Voimakas inho vauvoihin

Olen neljän lapsen isä, joista nuorimmalla on kasvua hidastava oireyhtymä. Hän on nyt päälle vuoden vanha ja kooltaan hyvin pienikokoinen, vain 4kg ja 56cm. Useimmat vauvat syntyvät suunnilleen hieman pienempinä.
Kolme muuta ovat normaaleja. Heidän vauva-aikanaan en ole tuntenut mitään erityisen negatiivista heitä tai muita vauvoja kohtaan. Nyt kuopuksen kanssa on ajatukset aivan erilaiset. Hän on pieni, hento ja suloinen. Koko ei ole haitannut muuta kehitystä niin paljon, kuin syntymän jälkeen lääkärit luulivat. Hyvin menee eikä koko haittaa.

Paitsi ne muut vauvat. Toiset vauvat ovat muuttuneet silmissäni iljettäviksi turvonneiksi olioiksi. En tunne paljoakaan hyvää katsoessani toista vauvaa tällä hetkellä. Ne näyttävät vääristyneiltä ja oudoilta, kun taas oma lapseni vaikuttaa siltä millaisen vauvan kuuluisikin olla. Järjen kanssa osaan kyllä ymmärtää, että muut vauvat ovat terveitä onnellisia pieniä lapsia ja minun vauvani on erityinen. Ei heitä pidä vihata. Siksi olen alkanut miettimään mikä saa aikaan näin vahvan negatiivisen tunnereaktion toisiin vauvoihin?
Olisko joku psykologinen selitys? Alitajuinen kateus? Suojeluvietti?
282
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 2

Vanhimmat

Jaa-a tuohon ei kyllä osaa vastata kuin ammatti-ihminen.

Äänestä

Halu suojella omaa lasta.
Kuitenkin jossain tiedät,että vauvasi ei ole kaikista voimakkain vaikka niin toivot.
Teet siis "normaaleista" sairaita että jaksaisit pitää omasi puolta.
Minusta se ei mikään huono ominaisuus jos haluat seisoa oman lapsesi vieressä.muita vastaan

Äänestä

Kommentoi aloitusta


Isäkumma kirjoitti:

Olen neljän lapsen isä, joista nuorimmalla on kasvua hidastava oireyhtymä. Hän on nyt päälle vuoden vanha ja kooltaan hyvin pienikokoinen, vain 4kg ja 56cm. Useimmat vauvat syntyvät suunnilleen hieman pienempinä.
Kolme muuta ovat normaaleja. Heidän vauva-aikanaan en ole tuntenut mitään erityisen negatiivista heitä tai muita vauvoja kohtaan. Nyt kuopuksen kanssa on ajatukset aivan erilaiset. Hän on pieni, hento ja suloinen. Koko ei ole haitannut muuta kehitystä niin paljon, kuin syntymän jälkeen lääkärit luulivat. Hyvin menee eikä koko haittaa.

Paitsi ne muut vauvat. Toiset vauvat ovat muuttuneet silmissäni iljettäviksi turvonneiksi olioiksi. En tunne paljoakaan hyvää katsoessani toista vauvaa tällä hetkellä. Ne näyttävät vääristyneiltä ja oudoilta, kun taas oma lapseni vaikuttaa siltä millaisen vauvan kuuluisikin olla. Järjen kanssa osaan kyllä ymmärtää, että muut vauvat ovat terveitä onnellisia pieniä lapsia ja minun vauvani on erityinen. Ei heitä pidä vihata. Siksi olen alkanut miettimään mikä saa aikaan näin vahvan negatiivisen tunnereaktion toisiin vauvoihin?
Olisko joku psykologinen selitys? Alitajuinen kateus? Suojeluvietti?

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu