Välillä aiheuttaa suurempaakin pohdintaa, että onko vika pelkästään itsessäni, kun menee niin syvälle metsään välillä ihmisten kanssa. Tai aina ei edes mene, mutta ihmettelen liian monen käyttäytymistä.
Parisuhderintamalla olen kohdannut totaalista välinpitämättömyyttä. Vietin vuosia miehen kanssa, jota ei koskaan kiinnostanut yhdessä tekeminen tai hyvinvointini. Mieluummin pelasi tietokoneellaan. Ei edes huomannut, että olen huoneessa, mutta kun poistuin niin seurasi perässä vahtimaan, mitä teen. Se oli aika ahdistavaa ja lopulta tajusin itsekkin, ettei niin voi kertakaikkiaan elää.
Myöhemmin kumppaniehdokkaat ovat vaatineet lahjoja, rahaa, olla käytettävissä silloin kun heille sopii.. Heistä on pitänyt pitää hyvää huolta, mutta kun olen ilmaissut omia tarpeitani, ehdottanut yhdessä tekemistä niin se ei ole millään muotoa ollut sopivaa. Olen tullut haukutuksi, petetyksi jne. Kumma, ettei kukaan kuitenkaan ole varsinaisesti lyönyt. Huutoa ja mollaamista. Kolme tyyppiä peräkkäin. Viimeisimmän kanssa luulin olevan kaikki hyvin niin jäi silti kiinni pettämisestä.
Sksin puutteesta tai laadusta tuskin on ollut kiinni. Olen heille kuitenkin kelvannut. Ulkoisestikkin olen kelvannut. Kaikki tapaamani yhtä lukuunottamatta ovat sanoneet kauniiksi, hauskaksi, kiltiksi, fiksuksi....
Ystävistäni kolme ovat osoittautuneet sellaisiksi, että olen hyvä kaveri, kun minulla on jotain annettavaa. Jos olen ollut varoissani ja pystynyt tarjoamaan jotain. Kun olen ollut onnellinen jostain, olenkin saanut heiltä silmilleni. Yksi nolasi minut kunnolla... syytä tähän ei kuitenkaan halunnut kertoa. He ovat seurassani halunneet aikaansa viettää, mutta jälkikäteen olenkin ollut heidän mielestään ärsyttävä kun olen ollut iloinen, ärsyttävä kun en ole ollut. Olenkin ihmetellyt, että miksi joku toistamiseen pyytää seuraani, jos niin paljon minua inhoaa.
Sukulaisistani yksi työllisti nuorempana ilmaiseksi. Jos jotain joskus sain tai rahaa niin yhtäkkiä kaikki olikin hänen. Yksi kopeloi ja käyttöytyi todella törkeästi. Äitini haukkui huoraksi, kun myin kahvia kesätöissä... sille ei mikään kelvannut. Olin hänen mielestään narkkari ja juoppo ja kaikkea muutakin vaikken huumeisiin ole ikinä koskenut. Yksi sukulainen sai jonkin kohtauksen, kun menin eräässä tilaisuudessa tupakalle. Tuli perässä raivoten ja haukkuen. En ollut juuri häntä pyytänyt mukaan. Tämäkin tuli niin puun takaa.
Olen käsitellyt monenmoista mennyttä asiaa... ihmetellen toki. Nyt olen jättänyt suhdeyritykset. Jostain syystä nettideiteillä ei edes tapaa ketään. Tyssää jo ensimmäiseen viestiin.....Jotka ovat jotakuinkin tätä luokkaa: Herra x: Moi mitä kuuluu? Minä: Heippa, kiitos kysymästä, hyvää kuuluu ja ihana ilmakin osui tälle päivälle pitkästä aikaa. Entäpä itsellesi, kuis on päivä kulkenut?
