oman kodin onnea?

On päiviä, jollin todella inhoan omakotitalossa asumista. Kun on tuiskuttanut yli puoli metriä lunta portaille, kun takkapuut ovat pihan perällä ja sisällä kylmä, tai kun nurmikonleikkurin terä osuu kiveen eikä ketään korjaamassa. Tai ei nurmikon leikkuria... Yksin lapsen kanssa tällaisina päivinä todella vihaan sitä exää, joka jätti tän kaiken mulle yksin hoidettavaksi. Siinä apinan raivolla lunta pukkiessa kaikki valheet, pettämiset ja muu päälle heitetty loka palaavat mieleen. Kyllä, agre auttaa pukkaamaan kolan aina varaston seinään asti vaikka kipeällä kädellä! Vaikka erosta on jo aikaa joku vuosi, eikä muuten ole mies kyllä mielessä käyny, niin on se kumma kun ottaa pattiin, niin muistuu niin elävästi kaikki. Mitä jos laittais tienvarteen kyltin, että talonmies lämmittäjä saa paikan?
141177
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 14

Vanhimmat

ne omakotitalon hommat on vain tehtävä, jos siellä asuu..kyllä tietysti talonmiehenkin tarvis monesti tulee, mutta enpä panisi vähiä rahojani siihen..:))

Äänestä

se yhtään jos annan sulle lainaksi miehen joka sympatisoi sinun kanssasi sohvan pohjalta? :))) Kai se sielläkin jotenkin lämmittäis..

Äänestä

Ajattele nyt niitä hyviä puolia...onhan niitäkin sentään:;)))
Voit soitella pianoa ja laulaa luritella kellon ympäri. Onhan sinulla jonkinlainen soittopeli;)))

Talonmiehestä voit helposti saada jokapäiväsen riesan;))

Äänestä

kun oltiin yhessä miten välillä inhosit ja huusit minulle en ollut minkään arvoinen...kaikki mitä tein oli mielestäsi väärin et kiittänyt tai kannustanu ikinä..kun olisin halunnut rakastella sinua väsytti ja käännit selkäsi. omaisuudesta tappelit annoin suosiolla omakotitalon koska sitä halusit...vihasit minua silloin ja vihaat edelleen.MIKSI kulutat energiaasi vihan ylläpitoon.jos osaisit käsitellä ja katsoa asioita oikein varmaankin voisin käydä jelppaamassa lumitöissä vieläkin..sillä olen minä niin hyvänahkainen MIES.

Äänestä
  • Mitä jos mun tarinani olikin sellainen, että minä en suhteessa saanut mitä halusin? Miehen itsetunto oli niin huono, että haki muita naisia, jotta saisi mulle sanoa, kun kerron pettäneeni, että on hänelläkin ollut muita. Joi, koska petti ja petti koska joi. Minä en tajunnut pettää. Erossa mies yritti vain järjestää asiansa niin, että minä joutuisin maksamaan hänelle edes jostakin. Hän ei olisi voinut taloa pitää, joi työpaikkansakin lukemattomia kertoja. Lumen luontiin en sitä luuseria kelpuuttaisi, vaikka tulisi polvillaan. Hän on lapseni isä, siinä kaikki. Niin kauan kun lapsi tulee tapaamisista hyvällä mielellä, kaikki hyvin. Muuta en siitä miehestä enää halua. Sun juttus meni totaalisesti ohi.

    Äänestä

  • yh mami kirjoitti:

    Mitä jos mun tarinani olikin sellainen, että minä en suhteessa saanut mitä halusin? Miehen itsetunto oli niin huono, että haki muita naisia, jotta saisi mulle sanoa, kun kerron pettäneeni, että on hänelläkin ollut muita. Joi, koska petti ja petti koska joi. Minä en tajunnut pettää. Erossa mies yritti vain järjestää asiansa niin, että minä joutuisin maksamaan hänelle edes jostakin. Hän ei olisi voinut taloa pitää, joi työpaikkansakin lukemattomia kertoja. Lumen luontiin en sitä luuseria kelpuuttaisi, vaikka tulisi polvillaan. Hän on lapseni isä, siinä kaikki. Niin kauan kun lapsi tulee tapaamisista hyvällä mielellä, kaikki hyvin. Muuta en siitä miehestä enää halua. Sun juttus meni totaalisesti ohi.

    Käsittämätön juttu tuo, että mies on kuitenkin kelvannut isäksi. En oikein jaksa uskoa sitä, että kun lapsi ollaan saatu työstettyä, niin sen jälkeen alkaa miehillä mukamas sellainen "retalehtimis" -vaihe ja siihen se sitten se avioliitto päättyy. Molemmissa on varmasti omat syynsä "eropeleissä", mutta kykeneekö ihminen itse näkemään omat virheet. Vai onko aina vain toinen syyllinen?

    Äänestä

  • nainen kirjoitti:

    Käsittämätön juttu tuo, että mies on kuitenkin kelvannut isäksi. En oikein jaksa uskoa sitä, että kun lapsi ollaan saatu työstettyä, niin sen jälkeen alkaa miehillä mukamas sellainen "retalehtimis" -vaihe ja siihen se sitten se avioliitto päättyy. Molemmissa on varmasti omat syynsä "eropeleissä", mutta kykeneekö ihminen itse näkemään omat virheet. Vai onko aina vain toinen syyllinen?

