Muistatko mitä

No en.

Olin silloin rakastunut ihanaan mieheen joka myöhemmin tietysti paljastui valehtelevaksi narsistipaskaksi ;D kuten eksät aina. Tuli juhlittua aika paljon, nyt arvot on muuttuneet aika paljon. Elämä oli huolettomampaa.

Sattupas somasti,itsekkin valmistui ammatikoulusta.Tai en oikeastaan valmistunut ihan valmiisi.
Se jäi lopputenttejä vajaaksi.Luistelin kokkimyssyt päässä keittiössä ja poltin vahingossa
kaalikääryleet uuniin.Eivät kestäneet sitä.

samaa kuin silloinkin.

Kohtasin hänet ja rakastuin. Tosin en heti tajunnut sitä.

Kymmenen vuotta sitten muistan kesän. Vuosi oli parempi kuin edellinen, vaikka vitutuskäyrä oli silti korkealla. Aika paljon meni viinaa sinä kesänä. Litran pullo kirkasta baariin lähtiessä ja kymmenen tuoppia yökerhossa, muutamat shotit päälle ja omin jaloin kämpille. Tapasin sinä kesänä myös hyvän ystävän, jonka kanssa kaveruus on jatkunut tänne asti. Syksy oli lämmin ja veneiltiin merellä vielä syyskuussa. Muistan ne kuulakkaat illat kun istuimme porukalla saariston kalliolla ja grillattiin. Mieli oli vähän haikea menetetyn rakkauden ja kesän takia.

Muistan hyvin, mukavia juttuja.

Valmistuin ammattikoulusta mutta kesän taisin olla silloin kuitenkin töissä erässä vitutuslandiassa :D

Haikailin vieläkin lukioihastukseni perään, olin tekoblondi ja muutenkin älykääpiö :D kärvensin ihoani rannalla vailla huolen häivää ihosyövästä.

Reissasin pitkin Berliiniä, Amsterdamia, Goaa jne. Raveja, trancea, he*lf*uckinyea! Härämässä nosturia, aamuja, pimeitä, varastoja, tsubuja, bileitä. Ehania muistoja ja miten upeita kokemuksia kertyi 😍 Ei voi olla positiivisempaa ja eteenpäin katsovampaa ihmisjoukkoa missään kuin mitä trance tuo yhteen, ei vaan ole. 😎
Fittejä mimmejä ja sällejä sekä yhdistävä uplifting musiikki, ehanuutta sanon mä.

Trance on elämäntapa!

enkä kadu siitä ajankohdasta päivääkään. Kestihän se muutaman vuoden, mutta enää ei ole kuin muistot jäljellä.

Valmistuin kymmenen vuotta sitten sähköpuolelta ja sitten menin armeijaan. Pretty much so ~

Harjoittelin nykyisessä työpaikassani.

Olin naimisissa ja kotuullisen onnellinen sekä tyytyväinen elämääni.

käytin huumeita, ja tein duunia ja olin kuulusteluissa, syksyllä muutin pois että saisin elämääni edes vähän raiteilleen enkä kuolis :)

En ainakaan kirjoitellut tänne.

mä kirjoittelin just niiihin aikoihin tänne, asuin paikassa missä viihdyin kotona, j aviihdyin töissä, j aoli ystäviä, hyvää aikaa kyllä. harmi että tilalle on tullu tpelkkiä huolia, jotk asilloin olivat pieniestäkin pienempiä :)

Muistaakseni mä seurustelin silloin tai oliko mulla silloinen suhteeni vaaleen miehen kanssa katkennut...
Sitten sen jälkeen joku outo isopää ukko puri mua jalkoväliin vähä liian lujaa...kun otin sen mukaani yö baarista
En tajunnut tehdä rikosilmoitusta..kunn se puri mua arkaan paikkaan
Silloinen poikafrendin ja sitä edellisenkin poikafrendin..muistan ne molemmat KYLLÄ HYVIN

Ja ensimmäinen lapsi oli syntynyt. Rakennettiin taloa, oli pinna tiukalla koko ajan. Riideltiin vaimon kanssa paljon. Tajusin vasta silloin kun tupareita pidettiin kaipaavani toista naista, nuoruuteni rakkautta. Olen kaivannut siitä lähtien häntä todella paljon ja elämäni on ollut alamäkeä. Lapsia syntyi vielä lisää ja tunnen asuvani vankilassa, kahlittuna perheeseeni. Olen aika masentunut nykyään, onko koko loppuelämäni tälläistä? Lääkitsen ahdistusta oluella ja viinillä. Tiedän tämän olevan huono tapa, muuta en voi!

mua ahistaa muut asit kun omat ongelmani, mua ahistaa mm terroristit

Käytin huumeita ja opiskelin lukiossa. Se oli semmoista villiä nuoruutta. En kuitenkaan kadu.

Joo olin sillon teini-iässä. Menkat alko, viiltelin ranteisiin ja isä pahoinpiteli minua.