Mitä ilmeisemmin olen tiivistänyt kaiken ärsyttävyyteni tähän vastaukseen, joten ei kannata enempää tutustua. Joku on jutustelun päätteeksi ehdottanut tapaamista tietylle päivälle. Ehdotan kellon aikaa niin se meneekin sitten jäihin siinä kohtaa. Mykkyys iskee.
Nyt löysin ihanan harrastuksen mikä tuottaa paljon iloa. Menin kurssille aiheesta niin johan töistä löytyi pieni ryhmä, jotka yrittävät torpedoida vuoronvaihtomahdollisuudet kurssien takia kaikilta kokonaan.
Mikä ihmisiä vaivaa.... Mikä minua vaivaa? Vai onko suurin syntini juuri se, että odotan vain kunnioittavampaa kohtelua? En punaista mattoa... ihan vain ihmisenä pitäminen riittäisi. Jos ei tykkää niin askeltaisi eteenpäin. Miksi pitää jäädä nujertamaan erikseen? Melkein joku siinä onnistuikin vaan minäpä nousin ja jatkoin matkaa. Jonkun ihmisen vaan rinnalleni tarvitsisin. Jonkun joka pitäisi minusta niin paljon, ettei halua mitään pahaa. Liikaako?
Parisuhderintamalla olen kohdannut totaalista välinpitämättömyyttä. Vietin vuosia miehen kanssa, jota ei koskaan kiinnostanut yhdessä tekeminen tai hyvinvointini. Mieluummin pelasi tietokoneellaan. Ei edes huomannut, että olen huoneessa, mutta kun poistuin niin seurasi perässä vahtimaan, mitä teen. Se oli aika ahdistavaa ja lopulta tajusin itsekkin, ettei niin voi kertakaikkiaan elää.
Myöhemmin kumppaniehdokkaat ovat vaatineet lahjoja, rahaa, olla käytettävissä silloin kun heille sopii.. Heistä on pitänyt pitää hyvää huolta, mutta kun olen ilmaissut omia tarpeitani, ehdottanut yhdessä tekemistä niin se ei ole millään muotoa ollut sopivaa. Olen tullut haukutuksi, petetyksi jne. Kumma, ettei kukaan kuitenkaan ole varsinaisesti lyönyt. Huutoa ja mollaamista. Kolme tyyppiä peräkkäin. Viimeisimmän kanssa luulin olevan kaikki hyvin niin jäi silti kiinni pettämisestä.
Sksin puutteesta tai laadusta tuskin on ollut kiinni. Olen heille kuitenkin kelvannut. Ulkoisestikkin olen kelvannut. Kaikki tapaamani yhtä lukuunottamatta ovat sanoneet kauniiksi, hauskaksi, kiltiksi, fiksuksi....
Ystävistäni kolme ovat osoittautuneet sellaisiksi, että olen hyvä kaveri, kun minulla on jotain annettavaa. Jos olen ollut varoissani ja pystynyt tarjoamaan jotain. Kun olen ollut onnellinen jostain, olenkin saanut heiltä silmilleni. Yksi nolasi minut kunnolla... syytä tähän ei kuitenkaan halunnut kertoa. He ovat seurassani halunneet aikaansa viettää, mutta jälkikäteen olenkin ollut heidän mielestään ärsyttävä kun olen ollut iloinen, ärsyttävä kun en ole ollut. Olenkin ihmetellyt, että miksi joku toistamiseen pyytää seuraani, jos niin paljon minua inhoaa.
Sukulaisistani yksi työllisti nuorempana ilmaiseksi. Jos jotain joskus sain tai rahaa niin yhtäkkiä kaikki olikin hänen. Yksi kopeloi ja käyttöytyi todella törkeästi. Äitini haukkui huoraksi, kun myin kahvia kesätöissä... sille ei mikään kelvannut. Olin hänen mielestään narkkari ja juoppo ja kaikkea muutakin vaikken huumeisiin ole ikinä koskenut. Yksi sukulainen sai jonkin kohtauksen, kun menin eräässä tilaisuudessa tupakalle. Tuli perässä raivoten ja haukkuen. En ollut juuri häntä pyytänyt mukaan. Tämäkin tuli niin puun takaa.
