onko kokemuksia että nuori heti perukoulun päätytyä starttaa maailmalle= opiskelemaan toiselle paikkakunnalle????
Meidän neiti on lähdössä ensi syksynä n. 50-60 kilometrin päähän kotoa opiskelemaan.
Olemme ajatelleet että vuokraisimme hänelle asunnon tai jonkun tytön kanssa kimppakämpän, emme mielellämme päästä asustelemaan oppilasasuntoloihin kun ne tuntuvat olevan niin rauhattomia...olivat sitä jo silloin kun itsekin opiskelimme. Kertokaa kokemuksistanne?? Miten on mennyt ja onko rahat riittäneet tai onko tullut ongelmia ja millaisia??
Meidän neiti on lähdössä ensi syksynä n. 50-60 kilometrin päähän kotoa opiskelemaan.
Olemme ajatelleet että vuokraisimme hänelle asunnon tai jonkun tytön kanssa kimppakämpän, emme mielellämme päästä asustelemaan oppilasasuntoloihin kun ne tuntuvat olevan niin rauhattomia...olivat sitä jo silloin kun itsekin opiskelimme. Kertokaa kokemuksistanne?? Miten on mennyt ja onko rahat riittäneet tai onko tullut ongelmia ja millaisia??
Vastaukset 11
Vanhimmat
Omani siis laina omani, lähti heti peruskoulun jälkeen 130 km. kotoa. Aina ei raha riittänyt mutta myös alkuaikaan oli koulu toisarvoinen. Aikansa "kasvettuaan" luoksemme palasi opiskelunsa loppuunvienyt nuori neito. Muistan myös miten läheisemmiksi suhteemme kehittyi ikävän myötä. Nyt Hän on jo pienten äiti ja jotenkin koko ajan hänestä huokuu se erilainen lapsi , tai erilainen ennen lentoaan vieraalle paikkakunnalle.Kokeile siipiäsi, pienoinen.
Toisaalta tyttösi ei jää huoliensa kanssa yksin, jos sellaisia sattuisi tulemaan. Hänet huomataan yhteisessä asuntolassa paremmin kuin omassa kaksiossa kaverin kanssa.
Biletys voisi omassa kämpässä ehkä helpommin riistäytyä käsistä tuntemattomien toimesta.
Asuntoloissa on kuitenkin vielä jonkinlainen valvonta aikuisten osalta.
aikuinen niissä asuntoloissa valvoo? Tampereella ainakin asutaan kun pellossa ja juhlitaan viikonloput porukalla.Asunto vaan vuokralle vanhusten asuttamasta talosta niin kui pysyy.
Itse olen nyt kolmekymppinen ja muutin peruskoulun jälkeen opiskelemaan pois kotoa. Silloin oli kova tarve itsenäistyä ja kyllähän sitä pärjää, Mutta näin jälkeenpäin ajateltuna olisin toivonut että äiti ei olisi päästänyt lähtemään niinaikaisin kotoa. Olisi moni asia ollut helpompaa ja moni tyhmyys jäänyt tekemättä. Äitiä ja kodon lämpöä sekä turvaa vielä siloinolisi tarvinnut ja opettelua itsenäisyyteen pikkuhiljaa. Ehtiihän sitä sit opiskelemaan toiselle paikkakunnalle parin vuoden jälkeenkin.
vaihtoehtoa peruskoulun jälkeen kuin lähteä muualle opiskelemaan,no,lukio olis tuossa edestakaisen linja-auto matkan päässä 30km suuntaansa,mutta jos se ei kiinnosta.....
Isekkin lähdin kun olin päässyt peruskoulusta "mailmalle" opiskelemaan. Opiskelin n.140km päässä kotikaupungista. Hyvin olen viihtynyt. Asuin opiskelija-asuntolassa ja hyvin meni. Tosin luonnolliset juhlimisest kuuluvat asiaan:)
MISTÄ PÄIN SÄÄ OOT????????
KOSKA OLET VALMISTUNUT????????????
Mä oon myös itse lähtenyt opiskelun kautta maailmalle. Eikä mun vanhemmat elättänyt mua tai lähettänyt rahaa noin vaan. Jos sain joskus jotain sain sen velaksi ja opintolainapäivänä maksoin takasi.
Oli mulla kavereita, joille vanhemmat lähetti koko ajan rahaa, kun ne vaan vinkasi vähän.
Niitten aika meniki enimmäkseen pullottelussa, meillä koyhillä oli varaa vaan opiskeluun ja vaan sillon tällön juhlimiseen.
Et kyl kannattaa miettiä miten paljon vanhemmat lähettää sitä rahaa pikkusilleen maailmalle.
Mä olen sitä mieltä, että mitä enemmän ite hoitaa ja vastaa asioistaa sen nopeemmin oppii. Jos vanhemmat on joka käänteessä ojentamassa nenäliinaa ja lompakkoa, nii onhan siihen helpompi tarttua, ku oikeesti ite joutua miettimää et miten tästä nyt eteenpäin.
kun nuori lähtee kotoa.Minulla oli ainainen huoli vanhimmaiseni pärjäämisestä.Viikonloppuisin tavattiin ja aina tyttö vakuutti kuinka hyvin pärjää. Rahat ei riittäneet alkuunkaan mutta ajan myötä oppi senkin käytön.En tiennyt mitä kaikkea tyttö puuhaili vapaa aikoinaan mutta eipä mitään katastrofia tullut tietooni.Tuntui että asia oli minulle kovempi paikka kun tytölle.Täytyy sanoa että välimme parani entisestään ja takaisin tuli nuori aikuinen.Asuntolaan en tyttöä päästänyt vaan saimme vuokrattua asunnon opiskelu paikan läheisyydestä.
en ajattele, että surkeeta kun lapset muuttavat kotoa: Niinhän sen pitää ollakin!
Eikö ihan oikeasti olisi surkeeta kasvattaa lapsi pärjäämään omillaan ja tämä jäisikin lapsuudenkodin nurkkia mittailemaan pitkälle aikuisikään saakka tai vielä pahempaa, loppuelämäksi?
..suunnilleen heti peruskoulun jälkeen 300km:n päähän opiskelemaan. Ensin asuin parin muun tytön kanssa vuokralla ok-talossa. Mutta me kaikki oltiinkin rauhallista sorttia, ja kaikilla vakituiset poikaystävät kotikulmilta, joten mitään ei tarvinnut "testailla" tms. Yhtään kertaa en ole kotoa pyytänyt/saanut rahaa sieltä lähtiessäni muuta kuin pari kertaa lainaksi, jos on jokin yllättävä tilanne tullut. Ja perheen vanhimpana lapsena oli kait sitä vastuuntuntoa tms. tavallista enemmän, mitä monilla sen ikäisillä ei välttämättä ole. Opintolainaa kyllä otin ja asumistukea sain. Ongelmia ei tullut.