Katselin ja lähdin käymään parissa Euroopan Unionin Pääkaupungissa.
Ihmettelin tai havaitsin siinä ihan sattumalta, että Oulun koneen matkustajilla
oli pienet jalat. Olen joskus kuullut, että Suomalaiset ihmiset polveutuu Mongoleista.
Itselläni on kyllä miehen 45 jalka, joten miten siellä alkukantasilla alueilla on ihmisten
jalankoko. Aasiassa ja Thaimaassa on paljon myös pienijalkaisia. Euroopan konesiin
menijöiden kengät olivat kyllä hyvinkin suurikokoisia.
Tiedän yhden tuttavan ja hänellä on sellainen ongelma, että hän jännittää aivan
hirveästi ja hänellä ei tahdo kahvikuppi pysyä kädessä missään arvokkaammassa
tilaisuudessa. Tämä kuitenkin on totta ja tätä ei voi kukaan kieltää, että osa Thaimaan
ja Pattayan palstan kirjoittajista ei uskalla lähteä, koska hänellä on erinlaisia pelkotiloja.
Tämä on kuitenkin tieteellinen totuus ja tilasto, että yli 20 % porukasta kokee erinlaisia
jännitys ja pelkotiloja. Monesti se huokuu näistä kirjoituksista. Itsellänikin on ollut ja voi
olla vieläkin sellaisia jännitystiloja, vaikka kahvikuppi neuroosi. Ajattelen jos joskus tuntuu
tukalalta, että täriskööt vain ja en minä sitä kiellä ja otan toisella kädellä tukea reilusti jos
siltä tuntuu... Yleensä se jää sitten olemattomaksi. Moni ottaa viinaa ja estää näin sen tärinän.
Tuosta tulikin mieleen, että moni varmasti tarvitsee ne rohkasuryypyt ja sillä viisiin.
Lentopelkoakin on oikeasti ja siitä kärsii osa porukasta ja kiukuttelee sen vuoksi
tällä Pattayan palstalla ja onhan se nähty, kun iso mies yrittää hypätä koneesta ulos.
Itse olen aika paljon lennellyt ja minua ryhtyy aina yleensä nukuttamaan, kun kone
rullaa kiitoradalle. Johtuuko paineistuksesta vai vapauden tunteeesta ja stressin
poistumisesta... Olen kyllä usein onnellinen aina kun lähden pois suomesta ja niin näyttää
muutkin olevan.
Minusta Pattayan Baarit voisivat tulla paremmin esille tällä palstalla ja kertoa, että
Pattayalla pärjää ihan suomella ja jos jännittää, niin järjestetään kuljetus ihan kentältä
ja majoitus ihan suomen kielellä, koska monella suomalaisella on se lukeminen jäänyt
vähän vähemmälle.
Kertokaa, kuinka monta suomi-baaria on tällä hetkellä Pattayalla ja kuinka he voivat
auttaa näitä ihmisiä, jotka taistelevat näitten pelkojensa kanssa... Että Makarooni
laatikkoa saa Pattayalta myös ja saa myös Tom yum kunia.
Hyvää matkaa poijat ja Lämmintä talvea.
Ihmettelin tai havaitsin siinä ihan sattumalta, että Oulun koneen matkustajilla
oli pienet jalat. Olen joskus kuullut, että Suomalaiset ihmiset polveutuu Mongoleista.
Itselläni on kyllä miehen 45 jalka, joten miten siellä alkukantasilla alueilla on ihmisten
jalankoko. Aasiassa ja Thaimaassa on paljon myös pienijalkaisia. Euroopan konesiin
menijöiden kengät olivat kyllä hyvinkin suurikokoisia.
Tiedän yhden tuttavan ja hänellä on sellainen ongelma, että hän jännittää aivan
hirveästi ja hänellä ei tahdo kahvikuppi pysyä kädessä missään arvokkaammassa
tilaisuudessa. Tämä kuitenkin on totta ja tätä ei voi kukaan kieltää, että osa Thaimaan
ja Pattayan palstan kirjoittajista ei uskalla lähteä, koska hänellä on erinlaisia pelkotiloja.
Tämä on kuitenkin tieteellinen totuus ja tilasto, että yli 20 % porukasta kokee erinlaisia
jännitys ja pelkotiloja. Monesti se huokuu näistä kirjoituksista. Itsellänikin on ollut ja voi
olla vieläkin sellaisia jännitystiloja, vaikka kahvikuppi neuroosi. Ajattelen jos joskus tuntuu
tukalalta, että täriskööt vain ja en minä sitä kiellä ja otan toisella kädellä tukea reilusti jos
siltä tuntuu... Yleensä se jää sitten olemattomaksi. Moni ottaa viinaa ja estää näin sen tärinän.
Tuosta tulikin mieleen, että moni varmasti tarvitsee ne rohkasuryypyt ja sillä viisiin.
Lentopelkoakin on oikeasti ja siitä kärsii osa porukasta ja kiukuttelee sen vuoksi
tällä Pattayan palstalla ja onhan se nähty, kun iso mies yrittää hypätä koneesta ulos.
Itse olen aika paljon lennellyt ja minua ryhtyy aina yleensä nukuttamaan, kun kone
rullaa kiitoradalle. Johtuuko paineistuksesta vai vapauden tunteeesta ja stressin
poistumisesta... Olen kyllä usein onnellinen aina kun lähden pois suomesta ja niin näyttää
muutkin olevan.
Minusta Pattayan Baarit voisivat tulla paremmin esille tällä palstalla ja kertoa, että
Pattayalla pärjää ihan suomella ja jos jännittää, niin järjestetään kuljetus ihan kentältä
ja majoitus ihan suomen kielellä, koska monella suomalaisella on se lukeminen jäänyt
vähän vähemmälle.
Kertokaa, kuinka monta suomi-baaria on tällä hetkellä Pattayalla ja kuinka he voivat
auttaa näitä ihmisiä, jotka taistelevat näitten pelkojensa kanssa... Että Makarooni
laatikkoa saa Pattayalta myös ja saa myös Tom yum kunia.
Hyvää matkaa poijat ja Lämmintä talvea.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Mitä muuta Tapsa unelmoit?
Meillä Kainuulaiset sukujuuret omaavilla on lättäjalat. Evoluutio on tehnyt niistä leveät ja tasaiset jotta emme vajoaisi suomaastoon. ;) Itse olen tosin syntynyt etelässä.
Kyllä Pattayan suomibaarit on hyvin laittaneet itsensä sosiaaliseen mediaan ja mainostavat kyytejään, joista saavat pikku tipin välistä tai sitten jonkun rouva tai tuttu ajelee joutessaan ne kyydit. Taso baareissa noussut. Moni panostanut sisustukseen, jättitöllöön jne.
Bussissakaan ei ole mitään arasteltavaa, sen kun kävelee kerroksen alemmas niin kyytejä lähtee Pattayalle jatkuvalla syötöllä ilmastoidussa tilavassa bussissa ja melkein ilmaiseksi näin suomalaisittain. Niin tumpelo ei kukaan voi olla ettei osaa bussikyytiä itselleen järjestää. Pattayan dösäasemalla on läjäpäin takseja jotka heittää sitten hotellille noin sadalla bahtilla.
Yksi idea baarin pitäjille olisi sauna ja kylpypalju porukoille. Suomalaiset rakastaa paljuja ja sinne saa porukalle myytyä varmasti reippaasti juomaa. Menestymisen salaisuus on ajan hermolla pysyminen ja muuttuminen tilanteen mukaan, remontit ja taito järjestää juhlia pienemmästäkin syystä.
Olin eräässä pienehkössä thaikkukaupungissa pienessä hotellissa aikoinaan 4 viikkoa asiakkaana. Huoneita ei ollut varmaan siinä hotellissa kuin jotakin 12 ja reppureissaajille kimppatila.