Olen käsitellyt monenmoista mennyttä asiaa... ihmetellen toki. Nyt olen jättänyt suhdeyritykset. Jostain syystä nettideiteillä ei edes tapaa ketään. Tyssää jo ensimmäiseen viestiin.....Jotka ovat jotakuinkin tätä luokkaa: Herra x: Moi mitä kuuluu? Minä: Heippa, kiitos kysymästä, hyvää kuuluu ja ihana ilmakin osui tälle päivälle pitkästä aikaa. Entäpä itsellesi, kuis on päivä kulkenut?
Mitä ilmeisemmin olen tiivistänyt kaiken ärsyttävyyteni tähän vastaukseen, joten ei kannata enempää tutustua. Joku on jutustelun päätteeksi ehdottanut tapaamista tietylle päivälle. Ehdotan kellon aikaa niin se meneekin sitten jäihin siinä kohtaa. Mykkyys iskee.
Nyt löysin ihanan harrastuksen mikä tuottaa paljon iloa. Menin kurssille aiheesta niin johan töistä löytyi pieni ryhmä, jotka yrittävät torpedoida vuoronvaihtomahdollisuudet kurssien takia kaikilta kokonaan.
Mikä ihmisiä vaivaa.... Mikä minua vaivaa? Vai onko suurin syntini juuri se, että odotan vain kunnioittavampaa kohtelua? En punaista mattoa... ihan vain ihmisenä pitäminen riittäisi. Jos ei tykkää niin askeltaisi eteenpäin. Miksi pitää jäädä nujertamaan erikseen? Melkein joku siinä onnistuikin vaan minäpä nousin ja jatkoin matkaa. Jonkun ihmisen vaan rinnalleni tarvitsisin. Jonkun joka pitäisi minusta niin paljon, ettei halua mitään pahaa. Liikaako?
Vastaukset 3
Vanhimmat
Vaikutat tosi yksinkertaiselta ja lapselliselta ihmiseltä. Vältä itseäsi älykkäämpien seura koska ne ei kestä noin yksinkertaista ihmistä vaan haluaa susta äkkiä eroon tai sietävät seuraasi pakosta esim siellä sun työpaikalla.
Normaalisti kehittyneiden ihmisten on vaan vaikea tulla toimeen kehittymättömien ja epäkypsien ihmisten kanssa. Kenen vika se on? Ei kenenkään. Yritä siksi pysyä sellaisissa yksinkertaisten ihmisten ympyröissä niin et jatkuvasti koe pettymyksiä ja tule hylätyksi. Se syö vaan enemmän sua.
Mieti mistä tunnistat oman tyyppisesi ihmiset? Olisiko joku elämäntaitojen ryhmä jossakin jossa voisit opetella ja saada vertaistukea? Yksinkertaisuus ei ole sun vika ja voit kehittyä pois lapsellisuudesta mutta työtä varmaan pitää tehdä paljon. Ja naivius voi olla ihan viehättävääkin joskus.
Tsemppiä sulle ja kehitä itseäsi! Ja anteeksi että puhun suoraan. Tarkoitus on vaan avata sun silmat totuudelle.
.
Vaikutat itse harhaiselta idiootilta, joka on saanut työkaverilta pakit ja kuvittelee koko maailman tiivistyvän yhteen palstaan ja on kenties huijannut työyhteisöään uskomaan ties mihin omiin totuuksiinsa ja nyt itkupotkukiukuttelee, kun työyhteisö ei ole enää niin vietävissä, vaan järjen valo on pilkahtanut. Tuo retardianalysointi on niin läpinäkyvää skeidaa, että se kenen älykkyydessä on vajetta, ei jää epäselväksi.
No no siistimpää tekstiä ihanalle ja kauniille naiselle.