Veden lapset

Sanat. Olivat ennen majakka yössä, avaruuden kohinan upotettu viesti, pakottava tarve kertoa, tulla kuulluksi. Mutta sinä tiedät sen jo, ja sanat - ne ovat järjestettyjä, lajiteltuja, valikoituja, paikoilleen aseteltuja ja laskettuja kuin sommitellut lipaston laatikot, ja valo, jonka tarkoitus on häikäistä, varoittaa, kantaa perille, asettuu aloilleen, eikä valaise enää taivaita, avaruuden suunnatonta syvyyttä, suuntaa alas tähdistä polulle - nuo himmeät, tasaiset maanteiden valot, unohdetut ketjut tästä ja sillan yli, teitä myöten, luoksesi kaupunkiin, sateen heijastukset asvaltissa, kivi kerrallaan ladotut tiet, unohdetut, käytetyt, niin arkiset, mutta välttämättömät, perustukset, ja minusta tuntuu, etten enää hallitse itseäni.

https://youtu.be/0AC4ovCUs4Y
3167
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 3

Vanhimmat

Tiedätkö miten uskomatonta on tavoittaa toinen ihminen valoissa ja varjoissa.
Kuunnella häntä. Kohdata ja ottaa tosissaan.
Luojani,miten se ravistelee minua.Sellaisella tavalla ettei mitään määrää.

Kun ajattelen sitä,niin itkullani ei ole alkua eikä loppua.Se vaan on.Ja jatkuu.
Enkä minä edes tiedä mitä minä itken,
Sinua,Minua,menneisyyttä,kaikkea.

On yksi asia minkä tiedän.
Sinulla on merkitystä.
Sinä olet tärkeä.
Sen minä tiedän ja uskon.
Sinut minä muistan.
Ainiaan.Olet rakas.
Sydämessäni.
Sielussani.

Äänestä
  • Tuskin lienen hän, jota ajattelet.

    Äänestä

  • Älä huoli siitä.
    Se ei ole tärkeintä.
    Tärkeintä on se mitä kirjoitukseksi herätti minussa
    häntä kohtaan. Sillä on merkitystä.

    Äänestä

Kommentoi aloitusta


tyyni.koski kirjoitti:

Sanat. Olivat ennen majakka yössä, avaruuden kohinan upotettu viesti, pakottava tarve kertoa, tulla kuulluksi. Mutta sinä tiedät sen jo, ja sanat - ne ovat järjestettyjä, lajiteltuja, valikoituja, paikoilleen aseteltuja ja laskettuja kuin sommitellut lipaston laatikot, ja valo, jonka tarkoitus on häikäistä, varoittaa, kantaa perille, asettuu aloilleen, eikä valaise enää taivaita, avaruuden suunnatonta syvyyttä, suuntaa alas tähdistä polulle - nuo himmeät, tasaiset maanteiden valot, unohdetut ketjut tästä ja sillan yli, teitä myöten, luoksesi kaupunkiin, sateen heijastukset asvaltissa, kivi kerrallaan ladotut tiet, unohdetut, käytetyt, niin arkiset, mutta välttämättömät, perustukset, ja minusta tuntuu, etten enää hallitse itseäni.

https://youtu.be/0AC4ovCUs4Y

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu