Olenko mä aivan karmea ja tietämätön ihminen, kun en ymmärrä ystäväpariskunnan - minun mielestäni - ylivarovaisuutta ensimmäisen vauvan suhteen? Vauva on nyt vajaan kuukauden vanha, eikä se ole sairastellut lainkaan. On siis ihan normaali terve vauva, joka asuu isukin, äitykän ja kahden koiran kanssa.
Kun eräs tuttava meni heille, häntä pyydettiin pesemään samointein kädet, jotta basillit eivät tartu vauvaan. Käsien pesu on kyllä hieno hyve, mutta ei esim. minua ole missään muualla pyydetty niitä pesemään, jos vauvaa on menty katsomaan. Käsittääkseni lapsen on hyvä tottua jopa niihin peruspöpöihin, jotta vastustuskyky kasvaa. Ymmärrän, jos minulla olisi flunssa tai vastaava, mutta kun ei.
Sitten tuo pariskunta oli tehnyt ihmeellisiä virityksiä vauvan sänkyyn. Pääpäätyä oli korotettu kirjoilla, jotta vauvan on helpompi röyhtäistä. Pitääkö tällainen paikkansa?
Kun alkuun, noin viikko vauvan kotiutumisen jälkeen kysyimme, josko voisimme mennä katsomaan vauvaa kotiin, meille sanottiin, että on ehkä parempi, ettei tulla heti, jotta vauvaan ei tule pöpöjä ja että se ei sairastu.
Ymmärrän oikein hyvin, jos vanhemmat ovat väsyneitä ja haluavat rauhassa tutustua arkeen lapsen kanssa, mutta sanoisivat suoraan, että tulkaa vähän myöhemmin. En kuitenkaan usko, että tästä oli kysymys, vaan ihan oikeasta hätäilystä.
Itse olen miettinyt sitä, milloin edes viitsin mennä katsomaan tuota muksua. Olen ollut kerran puhelinyhteydessä tuohon äitiin (hyvä ystävä) synnytyksen jälkeen ja kerran jättänyt viestiä vastaajaan ja kysellyt kuulumisia, mutta vastasoittoja ei ole kuulunut. En oikein tiedä, pitäisikö minun odottaa, että minut kutsutaan kylään vai ehdottaa tapaamista itse.
Koko raskausajan tuo ystäväni käpertyi sinne kotiin ja lakkasi pitämästä yhteyttä ystäviinsä. Tai hän aloitti sen jo aikaisemmin sen jälkeen, kun aloitti seurustelemaan tuon lapsen isän kanssa. Hän on sitä kaliiperia, joka unohtaa ystävät miehen takia. Monta kertaa häntä pyydettiin erilaisiin juttuihin mukaan, mutta harvoin hän lähti. Nyt ei enää ketään kiinnosta pitää häneen päin yhteyttä.
Kaikkein "mahtavinta" on se, että jos tuo ystäväni ei tulevaisuudessa osaa puhua mistään muusta kuin lapsesta. Ymmärrän toki, että tästä eteenpäin hänen arkensa pyörii totaalisesti tuon muksun ympärillä, mutta olisi kiva keskustella aikuisen kanssa muustakin. Minulla ei ole lapsia, joten ei voi olettaa, että minua kiinnostaa puhua koko ajan lapsijuttuja samoin kuin minäkään en odota hänen puhuvan koko ajan minun elämästäni. Olen vain huomannut, että joiltain äideiltä unohtuu koko muu maailma lapsen syntymän jälkeen. Itse voisin kuvitella, että väsynyt äiti haluaisi välillä virkistäytyä "aikuisten juttujen" parissa, enkä tarkoita näillä asioilla vauvajuttuja.
Kertokaapa äidit, olenko aivan karmea ystävä kun en ymmärrä?
Kun eräs tuttava meni heille, häntä pyydettiin pesemään samointein kädet, jotta basillit eivät tartu vauvaan. Käsien pesu on kyllä hieno hyve, mutta ei esim. minua ole missään muualla pyydetty niitä pesemään, jos vauvaa on menty katsomaan. Käsittääkseni lapsen on hyvä tottua jopa niihin peruspöpöihin, jotta vastustuskyky kasvaa. Ymmärrän, jos minulla olisi flunssa tai vastaava, mutta kun ei.
