Sanat. Olivat ennen majakka yössä, avaruuden kohinan upotettu viesti, pakottava tarve kertoa, tulla kuulluksi. Mutta sinä tiedät sen jo, ja sanat - ne ovat järjestettyjä, lajiteltuja, valikoituja, paikoilleen aseteltuja ja laskettuja kuin sommitellut lipaston laatikot, ja valo, jonka tarkoitus on häikäistä, varoittaa, kantaa perille, asettuu aloilleen, eikä valaise enää taivaita, avaruuden suunnatonta syvyyttä, suuntaa alas tähdistä polulle - nuo himmeät, tasaiset maanteiden valot, unohdetut ketjut tästä ja sillan yli, teitä myöten, luoksesi kaupunkiin, sateen heijastukset asvaltissa, kivi kerrallaan ladotut tiet, unohdetut, käytetyt, niin arkiset, mutta välttämättömät, perustukset, ja minusta tuntuu, etten enää hallitse itseäni.
https://youtu.be/0AC4ovCUs4Y
https://youtu.be/0AC4ovCUs4Y
Vastaukset 3
Vanhimmat
Tiedätkö miten uskomatonta on tavoittaa toinen ihminen valoissa ja varjoissa.
Kuunnella häntä. Kohdata ja ottaa tosissaan.
Luojani,miten se ravistelee minua.Sellaisella tavalla ettei mitään määrää.
Kun ajattelen sitä,niin itkullani ei ole alkua eikä loppua.Se vaan on.Ja jatkuu.
Enkä minä edes tiedä mitä minä itken,
Sinua,Minua,menneisyyttä,kaikkea.
On yksi asia minkä tiedän.
Sinulla on merkitystä.
Sinä olet tärkeä.
Sen minä tiedän ja uskon.
Sinut minä muistan.
Ainiaan.Olet rakas.
Sydämessäni.
Sielussani.
Tuskin lienen hän, jota ajattelet.
Älä huoli siitä.
Se ei ole tärkeintä.
Tärkeintä on se mitä kirjoitukseksi herätti minussa
häntä kohtaan. Sillä on merkitystä.