Lääkärin ammatin vaikutus ihmiseen?

Hei! Tiedän ainakin yhden opiskelijan ja yhden opettajan, jotka ovat tehneet itsemurhan. Lääkärit tekevät keskimäärin enemmän itsemurhia kuin suomalaiset keskimäärin.

Opiskelen itse lääkiksessä ja olen melko järkyttynyt alavalinnastani. Olen saanut lukemattomat määrät haukkuja kahden ensimmäisen vuoden aikana. Miten en osaa mitään, miten paskoja Suomen lääkikset ovat, miten ahneita, törkeitä suorastaan rikollisia lääkärit ovat. Kukaan haukkujista ei muuten ole opiskellut yhdessäkään lääketieteellisessä tiedekunnassa. Niin, ja aika paljon haukkuja tulee myös hammaslääkäreiltä tai hammaslääkisopiskelijoita. Se on surullista. En keksi yhtäkään syytä, miksi haukkua hampaalaisia.

En ole enää ihan varma, miksi hain opiskelemaan lääkäriksi 3 vuotta.

Se koukuttaa lääkkeiden väärinkäyttöön ,on helppo saada ja tulee otettua pienempäänkin vaivaan . Se koukuttaa rahan himoon ,oman virkansa ohella ottavat 3-4 paikassa viikossa yksityisesti. Jos ottaa tabuja niin kyllä sitä varmaan jaksaakin illat kerätä rahaa ja rakentaa itselleen kiltti rahankantajien joukko ,joka tulee sovitusti tuomaan rahansa.

Kyllähän joka ammatti vaikuttaa ihmiseen. Ei ole sama olla puuseppä kuin lääkäri tai opettaja tai maanviljelijä tai kirjanpitäjä.

Lääkäriksi valikoituu suorituskykyistä, tervettä väkeä. Vahingossa ei lääkäriä tule kenestäkään. Opiskelun aikana lääkärin työhön opitaan suhtautumaan ammattimaisesti. Potilaiden elämää ei saa alkaa elämään, on oltava oma elämä.

Yleensä lääkäriä arvostetaan. Poikkeuksia tietysti on, joku arvostelee, sille ei voi mitään. Mutta kuka haluaa lääkäriksi arvostuksen takia?

Myös lääkäri voi sairastua psykiatrisiin sairauksiin kuten muutkin ja tehdä itsemurhankin. Mutta yliedustettuna lääkärit eivät näissä tilastoissa ole.

Tunnen koko joukon lääkäreitä, mutta en yhtäkään sellaista, jonka lääkärinä toimiminen olisi tuhonnut tai pilannut hänen elämänsä. Sen sijaan tiedän monta, jonka elämän on pilannut ja tuhonnut alkoholi ja vielä läheistenkin elämän.

Jo opiskeluajan ylimitoitettu biletyselämä vääristää lääkäreiden minäkuvaa. Juomista, pettämistä.. Toinen toistensa pönkittämistä. Käyvät toisensa läpi ihan konkreettisesti.. Jatkuukohan sama työelämässä..

valitettavasti sisäsiittoisuus jatkuu opiskelun jälkeen myös työelämässä. Ylikäsitys itsestä oikeuttaa mihin vaan... Tunnen mies lääkärin joka naimisissa lääkärin kanssa ja heillä 2 lasta. Mies kuitenkin petti vaimoa kolleegansa kanssa. Nyt on avioliitto pilalla. Lasten takia ei erottu.
Ja korkea palkka lääkäreillä ei johdu arvostuksesta, vaan lääkäriliiton toimista pitää yllä lääkäripulaa rajoittamalla opiskelupaikkoja niin, että mitään kilpailua työpaikoista ei ole, mutta kaikki huonotkin lääkärit saa töitä. Tästä syystä terveyskeskuksissa on kielitaidottomia epäpäteviä ylipalkalla töissä. Isommat koulutusmäärät toisivat kilpailua, parantaisi laatua ja normalisoisi ansiotasoa. Joka taas karsisi rahan perässä juoksijoita ja antaisi opiskelupaikan oikeasti kiinnostuneille.