Sitten tuo pariskunta oli tehnyt ihmeellisiä virityksiä vauvan sänkyyn. Pääpäätyä oli korotettu kirjoilla, jotta vauvan on helpompi röyhtäistä. Pitääkö tällainen paikkansa?
Kun alkuun, noin viikko vauvan kotiutumisen jälkeen kysyimme, josko voisimme mennä katsomaan vauvaa kotiin, meille sanottiin, että on ehkä parempi, ettei tulla heti, jotta vauvaan ei tule pöpöjä ja että se ei sairastu.
Ymmärrän oikein hyvin, jos vanhemmat ovat väsyneitä ja haluavat rauhassa tutustua arkeen lapsen kanssa, mutta sanoisivat suoraan, että tulkaa vähän myöhemmin. En kuitenkaan usko, että tästä oli kysymys, vaan ihan oikeasta hätäilystä.
Itse olen miettinyt sitä, milloin edes viitsin mennä katsomaan tuota muksua. Olen ollut kerran puhelinyhteydessä tuohon äitiin (hyvä ystävä) synnytyksen jälkeen ja kerran jättänyt viestiä vastaajaan ja kysellyt kuulumisia, mutta vastasoittoja ei ole kuulunut. En oikein tiedä, pitäisikö minun odottaa, että minut kutsutaan kylään vai ehdottaa tapaamista itse.
Koko raskausajan tuo ystäväni käpertyi sinne kotiin ja lakkasi pitämästä yhteyttä ystäviinsä. Tai hän aloitti sen jo aikaisemmin sen jälkeen, kun aloitti seurustelemaan tuon lapsen isän kanssa. Hän on sitä kaliiperia, joka unohtaa ystävät miehen takia. Monta kertaa häntä pyydettiin erilaisiin juttuihin mukaan, mutta harvoin hän lähti. Nyt ei enää ketään kiinnosta pitää häneen päin yhteyttä.
Kaikkein "mahtavinta" on se, että jos tuo ystäväni ei tulevaisuudessa osaa puhua mistään muusta kuin lapsesta. Ymmärrän toki, että tästä eteenpäin hänen arkensa pyörii totaalisesti tuon muksun ympärillä, mutta olisi kiva keskustella aikuisen kanssa muustakin. Minulla ei ole lapsia, joten ei voi olettaa, että minua kiinnostaa puhua koko ajan lapsijuttuja samoin kuin minäkään en odota hänen puhuvan koko ajan minun elämästäni. Olen vain huomannut, että joiltain äideiltä unohtuu koko muu maailma lapsen syntymän jälkeen. Itse voisin kuvitella, että väsynyt äiti haluaisi välillä virkistäytyä "aikuisten juttujen" parissa, enkä tarkoita näillä asioilla vauvajuttuja.
Kertokaapa äidit, olenko aivan karmea ystävä kun en ymmärrä?
Vastaukset 9
Vanhimmat
...koska sinulla ei ole lapsia. Sairaalassa neuvotaan pesemään aina kädet ennen kun kosketaan vauvaan. Samoin myös se on totta, että ulkopuoleiset bakteerit halutaan pitää vähän aikaa poissa kun lapsi on tullut kotia. Sekin on totta että päätä korottamalla vauva röyhtäilee paremmin. Sekin pitää paikkaansa että äiti ei halua väsymyksen takia vieraita.
Raskausaikakin voi olla vaikeaa ja eipä tulisi ensimmäiseksi mieleen lähtee rientoihin.
Ehkäpä tämä äiti ei halua olla kaverisi kun tunnut vähän itsekkäältä ja vähättelet heidän tekemisiään. Mutta todellakin ymmärrät vasta kun sulla on oma vauva.
P.S. Ilmeisen tyhmä olen todellakin, kun en tajua, että tämä ystäväni ei halua olla ystäväni itsekkyyteni takia. Jostain kumman syystä tälle ystävälleni kelpaa ystävyyteni silloin, kun hänellä on vaikeaa elämässään.
