettiä tosi tarkkaan onko kyse siitä ettet itse suostu mukautumaan perhe elämään ja tekee kaikkes eli oot itse tuolloin jatko ajalla - mikä ei ole läheskään sama kuin yhteinen näkemys suhteen tilasta. Tosi monesti käy niin että ymmärtää vasta kun kapina hälvenee että se vika oli itsessä. Ettei pystynyt eikö itsekkyyttään halunnut mukautua siihen yhdessä luotuun elämään ja luvattu maa jää lunastamatta. Parisuhde on myös sen toisen ajattelemista. Kokemus opettaa että kaiken joudut käsittelemään, kuten se toinenkin katkeroituu kun turhaan uskoi sinuun. Vai mikä vika siinä toisessa on?
Meidän välillä ei ole ollut tunteita enää moneen vuoteen eikä minkäänlaista läheisyyttä. Tätä voi verrata ystävyyssuhteeseen, keskusteluyhteys sentään toimii. Olen miettinyt pitääkö minun tyytyä tähän vai voisinko kuitenkin löytää jonkun sopivamman.
Perhe-elämään olen mukautunut, kaikki asiat tehdään lasten ehdoilla ja lasten vuoksi ollaan yhdessä vieläkin, vaikka ongelmia on ollut jo vuosia.
Minusta on itsekästä ripustautua toiseen ihmiseen, kun hänkin voisi saada paremman ihmissuhteen eron myötä. Ei siinä toisessa ole mitään vikaa, olen häneen aikoinaan intohimoisesti rakastunut. Ihminen yksilönä vaan kasvaa ja muuttuu, henkiset ja fyysiset tarpeet muuttuvat. Koen, että olemme molemmat kasvaneet tästä suhteesta ulos.
Onpa kumma jos itse sotkee asiat
Aloittaja, mistä päin olet?
Jos se toiselle tulee yllätyksenä niin silloin on pettänyt selkeästi toisen. Ja vielä uuden katsonut valmiiksi. Raukkamaisinta mitä tiedän. Koska minä aina elän tunteella ja näytän sen myös. Ongelmia no on tottakai koska eri mieltä ollaan jostain asioista. Muutoin en Kohtele toista väärin tai petä. Jos toinen tulisi kertomaan tunteiden katoamisesta en uskoisi koska ei se ole näkynyt tässä pitkässä suhteessa. Jos yhtä äkkiä tunteet hukassa epäilisin todella pettämistä silloin. Joten jos salaa selän takana " valmistelee eroa sitten tulee kertoilemaan ero halunsa tulee sekin ilmi. Todella raukkamainen toiminta olisi. Yhdenkin parin tiedän ja kuinka kaikkien yllätykseksi se olikin salajuoppo. Ja ukolla kakkonen valmiina. Inhoan tuota uutta paria enkä tule koskaan ottamaan läheisiksi ystäväksi. Vaikken tunnekaan petettyä niin osaan kuvitella omalle kohdalle miten tuokin petturi selitti meille ystäville eronsa ja hups uusi hankittuna. Täysin paskoja ihmisiä jotka " eroilevat tällä tavalla. Jos eroaisin joskus kertoisin myös syyn miksi ja antaisin myös ymmärtää kuka eron halusi ja millä syyllä. Petos on aina petos tehtiin se miten tahansa. Varsinkin kun katson tuon uudenkin petokseen tietäen alkanut.
Joo, mutta yritä ymmärtää, että kaikkien tilanteet eivät ole samanlaisia kuin sinun suhteesi. Suhteesta lähtijä ei välttämättä ole ollut ollenkaan onnellinen suhteessaan. Lisäksi kaikki eivät ETSI uutta, joskus huonossa suhteessa olija voi rakastua tai löytää elämänsä ihmisen vasta sitten, kun on jo suhteessa jonkun muun kanssa. Moni asia riippuu tilanteesta.
Miten voi rakastua kahteen yhtäaikaa. Sepä se...toisinaan kolmas pyörä kuvittelee että tähän on rakastunu suhteessa oleva. Mitäs siihen sanot, miltäs semmonen oma nielty lääke tuntuu kun ei pidäkään paikkansa sanat.
Ei tätä keskustelua oikeasti tarvitse edes käydä. Jos kaksi ihmistä tapaa, oli elämäntilanne mikä tahansa ja alusta alkaen säkenöi sen ihmisen kanssa, se on sillä selvä. Ei siinä muuta tarvita. Siinä ei elämäntilanteet vaikuta, jos oikeasti rakastut. Katsokaa ympärillenne.
