Suviseurojen työvuorot

Joo, on totta, että kun on aikanaan monet työvuorot siellä tehnyt, alkaa niinsanotusti väsymään ja ei huvita enää mennä sinne työhön, vaan lepäämään ja nauttimaan palveluista.

Ison perheen isänä ja arkisen raskaan työn raatajana ei millään jaksais mennä sinne enää töihin, kun työ on jo siinäkin, kun saa rahdattua perheensä ja kamppeensa kentälle.
Sitten siellä alkaa kova leiriytymispaikan pystytys ja vaimolla tietysti ankarat touhut maasto-olosuhteissa talouden/ruokahuollon pyörittämisessä.
Varsinkin, jos on pikkulapsia, työmäärä on kotioloja rankempaa johtuen pesu ja wc-paikkojen etäisyyksistä.
Jätehuolto ja vesien kanto on miltei jatkuvaa.
Oikeastaan rentoutumisesta ei voi suviseuroissa puhua, kun on kysymyksessä isompi perhe.

Mene siinä sitten vielä työvuoroon. Ajaminen ja pois tuleminen ovat rankka suoritus sinänsä.
Lopulta kun on selvinnyt taas onnellisesti kotiin, tulee mieleen, että tämä on samanlaista kuin jouluna, yhtä stressiä. Siinä sitten ajattelee, että onneksi tämä reissu on vain kerran vuodessa.

Tämänkait takia työvuoroista halutaan laistaa.
Sitten ne perheettömätkin alkavat olla niin mukavuudenhaluisia, että mielellään vain lomailisivat.
Ruokapalkka ei oikein houkuttele enää työhön.
Lapset sensijaan jaksavat olla vielä innostuneita.
Jäätelönmyynti on ykköshaluttu homma. Sensijaan vessansiivousta ei niinkään haluta.

Mäkin kerran pauhasin sitä, et aina on työvuoro...sit mä aattelin, et mee ollenkaa siihen mulle sovittuun vuoroon...sit äitini sanoi mulle, et ajatteleppa, jos kaikki tekisivät kuin sä, silloin ei olisi suviseuroja ollenkaan....ei olisi ruokaa mitä syödä, ei paikkaa mihin vaunun laittaa...se pani mut ajattelemaan...ja niin mä menin työvuoroon...työ tuntui kivalta...

Mut sen olen huomannut, et ainakun työvuoron kerääjä tulee kyselee vuoroja...aina valehdellaan, et mulle se ei sovi, kun olen siellä, ja siellä..eniten mun kylällä on sellaisia ne olleet, joilla ei oo omaa perhettä, ja valittavat kun eivät jaksa...kaikkea kanssa...

Raada,raada SRK:n hyväksi kirkkaamman kruunun saat.

ei vaan täällä, vaan mös kotiseurakunnissa ja perheissä.
Kotoa ne lähtee tällaset asiat, ensi kädessä.
Meillä on lapsetkin olleet mukana suviseuratyössä ja kun he lapsena sen asian oppivat se on vanhempana jo opittu tapa.
Hyvällä yhteishengellä saa paljon aikaan.

Tietääkö kukaan kuinka aktiivisesti esim. Helsingin seudun nuoriso tai siellä asuvat osallistuvat suviseuratyöhön?
Samaten ympäristön rauhanyhdistykset Vantaa, Espoo, Nurmijärvi jne...

Etelä Suomessa kun harvoin on suviseuroja ei myöskään siellä asuville vastuuvuoroja työhommiin suviseuroissa nasahda.

Olisi reilua ja opikein ja kohtuullista, että kaikki sellaisetkin henkilöt hekautuisivat suviseuroissa töihin, jotka tietävät että ovat esim lapsena viimeksi osallistunut. Sellaisiakin tiedän olevan ja ikää heillä nyt 20-45v.

Tuli vähän kärkäs kirjoitus, mutta yksi näkökulma tämäkin.

Tämä aihe on hyvä.
Tulisi mielestäni jokaisen RY:n ottaa puheeksi ja muistuttaa seuraväkeä työvuoroihin osallistumisen tärkeydestä.

Tarvitaan koko ajan uuttaa aktiivista ja toimeliasta osallistujaa talkoisiin ja työvuorojen tekemiseen. Ikä tekee tehtävänsä monessa jo vuosikymmeniä näissä tehtävissä uurastaneissa. Tarvitaan uutta sukupolvea "jatkamaan " tätä arvokasta työtä.

Ilman työpanoksia/vapaaehtoista osallistumista ei suviseurojen kaltaisia isoja tapahtumia kyettäisi edes järjestämään.

Mielestäni jokainen voisi kotoväkensä kanssa keskustella aiheesta. Unohtamatta niitä lapsukaisia jotka ovat jo muuttaneet pois kotoa ja ovat jo perusteneet kenties oman perheen.
Meidän vanhempien tehtävä on muistuttaa tästä kuinka tärkeää osallistuminen on.

Palvelut suviseuroissa ei tule "ilmaiseksi", vaan kaiken eteen on tehty paljon töitä sekä ennalta, suviseurojen aikana ja paljon tehdään töitä jälkeenkin.