Ilmeisesti olen sitten tosi karmea ja itsekäs ihminen, kun en ymmärrä kaikkia vauvakiemuroita. Taidan kyllä vähän tyhmäkin. Toivottavasti en kuitenkaan niin tyhmä, etenkö joskus oppisi. Toisaalta, jos Luoja ei suo minulle ikinä lapsia, en varmasti viisastukkaan.
Tosin äitejäkin taitaa olla niin moneen junaan. Minun ystäväpiirissä on paljon lapsia, joista on tullut täysin terveitä ja kunnollisia kaikin puolin, vaikka vanhemmat eivät ole olleet "niin tarkkoja ja huolehtivaisia" kaikessa. Ja nämä vanhemmat ovat olleet ja ovat ihan hyviä vanhempia akikin puolin. Minun on vaikeaa ymmärtää sitä, että lasta varjellaan elämässä "liikaa" ihan kaikelta, sellaisilta ihan normaaleilta asioilta, josta ei ole lapselle hirvittävää vahinkoa, mutta elämänkokemusta kyllä.
Tosi asia on kuitenkin se, että tuo ystäväni jaksoi lähteä miehensä kanssa raskaana ollessaan ja ennen sitä touhuamaan, mutta ei ystäviensä. Eikä kysymys ole ollut mistään bilettämisestä, vaan ihan normaalista ystävien tapaamisesta. Olisi hyvin ikävää, jos hän esim. eroaisi miehestään joskus, eikä ystäviä enää olisi.
"... vaikka vanhemmat eivät ole olleet "niin tarkkoja ja huolehtivaisia" kaikessa."
Jos pieni vauva saa nuhan, voi syöminen (ja hengittäminen) vaikeutua. Siitähän voi seurata tietysti se, että vauva lopettaa rintamaidon syömisen. Ja se taas olisi suuri vahinko.
Ja vatsatauti taas on jopa hengenvaarallinen pikkulapsille, saati sitten vauvalle.
Olisin itse aika suivaantunut sille henkilölle, joka tulisi kotiimme tietoisesti vatsatautisena ja huolehtimatta käsienpesustaan, jos seurauksena olisi esim 2-vuotiaan poikamme sairastuminen tautiin ja hänen joutumisensa sairaalahoitoon.
Lastemme edellisen sairastumisen vatsatautiin huomasin yöllä, kun heräsin pienimmän pojan oksentaessa kasvoilleni. Seuraavat kaksi vuorokautta kului kellon ympäri yöpukuja, lakanoita, sänkyjä, lattioita, seiniä ja ämpäreitä oksennuksesta ja ripulista pestessä. Syy: joku oli jossain jättänyt kädet pesemättä.
aina esiintyy.
Ja tuo ohjesäännön mukaan eläminen rasittaa henkisesti myös näitä vanhempia.
Minulla on eräs tuttava joka elää myös oman elämänsä lähestulkoon noin.
Tiedän myös erään perheen jossa jääkaapin ovea ei saanut avata jos vauva oli samassa huoneessa,ettei vauva vilustu.
Ja leikkipeitto piti laittaa lattialle aina samoin päin ettei ne lattian pöpöt pääse vauvaan....
Se olisi vaan yritettävä suodattaa sisään ja ulos,mutta tiedän sen olevan vaikeaa.Jo siksi ettet tiedä mitä tekisit että tekisit sen oikein ja toisaalta taas että se ärsyttää niin paljon että tekisi mieli antaa olla.
Ja valitettavasti usein ystävyyssuhteille sitten käykin näin.Antaa olla.
Itse laittelisin sinuna kuitenkin vaikka teksitiviestejä sopivin väliajoin ja kyselisin kuulumisia ja ajankohtaa milloin sopisi tulla käymään.
Ja tuo että epäilet hänen puhuvan koko ajan vauvasta,on valitettavasti hänen tapauksessaan tosi asia.
Ja vähän myöhemmin voin kuvitella että puheenaiheena on että kuinka vauva vaatii hänen kaiken aikansa ja kuinka väsynyt hän on.
Meillä kaikilla on tapana puhua meille tärkeistä asioista ottamatta huomioon kiinnostaako se ketä vai ei.