Aloittaja ei vain ole tarpeeksi kiinnostunut ja yrittää perustella sen jollain luottamuspulalla, vaikka ei todennäköisesti tunne koko ihmistä ja tämän tilannetta.
Olen samaa mieltä, kuin sinä tässä kommentissasi.
Ratkaisevaa on se, miten asiat hoitaa, jos näin käy.
Todennäköisesti ap ei ole itse osallisena tällaisessa tilanteessa ollenkaan, missään osassa. Puuttuu vain muiden juttuihin tuntematta tilannetta ja tapahtumia ollenkaan. Kuulostaa ainakin ihan siltä.
Kertoo että ihmiset on hyviä selittelemään. Säälisin kaikkia osapuolia.
tapaushan tuo on. Syitä on niin monta kuin seppääkin, mutta kyllähän kyse on ihmisen epärehellisyydestä jos pitää heittää halla-ahot ennen kuin keskustelee sen puolisonsa kanssa. Jos suhde ei toimi niin siitä pääsee irti ilman pettämistäkin, muu selittely on selittelyä pettäjän taholta oman mielen tyynnyttämiseksi.
Kaikki naiset toimivat noin. Uusi on niin helppo saada alle. Poika, sinulla on vielä paljon opittavaa, noista kauniiden käärmeiden sieluista.
Täysin omahyväisen ja itsekkään ihmisen toimintaa, hän ajattelee vain ja ainoastaan itseään sekä omia tarpeitaan ei tulevaa eksäänsä eikä tulevaa puolisoaan, valehtelee molemmille. Mikä ihmisessä on tosiaan vialla ettei hän osaa erota ensin ja eheytyä erostaan sekä katsella sitten eheytyneenä ympärilleen, miksi pitää hypätä sen seuraavankin kanssa vain ojasta allikkoon.
Parempi on erota ensin kuin ett jää ns.rysän päältä kiinni. Mun veljen entinen emäntä petti mun velipoikaa, sillä oli toinen melkein vuoden verran siinä sivussa. Ei se emännän uus mies ollut itsekään vapaa vielä silloin, sen muija sairasti syöpää ja se mies piti mun veljen vaimoa siinä sivussa...kai se oli suurta rakkautta. Kun sen miehen vaimo kuoli, niin parisen kuukautta kuoleman jälkeen sitten tapahtui se rysän päältä kärähtäminen. Olis se veljen emäntä mieluummin lähtenyt ja eronnut mun veljestä ensin ja sitten ottanut sen uuden ukkonsa kuvioihin mukaan. Ei siinä mitään, mutt kun oli lapsiakin heille siunaantunut. Veljen emäntä vei lapset mennessään kun muutti, lapset ei edes ymmärtäneet ett vanhemmat oli eronnut ja sitten emännän uuteen kotiin tuli tuo mies viettämään öitään, varmasti lapset oli ihmeissään ett missä isi ja miks tuo outo mies on heillä yötä ja kulkee kalsarit jalassa. Sain mäkin selitellä veljen lapsille miksei heille oltu kerrottu ett vanhemmat eroaa. Se mun veljen emäntä oli aina ollut itsekeskeinen, ei ajatellut muita kuin itseään, mutt mun velipoika rakasti sitä naista. Tuo pettäminen, ett hänen rakkaansa oli toisen kanssa ollut sängyssä, särki mun veljen sydämen. Näytti ett ei selviä tuosta jutusta, laihtui hirveästi, pelkäsin ett tekee jotain itselleen. Tuo kokemus muutti mun veljeä, ei ole entisenlainen sen jälkeen. Mitäpä tuo tapa erota kertoo tuosta mun veljen entisestä muijasta...paska ämmä, joka ei muita ajatellut kuin itseään. Sai muuten lapsetkin vieroitettua isän puoleisesta suvusta. Meni naimisiin sen uuden tyyppinsä kanssa, musta he sopivat hyvin yhteen, pettäjiä molemmat. Siinä suhteessa ei ainakaan yllätyksenä tule, jos toinen pettää.
Tuollainen ihminen ei ota siitä mihin aikanaan lupautuu. Epävakaa, epävarma pikku piru. Omia virheitään ei tunnusta, eikä edes yritä korjata. Kiusaa sitten ratkaisuillaan läheisiään ja kokee varmaan itse olevansa aivan puhdas ja syytön tilanteeseen. Tekee tuon aina uudestaan.