Mitä tekisit toisin ihastuksesi suhteen, jos saisit uuden mahdollisuuden?
Mitä tekisit toisin?
^Gallup^
4812757
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 48
Vanhimmat
Kertoisin hänelle tunteistani ennen kun hän muuttaa satojen kilometrien päähän, mutta sitä mahdollisuutta ei enää tule=D!
Antaisin palaa enkä jännittelisi liikoja!
Kertoisin, että olen aina ollut ihastunut häneen. Ja antaisin tunteiden voittaa järjen. Kerrankin.
antasin sille piparia heti
Iskisin kiinni enkö miettis että jos jotain....
Harmittaa kun ei saanut sanotuks, olis vaan pitänyt käydä kiinni tahi ainakin avata suu!!!
Ja kun nyt on vastaava tilanne (päällä) niin nyt käyn kimppuun;) Mitään ei saa jos ei paa kaikkea peliin!!!
Jos saisin toisen mahdollisuuden meidän ensimmäisille treffeille luottaisin siihen, että mies sanoo mitä tarkoittaa. Ja tarkoittaa mitä sanoo.
Luulin ihastukseni olevan pelimies ja toimin sen mukaan, mutta hänen kaveriensa mukaan poika onkin erittäin ujo ja hänellä on paha halipula, jota sitten alkoholin rohkaisemana "lääkitsee" kun selvinpäin on niin ujo ettei uskalla. Ei siis sittenkään pelaa vain koska pystyy.
Eli toisin sanoen. Tulkitsisin käytöstä eri kulmalta; ehkä se mitä pidin merkkinä siitä ettei jäppinen ollutkaan niin kiinnostunut olikin vain ujoutta.
Kadun jälkeenpäin mitä menin tekemään.
Jos saisin toisen mahdollisuuden meidän ensimmäisille treffeille luottaisin siihen, että mies sanoo mitä tarkoittaa. Ja tarkoittaa mitä sanoo.
Luulin ihastukseni olevan pelimies ja toimin sen mukaan, mutta hänen kaveriensa mukaan poika onkin erittäin ujo ja hänellä on paha halipula, jota sitten alkoholin rohkaisemana "lääkitsee" kun selvinpäin on niin ujo ettei uskalla. Ei siis sittenkään pelaa vain koska pystyy.
Eli toisin sanoen. Tulkitsisin käytöstä eri kulmalta; ehkä se mitä pidin merkkinä siitä ettei jäppinen ollutkaan niin kiinnostunut olikin vain ujoutta.
Kadun jälkeenpäin mitä menin tekemään.
kääntyisin pois ja tällä kokemuksella toteaisin, että parempi kun ei oltais koskaan tavattukkaan. Paskalla ei tee mitään, kun ei ole peltoakaan.
Pusi pusi sullekkin, koeta jaksella...
jos en saa sun kovan päälle kyykähtää...
Jos kelloa voisi siirtää taakseppäin...
Olisin jättänyt paljon asioita tekemättä..
Tätä asiaa aattelen joka päivä........
Seurustelin itse silloin kun tapasin hänet (ja seurustelen vieläkin saman miehen kanssa) ja ihastuin tosissaan ja hän muhun. Olimme yhdessä yhen illan, (huomautan tässä kohtaa, ettei mitään "sellaista" tapahtunut) ja se jäi mieleeni koko loppuiäksi... Hän olisi halunnut alkaa seurustelemaan kanssani, mutta itse seurustelin jo tahollani, niin en halunnut lopettaa toimivaa suhdetta uuden takia. Nähtiin vielä seuraavana kesänä ja hän puhui mulle kaikkea ihanaa ja sanoi, että ajattelee mua joka päivä....
Mää pistin välit poikki ja sanoin, että haluan ennemmin olla nykyisessä suhteessani.
Vielä tulee kausia, jolloin ajattelen vain häntä ja mietin miten kaikki olis voinut olla, jos oisin valinnut toisin..
Nyt hän on vasta muuttanut asumaan uuden tyttöystävänsä kanssa.
Kaikkea hyvää hänelle elämään.
Jotenki voisin samaistua tohon.
kaikki lähti siitä et työkaveri tuli lohduttaan mua ku meni huonosti ja avauduin sille. huomattiin että voidaan puhua paljon kaikesta toisille mitä ei kaikille voi puhua. se kerto omasta suhteestaan jossa mies juo ja käyttää henkistä väkivaltaa ja se on miettinyt eroa ja muuta vastaavaa. se on kyl vaikeassa tilanteessa mutta sit mulla kasvo tunteet sitä kohtaan ja kerroin niistä sille. kyllä siltäki löytyy jotain tunteita mua kohtaan mut haluaa yrittää viel pelastaa oman suhteen. sen jälkeen kuitenkin ollaan melkein päivittäin yhteydessä tekstiviestien muodossa. olen yrittäny katkassa kokonaan välit että en sekoittais sen päätä mutta se masentuu siitä tosi paljon. nyt vaan yritän työntää omat tunteet syrjään ja olla tukena mitä nyt tulee tapahtumaankaan. ja tiedoks vielä että ainoa mitä ollaan tehty yhdessä niin ollaan halattu toisia.