Ihan sama käsitys kuin edellä kirjoittavalla.. Kiltit pojat ja tytöt (jotka viettäneet siihenastisen elämänsä nenä kiinni kirjoissa) pääsevät lääkikseen.. Ylikorostettu bile-elämä vääristää käsityksiä itsestä, luullaan olevansa enemmän kuin muut ihmiset, narsismia, pönkitystä.. Ja todella, pettämistä kenen kanssa vain, sisäsiittoista ja helppoja kohteita, koska kaikki samanlaisia. Läheltä seuranneena ammattikunnan arvostus ja luottamus kokenut todellisen romahduksen. Aivan tavallisia tyttöjä ja poikia, joilla tavallista vähemmän kokemusta vastakkaisesta sukupuolesta. Taatusti sama opiskellessa opittu malli jatkuu työelämään. Ehkä se on tarkoituskin, ovat kohtalonsa ansainneet. Sääli puolisoita.

Terveisiä lääkärinä vuoskymmenet toimineelta, että kyllä tässä nyt on mennyt puurot ja vellit sekaisin osalla kirjoittajista tässä keskustelussa. Lääkärin työ on keskimäärin hyvin raskasta, osa tehtävistä edellyttää suorituskykyisenä pysymistä vuorokauden ympäri ja lääkärimäärät ovat nyt Suomessa suurimmat kuin koskaan. Sisäänottoja lisättiin huimasti joku vuosi sitten. Ollessani lääkiksessä oli meitä kurssilla 80. Nyt sisäänotto on yliopistosta riippuen 100-150/vuosi. Lisäksi ulkomailla opiskelee n. 700 suomalaista, joista suuri osa palaa kotimaahan. Ulkomailtakin tulee satoja lääkäreitä, joista osalla ammattitaito (muttei kielitaito) riittää lääkärintyöhön Suomessa.

Palkkataso lääkärillä on hyvä, mutta niin se on monessa muussakin ammatissa, vaikkapa matkustajakoneen lentäjällä, jonka koulutus on merkittävästi lyhyempi. Lääkäriksi valmistumiseen menee 6 vuotta. Erikoislääkäriksi valmistumiseen menee 6 vuotta lisää ja mikäli mielii hankkia vielä jonkin suppean erikoisalan, menee siihen 3-5 vuotta lisää.

Lääkärin ammatti herättää paljon sekä kunnioitusta että myös kateutta, valitettavasti. Tämän takia useimmat lääkärit mielellään salaavat ammattinsa. Vastaansa saa helposti tarinoita tylyistä kollegoista tai tapauksista, jossa kollega on epäonnistunut auttamaan potilasta. On vaikea uskoa, että lihakaupan myyjänä tai kirjastovirkailijana saisin jatkuvasti kuulla työtoverin virheistä.

Että ei kun lääketieteellisen tiedekunnan pääsykokeisiin vain ja siitä sisälle ja mukaan lääkärikuntaan näkemään mitä se työ on ja miten palkka on suhteessa tehtyihin työtunteihin, jotka useimmiten on merkittävästi monia muita ammattiryhmiä suurempia mukaanlukien työvelvoite pyhinä. Tähän kuitenkin liittyy suuri ristiriita: lääkärit ovat minimaalisia määriä sairauslomalla verrattuna muihin ammattiryhmiin. Tästä on tuoretta tilastoa, jota harmillisesti en nyt tähän saa, mutta löytynee netistä.

Tervetuloa upeaan ammattiin! Kirja käteen ja pääsykokeisiin vaan!

Nimenomaan se kunnioitus kokenut inflaatiota. Työn ja ehkäpä juurikin sen opiskelunkin raskaus näkyy alkoholin liikakäyttönä ja epämoraalisena käytöksenä. Tätä perinnettä syötetään aina uusille vuosikursseille. Kateutta en koe tuntevani lainkaan. Kaikella kunnioituksella, mutta näin on.

On kyllä sanottava että tuo tiedekunta on sisäsiittoinen. Useimmat, jotka aloittavat seurustelevina, pettävät ja jättävät puolen vuoden sisään koulun aloituksesta. Ikävä ollut seurata vierestä.

Lääkärin ammatti on raskasta työtä, se saattaa joskus aiheuttaa väsymystä. Toisaalta töitä riittää ja palkka on hyvä, mikä yleensä tuo vaurautta elämään.

Jos joka päivä vuodesta toiseen tutkii, leikkaa, analysoi, ihmisten anatomista rakennetta ja tauteja, niin onhan sillä vaikutusta lääkärin jokapäiväiseen ajatteluun. Sitä alkaa hahmottamaan ihmiset ensisijaisesti organismeina. Pelkistetysti siis luustoina,jänteinä.lihaksina.kudoksina, aineenvaihduntana ja sairauksien aiheuttamina poikkeamina. Kun vaikkapa kaunis nainen kävelee kadulla niin lääkäri näkee ensisijaisesti homo sapiens lajin organismin. Samalla kohtaamisen kellonlyömällä lääkärin aivot kalkyloivat mahdollisia sairauksia ja vammoja. Sen täytyy olla tuskaista kun ei voi vain ihastella näkemäänsä kauneutta pyyteettömästi. Samoin oli laitani ollessani insinööri. Näin maailman rakenteina ja mekaniikkana. Mitä tahansa näin niin aivoni rupesivat laskemaan rakenteiden geometriaa, lujuutta, jännityksiä,voimia. Nyt tuosta ajasta on vuosia ja pystyn jo näkemään asiat terveesti ja vapautuneesti ilman että jatkuvasti insinöörin näkökulmasta lasken ja analysoin näkemääni. Ole siis varovainen minkä ammatin itsellesi haluat. Ilmaisia lounaita ei ole. Kaikella on"maksulappunsa".

Uskon että asia on juuri kuten yllä kirjoittaja kirjoitti.. Ehkäpä sisäsiittoisuus johtuu osin siitä, että uskovat samoissa tiedekunnissa opiskelevien olevan "terveempiä" sairauksien ja vammojenkin osalta. Vaikka eihän näin tietenkään ole. Mutta kenties samankaltainen "kalkyloiva ajatusmaailma" sopii paremmin yhteen samaa opiskelevien kanssa. Erityisen kauniita (tai komeita) eivät tiedekunnassa opiskelevat ole, joten täytyy selittyä näillä päänsisäisillä "ajatuskaavoilla". Tylsää mutta näin se taitaa mennä.

Jokos kosteat pienten asusteiden pirskeet alkaneet taas ? Ja uudet uunot vuosikurssit ;)

Joo, eiköhän tyrkyimmät muijat ole jo hakenut biksut esiin.. Heh! Ainakin Turussa..

Leimejä tuntuvat bileet sinänsä ainakin Turussa olevan. Enemmän egosentristä kieriskelyä ja wannabevilli -ajattelua. Lapsellista, tuo vaihe jo niin eletty..

Lapsellista mutku ei uskalla elää

Viran saaminen tekee monesta lääkäristä häijyn ja kokoomuslaisen. Ollaan paikalla silloin, kun lääkäriä ei tarvittaisi mutta ei olla paikalla, kun lääkäriä tarvittaisiin.

No suurin osahan on tuolla vain rahan perässä, ei pieninkään epäilystä siitä. Homma kuin homma, ihminen on vain ja ainostaan ihminen. Asiassa ei ole mitään sen jalompaa.

Saavat määrätä itselleen lääkkeitä mielinmäärin, heikkoja kun ovat, addiktoituvat.
Huumeitahan ne ovat, vaikka luulottelevat itselleen, että lääkkeitä vaan. . .
Mutt apua ei voi hakee, koska on lääkäri. Ei oo omasta mielestään ihminen olleskaa vaan joku

Lääkärin työ, erityisesti kliininen eli potilastyö, on leimallisesti vastuullista. Viime kädessä lääkäri kantaa vastuun oman työnsä lisäksi koko muun hoitoketjun duunista. Tämä tulee ymmärtää kun puhutaan lääkäreiden suurista palkoista (joista puolet palkansaaja sää käteen saakka). On persoonakysymys, miten menestyksekkäästi henkilö kykenee tämän vastuukysymyksen handlaamaan. Vaarana on ylikuormittuminen. Vastuun lisäksi oikeutus ja toivon mukaan kokemuksen myötä karttuva kliininen ajattelu, päätöksen/diagnoosin teon taito sekä varsinkin perusterveydenhuollossa alati rinnalla kulkevan epävarmuuden sieto erottavat lääkärin muust ahoitohenkilökunnasta. Ihmiset ovat erilaisia, ja kannattaa oikeasti funtsia/tiedostaa, mikä on se oma ala/ympäristö, missä olet eniten kotonasi. Päivystysaloilla yötyö on pakollista, mikä altistaa tavallisille yötyön riskeille. Suurin kuorma suomalaisessa päivystyssysteemissä tyypillisesti kaadetaan kokemattomimpien eli erikoistuvien ja keikkalaisten niskaan, mikä entisestään asettaa haasteita paineensiedolle ja palautumiskyvylle.
Näen lääkärin siis hahmona, joka on tämän perusasetelman puolesta taipuvainen kokemaan hmmm...erillisyyttä ja myös aidosti älyllistä yksinäisyyttä. Hoitajat ovat selevmmin oma, tiivis porukkansa kun lääkärit ehkä herkemmin saattavat turinoissaan keskittyä pakonomaiseen potilaskeissien jakamiseen ja työtä hankaloittavien asioiden/ihmisten mollaamiseen. On ilman muuta suositeltavaa hankkia fiksujakavereita lääkiksen ulkopuolelta ja pitää heihin yhteyttä; minulta tämä ei ole onnistunut.
Pyrin siis hahmottelemaan nimenomaan lääkärille tyypillisiä haasteita erotuksena tavan duunarista tai hoitotyöläisestä.

Olipa erityisen hyvin kirjoitettu yllä. Varmasti kannattaa kerran jos toisenkin miettiä, onko itsestä siihen vastuunkantoon ja luotettavuuteen jota alalla tarvitaan. Valitettavan usein kuulee, kuinka ensimmäisen vuosikurssin opiskelija puhuu suureen ääneen vain tulevista palkoista, varakkaista ystävistä (aloittaa pinnallisen verkostoitumisen "paremman elämän toivossa", pettää, oma ego vääristyy). Tämä vaarassa etenkin niillä, jotka tulevat taustoista, jotka eivät ole antaneet mitään tukiverkkoa "isoissa tehtävissä toimimiselle". Vaarana on ongelmia minuuden ja itsetunnon selvittämisen kanssa. Lääkärin työ vaatii vahvaa, tasapainoista luonnetta ja tunne-elämää. Siinä ei tule pärjäämään kevein arvoperustein. Ongelmia seuraa, vähintään itse itsensä kanssa, vaikka työmarkkinoilla jollakin tasolla vielä "läpi menisikin". On hiukan hankalaa, kun alalle kyllä pääsee kun vain lukiokirjoja tarpeeksi pänttää (aikaahan on).

Poliisin ammatti tekee ihmisen kyyniseksi ja maailman kovin mustavalkoiseksi. Vaikuttaa siis selvästi persoonaan ja maailmankuvaan. Liekö lääkärillä samoin?

Varmaan olen vähän outo, mutta tällä alalla ei oikein herkät pärjää, niin lopetin alan kesken. Suurin osa koulussa tosiaan rahan takia ja itse ole aika ujo ja masentuneisuuteen taipuvainen. Koulu on myös aika pitkä, se toteutetaan pienillä resursseilla ja lukemista on paljon. Monesti tuntuu turhalta näin digiaikana se valtava pänttääminen. Myös voi tulla aika yllättäviä ja shokeeraavia tilanteita. Potilastyö myös tylsää. Kaikkeen kyllästyy.

Yksinäisyys ja ihmisten ennakkoluulot.