Kolmisen vuotta kestänyt suhde, jonka mies aika-ajoin pistää katkolle, milloin minkäkin syyn varjolla.Sittemmin taas ajaudutaan yhteen.Aikojen alussa seksiä, upeaa sellaista oli paljon ja lähelle pääsi halutessaan muutenkin.
Pitkään ollut jotenkin tasaisempaa ja rauhallisempaa, älyttömiä eroja mitättömine syineen ei ole tullut. Mutta missä läheisyys? Oma keho ja sydän kipeänä huutavat kaipuutaan.Toinen ei katso, ei kosketa eikä koskaan tunnu niitä tarvitsevan.Ei vastaa silitykseen tai varovaiseen kainaloon kömpimisyritykseen.Seksiä ei uskalla enää pyytääkään ei edes vihjailla, ettei mieltä sä joudu pahoittamaan. Kovassa humalassa, kun toinen on, niin silloin saattaa haluta, selvin päin ei koskaan.Se satuttaa. Kolmansia osapuolia ei ole.Ei häntä kiinnosta eikä jaksa vaivautua. Sanoo rakastavansa, joskaan ei arvostavansa. Mistä johtuu mielestänne täydellinen läheisyyden olemattomuus? Onko niin, että jotkut eivät vain sitä kaipaa? Tajuaako kylmempi osapuoli toisen tuskan? Huonontaako tilannetta, jos yrittää varovaisesti viestiä tai sanoa? Ärsyttääkö vaan? Kirjelappusia ja varovaisia, kaipauksesta kertoja viestejä tulee joskus laitettua, mutta vastausta ei elein eikä sanoin saa. Rakkaus sattuu, ei pysty ymmärtämään.
Pitkään ollut jotenkin tasaisempaa ja rauhallisempaa, älyttömiä eroja mitättömine syineen ei ole tullut. Mutta missä läheisyys? Oma keho ja sydän kipeänä huutavat kaipuutaan.Toinen ei katso, ei kosketa eikä koskaan tunnu niitä tarvitsevan.Ei vastaa silitykseen tai varovaiseen kainaloon kömpimisyritykseen.Seksiä ei uskalla enää pyytääkään ei edes vihjailla, ettei mieltä sä joudu pahoittamaan. Kovassa humalassa, kun toinen on, niin silloin saattaa haluta, selvin päin ei koskaan.Se satuttaa. Kolmansia osapuolia ei ole.Ei häntä kiinnosta eikä jaksa vaivautua. Sanoo rakastavansa, joskaan ei arvostavansa. Mistä johtuu mielestänne täydellinen läheisyyden olemattomuus? Onko niin, että jotkut eivät vain sitä kaipaa? Tajuaako kylmempi osapuoli toisen tuskan? Huonontaako tilannetta, jos yrittää varovaisesti viestiä tai sanoa? Ärsyttääkö vaan? Kirjelappusia ja varovaisia, kaipauksesta kertoja viestejä tulee joskus laitettua, mutta vastausta ei elein eikä sanoin saa. Rakkaus sattuu, ei pysty ymmärtämään.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Kyllä ihastumiseen, rakastumiseen ja rakkauteen kuuluu luonnostaan läheisyys. Tarve olla lähellä, halata, ohimennen koskettaa. Eri ihmisillä läheisyyden tarve vaihtelee.
Tuli mieleen kolme seikkaa:
1) mies on suhteessa turvallisuuden tunteen takia, epävarma persoona, jolle on epämiellyttävämpää olla yksin, joten päämotiivi olla suhteessa on turvallisuus. Tällöin riittää pelkkä suhteen olemassaolo eikä läheisyyttä tai seksiä ole.
2) mies on välillä ihastunut johonkin toiseen, ja ei tällä hetkellä oikein tiedä mitkä omat tunteet ovat, joten läheisyyden jakaminen ja seksi ei luontevaa.
3) epävarma persoona ei tunnista suhteessa tunteitaan oikein tai ollenkaan, sekoittuvat kumppanin tunteiden ja tarpeiden kanssa jolloin läheisyyden jakaminen vaikeaa. Hylätyksi tulemisen pelko kuuluu epävarman ihmisen tunnehässäkkään mikä vaikeuttaa aikuista läsnäoloa suhteessa. On henkisesti lukossa eikä pysty antamaan isestään mitään tai vastaanottamaan...
Toki voi olla mitä muuta tahansa...
Viisaita olet pohdiskellut, lämmin kiitos sinulle!
Osaisiko joku vielä sanoa jotakin tähän asiaan? Olisiko esim. miehistä näkökulmaa?
Kaikki kaipaavat läheisyyttä rakkaalta. Joko ei rakasta tai pelkää jotain.
Kylmä suhde on kyllä karsea ja syö ns. "miestä". Itse kokenut tämän avioliiton kahtena viimeisenä vuotena ja sitten ei vaan kiinnostanut enää edes yrittää. Rouva ei halunut keskustella asiasta niin tein sitten omat päätelmät ja paperit sisään. On muuten sitten paljon levollisempi elämä yksin kuin kylmässä suhteessa.
Sen verran kannattaa kyllä paanostaa että keskustelee asiat reilusti läpi syyllistämättä ketään.,,,,siis aikuinen keskustelu. Tämän on kyllä velkaa itselle ja puolisolle että oikeasti keskustellaan asiasta ja katsotaan voiko muutosta tapahtua vai onko se siinä.