on se vaikeaa.... mut elämä on
Hän oli tavallaan ihastus..en koskaan kertonut hänelle...sen sijaan luotin liikaa että hän kestäisi kuunnella murheitani...jos saisin uuden tilaisuuden pitäisin suuni kiinni ja kertoisin vain kysyttäessä...Maya hazel...ehkä joskus voit antaa anteeksi liian puhumiseni..ehkä..."hiekkaan kirjoitettu ja kiveen kaiverrettu"
tavalla kuin paljon rakastan. Yhä edelleen. Toista ei voisi enää vähempää kiinnostaa.
...mahdollisuuden, kun hän niin kauniisti sitä kerran silloin kysyi.
Kyllä, sulla todellakin olis ollut mahkuja, mut olin niin sekasin.
No ensinnäkin en menis aamulla yhdenyön jutun jälkeen vessaan piiloon siksi aikaa et muija lähtee himaan.Sit viimein numeron saatuani voisin nyt jopa soittaa selvinpäin heti seuraavana päivänä enkä parin viikon päästä kännissä valon jälkeen baarista.Sit voisin jättää yrittämättä iskeä hänen parasta kaveriaan ja olla aiheuttamatta heidän välilleen riitaa.Myös vähän lievempi humalatila joka kerta kun on nähty,tanssittu ja suudeltu baarissa ei varmaan ois ollut ainakaan haitaksi sen suhteen et jutusta ois joskus voinut jotain tullakkin.
No se on turha enää itkeä kun paskat on jo housuisssa.Hauskaa kevättä Hennalle!!!
Myöntäisin tunteeni itselle ja ihastukselleni, nyt se taitaa olla myöhäistä. Olisin oma itseni, enempää en olisi voinut kuitenkaan menettää. Ottaisin yhteyttä ja en loukkaantuisi niin herkästi. Eläisin täysillä joka päivän ja lopettaisin haavelun.
Tuo tunteen myöntäminen on just mitä pitää tehä, itselle kävi keväällä juuri noin ja nyt ei yhtään tietoa missä toinen on, jos vain tiedät miten tavoittaa toisen ja hän ei ole varattu niin kannattaa kokeilla ettei jää turhaan harmittamaan, taistele=D!
onko ihastuksen kohde varattu, jos ei juurikaan tunne häntä? Itse voisin vaikka tehdäkkin aloitteen, mutta pelkään munaavan itseni turhaan, jos hän on varattu.
niin no mitä minä olisin tehnyt toisin olisin ehkä jättänyt kertomatta.. tai en tiedä..
kerroin ihastukselleni tunteistani ja siinä kävi juuri niinkuin arvelinkin. tämä ihastukseni kohde ei tuntenut minua kohtaa mitenkään ja sanoi vain että en ole hänelle muuta ku hyvä kaveri enkä mitään sen enempää..
No sen jälkeen hän on kyllä ollut vähän etäinen ja ei enää hirveesti pyöri samoissa porukoissa.. taisin säikyttää tai jotain. tai ehkä hän jotenkin tuntee olonsa vaivautuneeksi koska tietää että minä tunnen häntä kohtaan jotain mitä hän ei tunne minua kohtaan..
eli jos olisin jättänyt kertomatta pyörittäisiin varmaan nykyäänkin enemmän samoissa porukoissa ja hän ei olisi niin etäinen.. silloin saisin vain nauttia hänen seurastaan enemmän...
mutta jos en olisi kertonut, olisin häneen varmaan vieläkin ihan ihastunut ja varmaan elättelisin toiveita päässäni että ehkä jonakin päivänä meistä tulisi jotain . mutta nyt kun sen tiedän että sitä päivää ei tule ikinä koittamaan niin tavallaan sitä osaa jo keskittyä toisiin kiinnostaviin miehiin...
mutku se on edelleen aivan syötävän söpö.. :)
Vastaisin hänen tunteisiinsa enkä leikkisi välinpitämätöntä!!!
tavoitteeni olisi puhelinnumero ja sähköpostiosoite. Sen verran hankala yhteys.
yhteys? onko tuo so kutsumanimi??tai jotain,lyhenne
se jonka luulen sun olevan..Mun olis sillon pitäny olla rehellinen ja sanoa että olet vaan varalla, hoito..Tuli nyt sanottua kun en sillon tehny sitä.Jos olet hän jonka luulen sinun olevan.
Mulla on ollu toinen jo kauan ennen sua.
Kenellehän tuo hotio juttu oli=D!
naiselle vai miehelle?joku vinkki
Mitkä terveiset?ja kenelle t:Pohjois-Karjalais Savolainen mies=D!
naiselle.mulla on sun numero puhelimes..
numero nim so.mun puhelimes.
mies. jep. Oli miten oli, en ole ollut hoitosi, dont worry, dude.