    Annas kun selvennän. Sinisilmäisenä luulin kaiken olevan hyvin, kunnes lapsi oli 6 kk,3 vuotta suhteen alkamisen jälkeen. Silloin tuli ensimmäiset tunnustukset pettämisistä. Sitten 3 vuoden välein sama uusiksi, ja aina annoin anteeksi, koska halusin uskoa hänenkin olevan hyvä ja haluavan olla onnellinen perheessämme. Mutta hän ei mielestään ollut ansainnut onnea. Pikkuhiljaa siinä tuli kovetettua itsensä ja lopulta sain itseni irti suhteesta ja lopulta myös oman elämäni takaisin. Melkein 10 vuotta sitä kesti. Nyt olen muuten omillani, mutta talon pito on toisinaan aika rankkaa yksin.

    Äänestä

  • yh mami kirjoitti:

    Annas kun selvennän. Sinisilmäisenä luulin kaiken olevan hyvin, kunnes lapsi oli 6 kk,3 vuotta suhteen alkamisen jälkeen. Silloin tuli ensimmäiset tunnustukset pettämisistä. Sitten 3 vuoden välein sama uusiksi, ja aina annoin anteeksi, koska halusin uskoa hänenkin olevan hyvä ja haluavan olla onnellinen perheessämme. Mutta hän ei mielestään ollut ansainnut onnea. Pikkuhiljaa siinä tuli kovetettua itsensä ja lopulta sain itseni irti suhteesta ja lopulta myös oman elämäni takaisin. Melkein 10 vuotta sitä kesti. Nyt olen muuten omillani, mutta talon pito on toisinaan aika rankkaa yksin.

    onnellisessa asemassa olet silti omakotitalossa..minua ei saisi nimittäin kerrostaloon maksustakaan..:) Ja tilaa on hengittää..

    Äänestä

  • yh mami kirjoitti:

    Annas kun selvennän. Sinisilmäisenä luulin kaiken olevan hyvin, kunnes lapsi oli 6 kk,3 vuotta suhteen alkamisen jälkeen. Silloin tuli ensimmäiset tunnustukset pettämisistä. Sitten 3 vuoden välein sama uusiksi, ja aina annoin anteeksi, koska halusin uskoa hänenkin olevan hyvä ja haluavan olla onnellinen perheessämme. Mutta hän ei mielestään ollut ansainnut onnea. Pikkuhiljaa siinä tuli kovetettua itsensä ja lopulta sain itseni irti suhteesta ja lopulta myös oman elämäni takaisin. Melkein 10 vuotta sitä kesti. Nyt olen muuten omillani, mutta talon pito on toisinaan aika rankkaa yksin.

    Hyvinhän tuo sitten on. Ajattele sinulla on jo paljon hyvää. Lapsi, jolle olet kaikki kaikessa ja sen lisäksi löysit vielä itsesikin.

    Laita lappu tienposkeen, mutta harkitse kaksi kertaa, jos yrittää hyyryläiseksi elämääsi.

    Äänestä

  • japanitar kirjoitti:

    onnellisessa asemassa olet silti omakotitalossa..minua ei saisi nimittäin kerrostaloon maksustakaan..:) Ja tilaa on hengittää..

    Et varmaan tykkää pahaa kun kysyn, et mistä tulee tää nikkis "japanitar"? Siis muusta kun näppiksestä kirjoittaen? =)

    Äänestä

  • Rudi kirjoitti:

    Et varmaan tykkää pahaa kun kysyn, et mistä tulee tää nikkis "japanitar"? Siis muusta kun näppiksestä kirjoittaen? =)

    menee varmaan, missä muutkin..jos se kiusaa sinua, olen pahoillani. Öitä.

    Äänestä

  • japanitar kirjoitti:

    menee varmaan, missä muutkin..jos se kiusaa sinua, olen pahoillani. Öitä.

    Eihän se nyt mitään kiusaa, vaan on mielenkiintoinen. Harmi että kuitenkin loukkaannuit. Sorry.

    Äänestä

  • nainen kirjoitti:

    Hyvinhän tuo sitten on. Ajattele sinulla on jo paljon hyvää. Lapsi, jolle olet kaikki kaikessa ja sen lisäksi löysit vielä itsesikin.

    Laita lappu tienposkeen, mutta harkitse kaksi kertaa, jos yrittää hyyryläiseksi elämääsi.

    että joku sittenkin ymmärsi...

    Äänestä

  • yh mami kirjoitti:

    että joku sittenkin ymmärsi...

    on sinullakin lumihommia tulossa..eikö yhtää oo ikävä minua..

    Äänestä

Kommentoi aloitusta


yh mami kirjoitti:

On päiviä, jollin todella inhoan omakotitalossa asumista. Kun on tuiskuttanut yli puoli metriä lunta portaille, kun takkapuut ovat pihan perällä ja sisällä kylmä, tai kun nurmikonleikkurin terä osuu kiveen eikä ketään korjaamassa. Tai ei nurmikon leikkuria... Yksin lapsen kanssa tällaisina päivinä todella vihaan sitä exää, joka jätti tän kaiken mulle yksin hoidettavaksi. Siinä apinan raivolla lunta pukkiessa kaikki valheet, pettämiset ja muu päälle heitetty loka palaavat mieleen. Kyllä, agre auttaa pukkaamaan kolan aina varaston seinään asti vaikka kipeällä kädellä! Vaikka erosta on jo aikaa joku vuosi, eikä muuten ole mies kyllä mielessä käyny, niin on se kumma kun ottaa pattiin, niin muistuu niin elävästi kaikki. Mitä jos laittais tienvarteen kyltin, että talonmies lämmittäjä saa paikan?

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu