Jäin lumoutuneena katsomaan hiljaa lipuvaa maisemaa myöhään illalla, kesän värejä heleydessään, vesistöjen taivasta peilaavaa kauneutta, ja lumouduin.
Hiljaisen musiikin hyväilemänä liidin ihastuneena yli maankamaran, jonka värejä ja vehmasta alkukesän suloa, en olisi ilman tätä taidekokemusta ilman siipiä koskaan panoraamana nähdä!
Mitä viehättävimmät lahdenpoukamat, saaret, ja sekametsäalueet lipuivat allani kuin satujen vehreä maa, jota ei maapallon karuimpien aavikoiden asukas varmaan lakkaa ihmettelemästä.
Kiitos näkymien tallentajille huikeasta kauneuselämyksestä!
Hiljaisen musiikin hyväilemänä liidin ihastuneena yli maankamaran, jonka värejä ja vehmasta alkukesän suloa, en olisi ilman tätä taidekokemusta ilman siipiä koskaan panoraamana nähdä!
Mitä viehättävimmät lahdenpoukamat, saaret, ja sekametsäalueet lipuivat allani kuin satujen vehreä maa, jota ei maapallon karuimpien aavikoiden asukas varmaan lakkaa ihmettelemästä.
Kiitos näkymien tallentajille huikeasta kauneuselämyksestä!
Vastaukset 9
Vanhimmat
Aika viileää täällä luonnossa, mökin lämmössä menettelee.
Niin kaunista on Suomi, etelästä pohjoiseen. Minulta vierähtää aina kyynel kun katson, joskus kyyneliä tulee enemmän ja haen vessapaperirullan josta riittää nauhaa silmiin ja nenään. Minä liikutun aina kun nään rakkaan isänmaamme kuvia, jota hienonhieno musiikki myötäilee hivelevän kauniisti 😊😢🌍
Meidän maamme -Vårt land on Yle 1 :n upea kunnianosoitus suomalaiselle maisemalle, luonnolle, rakennetulle ympäristölle. Sarja on 20-osainen, eri vuodenaikoina eri puolella Suomea kuvattu, ja niistä on koostejakso.
http://areena.yle.fi/1-2883111?autoplay=true
Tässä linkissä kaikki jaksot :
http://areena.yle.fi/1-3859526
Katselukokemus on aisteja ja sielua hyväilevä, rauhoittava musiikki vie ihan toisiin sfääreihin, linnun siivin halkomaan sinitaivasta. Miten upeasti joet rytmittävät maisemaa, metsät ja pellot täydentävät kuvaa, järvet peilaavat saariaan , rantojaan ja taivasta, meri ympäröi maailman kaunein saaristo helminään. Imatrankoskea en ole koskaan nähnyt vapaana kuohumassa, mikä voima ja pauhu. Kolin maisema vangitsee aina uudelleen, siellä mieli lähtee lentoon.
Juuri suihkusta tulleena ilostuin lukiessani muidenkin kokemuksia. Kyynel kostuti minunkin silmiäni tajutessani synnyinmaani kauneuden.
Tottahan olen sen nähnyt keväisen luonnon helmassa , saariston ulapan, ja taivaanrannan mittaamattomuudessa. Mutta en tienyt käsivarren luonnon suloisuudesta, en moninaisista väreistä, kaukana siintävien vaarojen sinisyydestä,..olin aivan huikaistunut 👨❤️💋👨
PS.
Palohälyttimeni alkoi piippailla kuin hätääntynyt lintu, joten tikkaat alle ja kiipeilemään irroittamaan, ei sitä kuuntele kauaa kukaan! Uusi patteri pitänee ostaa, kunhan lähden tästä liikekannalle. Jäätelövalikoiman ajattelin viedä tuliaisiksi Lippajärvelle, entisen asuntoni asukeille lapsineen.
Saan nähdä 20 v. sitten istuttamani koristeomenapuun 🌸☘ vielä 🌸☘loistossaan 🌸🌿🌸☘
Samoin tuntein katselin maamme koko kuvaa, rakastaen.
Kiitos sinisirkku aloituksestasi.
Kotomaamme koko kuva sen ystävälliset äidin kasvot 💗
Aleksis Kiven Seitsemän veljestä on myös upea kehityskertomus, nuorten miesten kasvutarina. Eerosta kasvoi syvällinen ajattelija, huolehtiva perheenisä ja aviomies, luonnon ystävä.
“Ja tämänkaltaisista harrastelemisista laajeni hänen katselmansa elosta ja maailmasta. Synnyinmaa ei ollut hänelle enään epämääräinen osa epämääräisessä maailmassa, ilman mitään tietoa missä ja minkälainen. Vaan tiesipä hän missä löytyi se maa, se kallis maailman-kulma, jossa Suomen kansa asuu, rakentelee ja taistelee ja jonka povessa lepäsivät isiemme luut. Hän tiesi sen rajat, sen meret, sen salaisesti hymyävät järvet ja nuo risu-aitoina juoksevat hongistoiset harjanteet. Kotomaamme koko kuva, sen ystävälliset äidinkasvot olivat ainiaksi painuneet hänen sydämensä syvyyteen. Ja tästä kaikesta syntyi hänen tahtoonsa halua ja pyrkimistä kohden maamme onnea ja parasta.”
Nostin tämän ketjun, koska tässä on myös linkit, joita Sini-sirkku etsiskeli uudempaan samanaiheiseen ketjuunsa. Toivottavasti et pahastu :).
En tietenkään, päinvastoin kiitos Ramoona, tuo otehan jonka siteerasit kertoo Aleksis Kiven taidosta kertoa inhimillisen kokemuksen.
Menkääs Pohjanmaan lakeuksille. Siellä ei ole laaksoa, ei kukkulaa, ei järviä eikä lehtimetsiä. Siitä huolimatta paikallinen voi pitää sitä maisemaa upeana.
On kovin suhteellista tämä maiseman ihaileminen.