Brittimiehen menestyksen salaisuus oli se että hän oli luonut erinomaisen keittiönsä ja vaimonsa ja tämän sukulaisten avulla mahtavan palveluverkoston kaupunkiin.
He järkkäsivät retkiä, vuokrasivat mopoja ja autoja, pitivät pitopalvelua ja pesulaa ja isossa aulassa hoitivat häistä synttäreihin ja bingoon saakka kaikenlaista ja sitä juhlan järkkäämistä riitti käytännössä jokaiselle päivälle viikossa.
Juhlijat ja omistaja pyysivät minut usein mukaan bileisiin niin että oikein hävetti kuokkia monta kertaa viikossa, kun rahaa eivät juhlavieraalta huolineet vaikka tämä ei edes ollut tuttu. Onnistuisiko Suomessa?
Kärsin muutes lentopelosta vielä joskus 15 vuotta sitten, mutta se "parani" itsekseen. Olen päättänyt että jos joskus niin huono säkä sattuisi että kone syöksyisi maahan, niin aion hymyillä koko matkan alas saakka. Piruakos sitä mököttämään? Se mitään auta se mököttäminen.
No niin nyt rekisteröin tämän nimimerkin niin sitä ei pysty sitten enää väärinkäyttämään.
Tämä on ajattomampaa mallia kuin se "6vuottaPattayalla" koska tämä toimii ensi vuonnakin.
Alkakoon tästä asiallisen keskustelun aikakausi Thaimaan ystäville!
Olen käymässä Suomessa ja tuskaista tahtia koitan saada duunit sille mallille täällä että pääsee äkkiä takaisin.
Se Thaimaan ja Pattayan ainutlaatuinen vapaus alkaa vaikuttaam aina jo heti siitä hetkestä, kun laitan puhelimen lentotilaan, sammutan sen ja vaihdan siihen thaikku SIM-kortin.
Jos osallistun tähän lentokentällä ihmisten stalkkaamiseen niin silmiinpistävää reittilennoilla on 30-40 vuotiaiden myyntiedustajien ja lobbareiden habitus. Pojat (tässä iässä voin kutsua heitä jo pojiksi) ovat niin pirun tärkeän ja kiireisen oloisia ja esiintyvät matkailun asiantuntijoina, hypistelevät Maccia ja Iphoneaan ikäänkuin maailman pelastamisesta olisi kyse. Tuohon egoiluun sortuu joskus keski-ikäisetkin miehet varsinkin jos terminaalissa on naukkailtu pari pitkää tyhjään vatsaan. Puhuvat kovaan ääneen jostakin seminaarin sisällöstä että se varmasti kuuluu koko koneeseen.
En muistaakseni ollut itse tuollainen silloin kun lentelin monta kertaa kuukaudessa 20 vuotta sitten.. En ainakaan tunnusta. Tuolleen nimittäin paljastaa vain sen että egopoika kuvittelee lentomuotoisen matkustamisen itsessään tekevän hänestä jotenkin tärkeän henkilön. Kai se kuuluu joidenkin miesten kasvuprosessiin tuokin. Kaikki kunnia kuitenkin heille että ottavat työnsä tosissaan!
Ihmettelen että miksi videokonferenssit eivät ole suuressa mittakaavassa lyöneet itseään läpi, koska moni asia hoituisi ilman lentämistäkin paikalle ja tekniikka on siihen olemassa.
Lentokentissä ja taivaalla lentävissä matkustajakoneissa on taikaa ja kaihoa. Olin Suomessa sitoutunut vetämään erään duunin joka edellytti läsnäoloani 7 päivää viikossa yli vuoden ajan. Matkustelemaan tottuneena tuli vedet silmiin kun taivaalle ilmestyi matkustajakoneiden jättövanoja.. Ihmisiä matkalla jonnekin... Ja minä en päässyt... Snif. Olen ottanut vahingon takaisin korkojen kera ja matkustan aina kun on aikaa ja rahaa.
Onkohan Hyasintin kaveri Elisabeth myös aloittajan kaveri?