En olisi koskaan ottanut yhteyttä, en olisi harrastanut seksiä hänen kanssaan.
miksi?
Jaa, tuskinpa osaisin mitään tehdä toisin. Eli hermoilisin, puhuisin typeriä jos yleensä mitään puhuisin ja pyytelisin kokoajan anteeksi kun nyt vaan oon tällanen.
Onneks sitä voi aina jälkeenpäin hymyillä itelleen.
Välillä kyllä vituttaa..
Jaa, varmaan hermoilisin, puhuisin typeriä jos yleensä puhuisin ja pyytelisin anteeksi kokoajan omaa käytöstäni kuten yleensäkin.
Onneks jälkeenpäin voi aina naureskella itselleen (aina kun jaksaa).
Välillä kyllä vituttaa...
En puhuisi elämäntarinani yhen illan aikana, kuin pelkäisin ,että en näkis tyttöä enää koskaan.
En puhuisi ikävistä asioista vaan iloisista
En haaveilisi tai kuvittelisi mitään pilvilinnoja.
Ei sillä enää väliä, anyway.
sami
Jättäisin pettämättä, sanoisin JOKA PÄIVÄ rakastan sinua, kertoisin kuinka tärkeä hän on minulle, tekisin kaiken minkä jätin tekemättä!!!!
Olisin se täydellinen mies, se legenda mistä naiset unelmoivat....mutta vain hänelle..
=) M."Lopez" =) LOVE U 4EVER!!!!!!!!!!!!!
ihastukselleni hastalavista jo paljon aiemmin.
häntä varten luotu vaikka kuinka lätkässä olikin minuun. En olisi lähtenyt edes yrittämään minun näkökulmastani jo valmiiksi tuhoon tuomittua suhdetta. Oli niin raivostuttava tyyppi että välillä meinasi aivoista verisuoni katketa.
...teki hänestä niin raivostuttavan? Miten pystyit olemaan varma, että suhde olisi ollut tuhoon tuomittu?
Tuskin tekisin enää mitään toisin, joskus tuli koitettua kaikki eri tyylit lähestyä tätä tajunnan vienyttä neitoa joka oli sieltä vaikeimmasta päästä kaikkine "ei halua olla tilivelvollinen, alkaa ahdistaa, löysi aina jotain vikoja teostani/sanomisistani, lähti aina yllättäen sanomatta/kirjoittamatta sanaakaan...mutta mutta..kaikesta huolimatta tuo nainen on pysynyt monta vuotta mielessä vaikka sitä välillä on väkisinkin yritetty unhoittaa...
Hei!
Kivoja kysymyksiä ja kiva vastata näihin vaikka en oikein tiedä mitä odotat...
Olen itse ihastunut ja avioitunut nopeasti (ilman isoja häitä koska anoppini ja appeni eivät minua koskaan hyväksyneet). Tässä sitä nyt sitten körötellään 15:tta vuotta, suhde heihin on vielä yhtä huono enkä saa tukea mieheltäni pätkääkään. Jos kerron asiasta äidilleni, ei hän minua usko, vaan luulee, että liioittelen.
Olen menettänyt kaiken elämäniloni, lapsemme vuoksi jaksan, miehen kanssa ei ole mitään yhteistä paitsi katto ja velat.
Nim. Ei vaihtoehtoja
luultavasti olisin menemättä hänen luokseen kahville.enkä olis lähteny baariin.ei meijän välillä tapahtunu koskaan mitään,ei ees suoraan kehdattu tunnustaa,yks nolo halaus ja näkemiin.anna anteeks pate,mut mä en olis kuitenkaa loppujen lopuks kestäny sua.etkä sä mua.mä jään silti kaipaamaan...
ja jonain päivänä sä unohdat mut.
jos saisin uuden mahdollisuuden eikä olis muuta suhdetta meneillään....ottaisin sen rakkaan juopporentun ja halisin puhki...hih :)
jotain muutaki ku moro! keräisin rohkeuteni ja jutustelisin enempi..
jos siihen kuolee niin sen katseen alla.. :)
En antaisi itseni mennä samallalailla lukkoon kuin silloin menin (ja vielä useamman kerran). On se ihme, että toiselle ei saa sanottua muuta kuin moi, vaikka niin paljon olisi asiaa ja kähvilla käydessä kuitenkin juttua riitti. En itsekään oikein ymmärrä, miksi niin käyttäydyin, joten ei tarvitse paljoa ihmetellä, jos siinä toinenkin menee ihan hämilleenja suuntaa huomionsa muualle. Toinen asia, minkä tekisin toisin on se, että toimisin nopeammin..tosin vaikee on sanoa, olisiko nyt toisin, jos olisin toiminut nopeammin..se jää ehkä ikuiseksi arvoitukseksi! :/
lähdetkö kahveelle kanssani.
Uskoisin,et ottaisin kumpp:millä samat harrastukset,eikä olis kovin tosikko(rakaudelle tilaa)ym!