koska en osaa luottaa kehenkää. Aattelen niin, että kaikki miehet pettää ja jättää. En halua päästää ketään lähelle tai kertoa omista asioista kellekkään. En oo ikinä osannu luottaa kehenkään, kavereihin on myös hankala luottaa.
mie en saa miestä
enosaaluottaa
9519
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Paljon on jo se, että tunnistat itsessäsi piirteen, jota voit muuttaa. Miksi et voi luottaa? Onko luottamuksesi petetty aiemmin? Kenties nimenomaan mies, kuten isäsi? Monilla meistä on kova kuori menneisyydestä johtuen, mutta ei kannata kivettyä kokonaan. Se on sama kuin olla kuollut.
Toiseen aidosti luottaminen onkin henkisesti ehkä vaikein asia, minkä voi elämässä tehdä. Eli helppoa sen ei kuulukaan olla. Vaikeiden asioiden suorittamisesta tulee useimmiten myös paras palkinto.
Ei minnuu sinällään ole petetty, kun en oo koskaan seurustellu kenekään kanssa. Muuten on vaan huonoja kokemuksia miehistä ja ihmisistä.
Kerran kunnolla petetty ei siihen muuta tarvi. Luottamus menee sen jälkeen lähes kaikkeen. Epäilee jopa omia läheisiään ja niiden tarkoituksia. Luottamus on tärkeää suhteissa. Se joka rikkoo luottamuksen toista kohtaan on se kerralla rikki eikä sitä korjata edes anteeksi pyynnöllä. Aina takoo päässä " mitä se nyt valehtelee.
Tuo niin totta. Pettämisestä jää päähän tuo, että mitä se valehtelee. Siitä on todella vaikea poisoppia ja aina ajattelee, että muut valehtelee, vaikka eivät valehtelisikaan. Eräs kovimmista elämän poluista selviytyä taas luottamaan edes hitusen ihmisiin. Juuri siksi kaikkein hölmöin neuvo petetylle on, että löydät uuden ja paremman. Paremman valehtelijan ehkä löytää, mutta onhan siinä tietysti uutuuden viehätys.
Jonkunlainen perusluottamus ihmisiä kohtaan täytyy elämässä olla, muuten järkkyy koko mielenterveys. Se on hienoa, ettei itse lähde sille valehtelun tielle, jota se pettävä eksä on harrastanut. Lähinnä vaan säälittää ihminen, joka on seonnut omassa luotettavuudessaan ja omassa luottamuksessaan muihin valheidensa vuoksi. Hän tulee varmasti vastaisuudessakin harrastamaan samankaltaista toimintaa ihmissuhteissaan ellei opi virheistään ja kasva vastuunsa tuntevaksi aikuiseksi ihmiseksi. Jos tosiaan haluaa sitoutua ja rakastaa, niin ei kannata valehdella.
Ja kun mielenterveys on mennyt, niin kaikki on jo myöhäistä. En luota ja tiedän, ettei näin ongelmaisen tapauksen kanssa tulisi suhteesta yhtään mitään. Siksi pysyttelen yksin ja etäällä kaikesta. Perusluottamuksen korjaaminen vaatisi sellaisen ihmeen, eli loputtoman kärsivällisen ja ymmärtävän läheisen, etten usko sellaista olevan olemassakaan.
Elämänfakta nro 1) Toiseen ihmiseen ei voi luottaa.
Elin monia vuosia ajatellen sitä, etten voi luottaa keneenkään, joten läheiset ihmissuhteet jäi muodostumatta.
Yritin opetella luottamaan. Järkeillä päähäni luottamusta. Epäonnistuin.
Elämässä tapahtui paljon ja kaikenlaista. Sen kautta itseluottamus vahvistui. Aloin luottaa elämään ja itseeni, luottaa siihen, että tuli elämässä mitä hyvänsä, menetyksiä pettämisen, jättämisen tai kuolemisen takia, selviän.
Luotan siis itseeni ja elämään. En toiseen ihmiseen. Siinä kaikki mitä ihminen tarvitsee.
Olen tajunnut, että elämän rakentaminen toisiin ihmisiin luottaen, on hulluutta. Se on itsekeskeinen vaatimus.
Olen vapautunut elämään rentoa mukavaa elämää. Nykyään mulla on paljon ystäviä, jopa parisuhde. Luotan elämään, nautin seurasta ja yksinolosta. Ois järjetön vaatimus ladata ihmissuhteensa ja tykittää heitä luottamuksen vaatimuksella.
Olen vapauttanut heidät ja itseni.
Luottamuksen vaatimus on järjetön.
Ehkä et ole kovin viehättävä.
En olekkaan viehättävä, olen ruma henkisesti ja fyysisesti. Siksi en päästä ketään lähelle enkä luota kehenkään.
Menee se elämä näinkin :)