Joo en tiedä oonko jo vähä yli-ikänen tänne nuorten puolelle mutta kirjotan nyt kuitenki. Eli siis oon 19-vuotias tyttö. Mun ongelma on sellanen, että tykkään _edelleen_ pojasta, johon ihastuin yläasteella. Me ei olla oltu yhdessä tai mitään, koitin kyllä viestiä laittaa, kaverit yritti myös kaikenlaista että oltais päädytty yhteen. Mutta ei. Olin ite aika ujo, oon edelleen. Ja ilmeisesti tää poikaki, ainaki jollakin tasolla. Hänestä huomas ehkä jotain kiinnostumisen merkkejä, pitkiä katseita, hänenkin kavereittensa puolelta tuli vihjailua, yms.. Mutta niin se yläaste meni, eikä sen jälkeen olla oltu tekemisissä. Oon ollu aika rikki, tästä ja muistaki elämässäni tapahtuneista asioista. Mulla kuitenkin on edelleen tunteita tätä poikaa kohtaan. Niin oon nyt tässä jo kuukauden päivät pohdiskellu että uskaltaisinko laittaa hänelle viestiä, vai antaisinko vaan olla ja yrittäsin unohtaa? Tiedän, että se ois vaan yks viesti, tai seuraaminen instagramissa, mutta mua pelottaa se kielteinen reaktio niin paljon, että alan aina epäilemään, enkä sitten laitakkaan viestiä. Joten mitä teen?
Kiitos.
Kiitos.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Instagramissa seuraamiseen tuskin tulee kielteistä reaktiota (tiedäthän, "Seuratkaa mua!!!!"), ja siitä sitten pikkuhiljaa voi alkaa ottaa enemmän kontaktia.
Ja et ole yläikäinen tänne. Ainakin joskus suositus oli alle 22v.
Siis minulla on melkein sama juttu. Olen itse myös 19, mutta miespuolinen. Ihastuin siis seiskan puolessavälissä, yhteen rinnakkaisluokkalaiseen tyttöön. Tyttö ihastui myös minuun, ja kun kaverit kuulivat siitä alkoivat he nälviä minulle ja ihmetellä, että mitä se tyttö oikein kuvittelee. Sanoivat että "luuleeko se muija että sillä ois jotain mahiksii suhun" Itse en tietenkään uskaltanut sanoa näille kavereille, että olen myös ihastunut. Olin heidän mielestänsä kulma "parempaa tasoa", mitä tyttö oli. Mielestäni tyttö oli silloin, ja on edelleen kaunein näkemäni nainen. Noh, hänen ex-poikaystävänsä, oli luokallani ja he olivat tytön kanssa väleissä ystävinä. Pyysin sitten tätä ex-poikaystävää välittämään viestin, että minulla on toinen. No vuodet meni eteenpäin ja vielä ysillä olin aiva palavasti ihastunut tähän tyttöön. Silloin rupes oleen, jo sitä ikää sen verran, etten enään välittänyt muiden mielipiteistä. Kysyin ihan helvetin nolosti facessa, että onko tämä kyseinen tyttö sinkku. Tyttö kertoi ettei ole sinkku, johonka vastasin jotain, mitä en rehellisesti sanoen edes muista. Nolotti ja vitutti. Ihastus vaan jatkui ja jatkui, joten yritin paikata sen uudella keinotekoisella ihastuksella johonka tutustuin. Eihän siitä sitten tullut mitään, ja edelleen tämä yksi ja sama tyttö, pyöri vain mielessä. Kuusi helvetin vuotta, ja ei tämä vaan lopu. Tuntuu vain siltä, että hän on se ainoa oikea enkä, ketään muuta halua. Tytöstä liikkui yläasteella ihmeelisiä huhuja, ja tämä oli ilmeisesti ainakin livästi masentunut, ainakin jossakin vaiheessa. Tiesin myös mitä alaa opiskelee, ja nyt näin tämän tytön nimenkin tuolla valmistuvien listassa. Vähän saman tyylisiltä aloilta valmistutaan, eli niin sanotusti ihmisten auttamiseen liittyvillä aloilla ollaan. Ei olla edes nähty kolmeen vuoteen, joten mielestäni olisi aika helvetin outoo, mikäli rupeisin ottaa yhteyttä tähän tyttöön. Että kun vaan tekis mieli ottaa yhteyttä, mutta itestä tunttuu, että olis aika creepyy ei hajuukaan seurusteleeko se. Ei onneksi liian häiritsevästi vaikuta perus elämiseen, mutta muiden naisten kanssa, en edes voisi kuvitella suhdetta. Ne muut on vaan niitä kakkosia. Noloo tulla tänne puhumaan, mutta kellekkään en ole ikinä uskaltanut asiasta mainita, enkä mainitse.