Minun eräs ystäväni aloittaa esim. baarissa ventovieraille että minä olen se ja se.Asun keltaisessa tiiliomakotitalossa.Meillä on 5h ja keittiö....pankkitilin saldokin tulee varmaan myöhemmin,mutta sitä en minä enää ole kuulemassa.
Toinen ystäväni on taas kävelevä lääketieteen ihme.
Mutta kun tietää niin siihen osaa suhtautua.
Joskus ärsyttää mutta.....
Meidän vauvaa sai tulla katsomaan reilun viikon ikäisenä,sanoin kuitenkin jo etukäteen,että kipeänä ei kukaan tule ja en aio keitellä kahvia ja ihan pikainen käynti sitten vaan.
Emme antaneet vauvaa syliin kuin ihan lähisukulaisille ja pyysimme jokaista vierasta pesemään kädet.Vastasyntynyt vauva on herkkä pöpöille ja miten vieraat voisivatkaan ymmärtää,että isille ja äidille pienen pieni vauva on vielä ihan "outo olento". Jokaisen vieraan tulisi muistaa,että vanhemmat tarvivat aikaa tutustua omaan nyyttiinsä.
Meillä pidettiin kirjoja sänhyn pääpuolella,koska vauvamme sai nuhan jossain vaiheessa,ja se auttaa,ettei räkä mene korviin.Myöskin ilmavaivoihin se auttaa.
Ne,joilla vauvaa ei ole,eivät voi ymmärtää,kuinka suojelun haluisia tuoreet vanhemmat ovat ja se olisikin luonnotonta,jos näin ei olisi.Seuratkaapa keväällä lintuemoja,miten ne suojelevat poikasiaan,käyvät jopa ihmisten päälle puolustaessaan pesäänsä.
Vauva muuttaa aluksi elämää todella paljon ja on myös ymmärrettävää,ettei äidin maailmaan mahdu vähään aikaan mitään muuta.Jos näin ei olisi,eikö silloin olisi jotakin pielessä??
Äiti kaverisi ei todennäköisesti vastaa viesteihisi ja soittopyyntöihisi,koska on väsynyt.Itse olin niin väsynyt,etten edes muistanut,että joku oli mulle tekstaria laittanut.
Nyt,poikani ollessa 8 kk,olen jo sisäistänyt asian,että voinhan sinne viihteelle joskus mennäkin ja maaliskuussa mennäänkin miehen kanssa ekaa kertaa kahdestaan juhlimaan!
Olenpa minä ollut pari kertaa baarissakin ihan tyttöjen kanssa(vauva silloin 5kk)
Ystäväsi EI OLE sinua unohtanut,hänen elämänsä vaan mullistui reilu kuukausi sitten,ja tärkein on vauva,opetella elämään perheenä.Sitäkään ei kestä kauaa,mutta annetaan jokaiselle tuoreelle perheelle pesimärauha,ok??
Älä hyvä ystävä syyllistä itseäsi olemattomista asioista! Oletko jopa kateellinen tai mustasukkainen??
Olen itse vasta tullut äidiksi enkä ikinä olisi etukäteen osannut kuvitella, kuinka elämä muuttuu täysin vauvan syntymän jälkeen ja oikeastaan jo raskausaikana! Ensinnäkin hormonit pistivät minut niin sekaisin että hyvä jos itse tunsin itseäni enää. Sille ei kertakaikkiaan voi mitään!! Väsymys oli niin lamaannuttavaa että taatusti olin ihmeellinen ja tylsä joidenkin kavereiden mielestä kun en kertakaikkiaan jaksanut lähteä johonkin! Kun vauvan kans tultiin kotiin alkoi alkusumu.. Eli siis luonto järjesti asian niin että äiti vaan keskittyi vauvaansa, ulkomaailma ei jaksanut kiinnostaa yhtään. Vieraita sai käydä jos olivat terveitä, jotkut aikoivat tulla myöhemmin kun ollaan päästy tutustumaan vauvaan paremmin. Oli myös niitä hetkiä kun oli väsynyt ja itketti koko ajan, ei silloin vieraita kaipaa!! Ikuisesti kiitollinen olen kuitenkin sille ystävälle joka vaikeana päivänä tuli vastusteluistani huolimatta ja halasi ja antoi itkeä olkapäätään vasten huonoa oloa pois. Sillä vaikka vauva on elämäni suurin saavutus, on alku joskus rankkaa kun kaikki ei suju niinkuin elokuvissa. Parin viikon iästä alkaen meillä kärsittiin koliikista eli huutoa riitti joskus aamusta yöhön. Jossain vaiheessa vauva sai nuhan ja niinpä meilläkin tungettiin kirjoja sängynpäädyn alle että nuhanenän olisi helpompi hengittää nukkuessaan. Vieraat ohjattiin käsipesulle, sillä kaikki eivät todellakaan pese käsiään edes wc:ssä käydessään, ja mieti mihin kaikkialle ihmisen kädet päivän mittaan koskevat esim kaupassa käydessä tms.
