Olisipa mukava kun täällä olisi näytillä kuvia Saarijärveltä, siis vanhoja valokuvia, jostain -30, -40, -50 luvuilta, tai kauempaakin, ja yleensä eri vuosikymmeniltä. Ja sivukyliltä myös, ja kaikenlaisista talkoista ja rakentamisurakoista ym. Olen nähnyt sen Saarijärvi-kirjan, mikä joskus syksyllä kait julkaistiin, siinä oli vanhoja kuvia ja tarinoita. Kaikenlaisia muisteluita esim 1800-luvun lopuilla syntyneiltä, joita vanhoina ehkä haastateltu talteen. Millaista elämä silloin oli, mitä syötiin, kiersikö esim opettajia taloissa, opettelivatko jotkut aikuisetkin vielä lukemaan?
Mutta täällä kun saisi palstalla niitä kanssa nähdä, ja keskustella niistä, lukea vanhaa historiaa. Vanhat tarinat kiinnostaa varmasti monia!
Tekee nykyisenkin elämän merkittäväksi, kun voi kuulla millaista ennen on ollut tällä seuduilla, ja lähikunnissa. Esim ne kauheat nälkävuodetkin oli siinä kirjassa mainittu. Halla vei viljat, ja ihmiset läksi kerjäämään, paljon väkeä kuoli nälkään ja sairauksiin.
Niitäkin kurjuuden aikoja lukisi ennemmin, kuin nykyistä kaikkea turhaa valitusta, aivan tosi. Olisi vaikka joku NETTISIVU, jossa kuvia ja kerrontaa Saarijärven- ja miksei laajemminkin -Karstulan-Kannonkosken-Kivijärven- Viitasaarenkin -seuduilta.
Mutta täällä kun saisi palstalla niitä kanssa nähdä, ja keskustella niistä, lukea vanhaa historiaa. Vanhat tarinat kiinnostaa varmasti monia!
Tekee nykyisenkin elämän merkittäväksi, kun voi kuulla millaista ennen on ollut tällä seuduilla, ja lähikunnissa. Esim ne kauheat nälkävuodetkin oli siinä kirjassa mainittu. Halla vei viljat, ja ihmiset läksi kerjäämään, paljon väkeä kuoli nälkään ja sairauksiin.
Niitäkin kurjuuden aikoja lukisi ennemmin, kuin nykyistä kaikkea turhaa valitusta, aivan tosi. Olisi vaikka joku NETTISIVU, jossa kuvia ja kerrontaa Saarijärven- ja miksei laajemminkin -Karstulan-Kannonkosken-Kivijärven- Viitasaarenkin -seuduilta.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Siis lisään vielä, että itse ainakin kun näen vanhan kuvan, niin useimmiten haen heti suurennuslasin ja sen kanssa tutkin tarkasti, mitä siitä kuvasta saa selville!
Omia lapsuudenkuviakin olen nyt aikuisena ruvennut syynäämään oikein tarkasti, niin kyllä sieltä löytyy jos jonkinnäköistä tavaraa. Muista peltisen koiran vesikupin, ja kuvassa missä olen sen pennun kanssa tuvan edessä nurmikolla, niin eikö vaan se kuppi ole siinä ja kallistan sitä koiralle! Tuli niin ne hetket mieleen sen penikan kanssa.
Ja vanhat vasikkahaan aidat. Siinä me roikuttiin aidalla ja syötettiin siinä lampaillekin sitä kaarnaa.
Keltiäispesiä en ikinä oppinut varomaan. Mikähän se niidenkin tarkoitus elämässä on?
Saarijärven museolla oli näyttely myös männä vuonna, kerkesin näkemään, kuvia oli paljon vanhoista työtavoista ja elämänsykkeestä sieltä kauempaa asti.
Oli kyllä hieno näyttely, kovan työn takana varmaan ollut koota se.
Itsellä pistää silmään vanhoissa kuvissa aina se, miten esim vanhoilla naisilla on ilme sellainen peräänantamaton ja luja, "tästä kyllä selvitään" asenteella. Ja seisoivat ryhdikkäänä pitkässä työmekossa essuineen, huivi leuan alle solmittuna, joskus kuokka toisessa kädessä, kovan työnteon runtelemat kädet sivuilla huilaten sen kuvanottohetken ajan vain. Respect.
Nyt kun Suomella juhlavuosi -Saarijärvellä tuplaten!- niin luultavasti näitä vanhoja tunnelmia saadaan lisää "näkyviin" monin muodoin. Aivan senkin takia jo, että me nykyään elävä nuorempi kansa ymmärtäisimme arvostaa miten kovalla leivänsaanti ja hengissä selviytyminen vielä meidän mummuillamme ja papoillammekin on ollut.
Oma mummuni joutui lähtemään 12-vuotiaana piiaksi kirkonkylään, äitinsä oli kuollut jo useampi vuosi aiemmin, suuri lauma lapsia, ja isänsä oli löytänyt sitten uuden vaimon. Äitini kertoi usein mummusta, kuinka hän oli topakka-luonteinen, mutta samalla löysi aina iloiset puolet elämästä. Ehkä se auttoikin selviytymään kaiken keskellä vanhaksi asti. Mitenkähän itselläni? Taidanpa paljon valittaa turhasta, ja löydän iloa liian vähän?