Ole siis ystäväsi saavutettavissa, älä loukkaannu jos hän on muissa maailmoissa! Itse olen nyt siinä vaiheessa että todellakin alan kaivata kontakteja ulkomaailmaan. Varmasti ystäväsikin jossain vaiheessa lähestyy sinua. Joskus itsekin varmaan olet siinä vaiheessa että nämä asiat ovat ajankohtaisia, ymmärrät kaiken sitten uudella tavalla!
Kiitos tännekin asiallisille vastaajille. Joitain asioita ymmärrän nyt paremmin ja joissain asioissa ajattelen eri tavalla. Mustasukkaiseksi tai kateelliseksi en itseäni koe, sillä minulla ei ole vauvakuumetta ollut ikinä ja olen jo lähempänä neljääkymmentä.
Pikemminkin tuo kypsyyntyminen ystäväni heikkoon yhteydenpitoon on alkanut jo aikaisemmin ennen raskautta. Kuten sanoin, ystävälläni on tapana unohtaa kaikki kaverit siinä vaiheessa, kun hän vakiintuu. Minä en ole ainoa, joka on tätä mieltä. Missään riidoissa ei olla ikinä oltu, mutta olen hänelle kyllä loukkaantunut tästä tyylistä. Ja tyyli on "pahentunut" raskauden myötä, mikä on tietysti luonnollista.
et tietenkään ole huono ystävä.niinkuin itse sanoit,niin sinullahan ei ole omia lapsia,joten et voi tietää ihan miten pitäisi olla!
Tuo käsienpesu kun tullaan kylään on kyllä iohanhyvä asia vielä kuin on noin pieni vauva.meilläkin vieraat pesevät aina kädet ennenkuin saavat koskea vauvaa,ja meidän poika jo 2,5kk.tuo kirjaviritelmä sängyn allakin on oikein hyvä keksintö.meillä on myös kirjoja sängyn alla,koska pojallamme oli tapana yskiä kovasti öisin,kun maito nousi kurkkuun,ja jäi sitten siihen!
En kyllä ymmärrä miksi ystäväsi luokse ei saa mennä,jos tosiaan ei ole kyse siitä,että vanhemmat eivät vain jaksa.Kyllä minäkin olen laittanut välit poikki yhden erittäin,erittäin hyvän kaverin kanssa,koska hä ei ollut oikeenlaista seuraa perheelleni..hän oli erittäin kovakourainen vauvamme kanssa eikä ikinä pessyt käsiään vaikka pyydettiin.hän jäi kerran kiinni,kun oli menossa "pesemään käsiään" ja kun menin perään,hän seisoi peilin edessä ja vettä valui kraanasta jotta luulisimme hänen pesevän käsiään.arvaa vaan oliko hänelle noloa! Muutenkin on hieman "likainen" joten se ystävyys loppui siihen.
nyt en tietenkään tarkoita,ettäkö sinä olisit samanlainen.mutta ehkäpä ystäväsi ei halua sinua kyläilemään,jospa et osaa kunnioittaa heidän toiveensa vauvan ympärillä.tai jos he huomaavat että sinn mielestäsi heidän ideat ovat ihan päättömiä?! tällaisesta kuvittelisin että olisi kyse!
kaikkea hyvää!!