Parisuhde ja alkoholi

En ole ikinä ymmärtänyt, miten joku kestää tuollaista? Lähtisin heti.

Lopeta suhde. Heti. Se hajottaa sut muuten. Mimmihän käyttää hyväkseen sun kiltteyttä, kun tietää voivansa olla tosi idiootti kännissä ja sä annat aina anteeksi. Sä ansaitset jotain paljon parempaa. Tsemppiä!

Jokainen tekee omalla elämällään mitä haluaa, mutta et kyllä kovin tyytyväiseltä vaikuta tuohon nykyiseen menoon. Itselläni on myös samat periaatteet, eli tupakka on ehdoton ei, en voi sietää tupakoivia ihmisiä. Alkoholia saa nauttia sillointällöin, mutta ei siis kännätä. Itse juon alkoholia muutaman kerran vuodessa, enkä silloinkaan paria siideriä enempää.
Jos ihminen kännää 2-4 kertaa kuukaudessa, niin eihän se ole normaalia. Alkoholin kanssa on ongelma. Ongelmaa ei paranna rakkaus, ymmärtäminen, sietäminen jne.
Vaikutat niin fiksulta naiselta, että uskon sinunkin tietävän, ettei mikään tule muuttumaan teidän suhteessanne, ainakaan parempaan suuntaan.

Musta tuntuu, että sun täytyis ehkä miettiä sinkkuutta tarkemmin. Onko se tosiaan niin kamalaa tai pelottavaa, että sietäisit mieluummin viesteissäsi kuvaamaasi suhdetta? Sinkkuudessa on todella paljon hyviä puolia, jos niitä oikeasti pysähtyy miettimään ja huomaamaan. Toki sinkkuuskin on kurjaa, jos vain kotona yksin surullisena kököttää. Siksi täytyykin mennä ja harrastaa, pitää yhteyttä ihmisiin ja hankkia uusia tuttavia. Kun on onnellinen sinkkuna, oikea ihminen saattaa tulla ns. sattumalta vastaan. Näin on käynyt monille. Olen itse pitkään nauttinut sinkkuudestani, mutta hiljattain törmäsin erittäin kummallisessa yhteydessä erääseen mielenkiintoiseen ihmiseen, johon haluaisin tutustua paremmin...

Parisuhteessa alkoholistin kanssa tuhlaat elämääsi. Ratkaisun aika lähestyy, koska pohdinnan olet aloittanut.
Entä näkökulma siitä, että onni on löydettävä ensin itsestään ja sisimmästään? Vasta sen jälkeen matkas voi kulkea toisen ihmisen kanssa rinnakkain. Ei toinen ihminen onneamme tuo, mutta viedä voi!

Naisystäväsi täytyy lopettaa juominen aivan kokonaan loppuelämäksi, vähentäminen ei auta eikä onnistu. Jos hän ei halua raitistua, jätä hänet, muuten pilaat elämäsi ja olet vain hänen juomisensa mahdollistaja. Humalahakuinen juominen vaikuttaa aina myös läheisiin. Toistuva humalahakuisuus on sairaus nimeltään alkoholismi ja sen ainoa toimivaksi todettu hoitokeino on pidättäytyä alkoholista täysin.

Sinänsä alkoholi ja parisuhde on mielenkiintoinen keskusteluaihe. Aikoinaan naiset eivät juoneet kotikaljaa kummempaa alkoholia, koska niin oli tapana ja tapakulttuuria noudatettiin orjallisesti. Omat isoäitinikin kuuluivat vielä näihin ikäluokkiin. Sotien jälkeen syntyneet naiset sen sijaan kokivat ehkä nopeimman ja merkittävimmän naisten aseman muutoksen omana lapsuus- ja nuoruusvuosinaan. Osa 1940- ja 1950-luvuilla syntyneistä naisista onkin koko elämänsä käyttänyt alkoholia paljon ja esimerkiksi eläkkeelle jääminen voi pahentaa tilannetta. 1960-luvulla ja sen jälkeen syntyneille alkoholi on ollut enemmän henkilökohtainen valintakysymys, joka on liittyy myös sosiaalisiin suhteisiin ja kuluttamiseen. Nuoremmissa sukupolvissa on sekä absolutisteja, erittäin vähän käyttäviä, sosiaalisesti alkoholia käyttäviä, alkoholiharrastajia että ongelmakäyttäjiä.

Alkoholista kannattaa keskustella suhteen alkuvaiheessa, koska se on asia, jonka suhteen yksilö on jo esim. keski-iässä aika vakiintunut. Minä olen sitä mieltä, että känni eli selkeä humalatila kuuluu vain alkoholin ongelmakäyttöön. Kaikki eivät ole tästä kuitenkaan samaa mieltä. Käytän itse sekä hyviä viinejä että hyviä oluita sosiaalisissa tilanteissa, ruoan kanssa ja yksinkin rentoutuessani. Kerta-annokset ovat kuitenkin maltillisia. Aika monina kalenterikuukausina alkoholin käyttökertoja tulee 2-4, jopa enemmänkin. Välillä on useamman kuukauden täydellinen alkoholitauko, jos ei ole juhlia tai muita tilaisuuksia eikä tee itsekään alkoholia mieli. Kännejä en juo koskaan. Sosiaalisissa tilanteissa on nykyään huomioitu myös alkoholittomat osanottajat. Ruoan kanssakin löytyy muita juomia. Voisin varmasti ryhtyä jopa absolutistiksi, jos haluaisin. Nautin kuitenkin hyvistä miedoista alkoholijuomista ja viimeksi eilen söin ruokaa, jonka valmistukseen oli käytetty valkoviiniä. Minusta alkoholin kohtuullinen ja järkevä käyttö on sivistystä. Kyse on myös sosiaalisista taidoista. Kun italialainen tai unkarilainen ystäväni tarjoaa minulle oman kotiseutunsa viiniä, hän tekee sen ystävällisyydestä minua kohtaan ja ylpeydestä kotiseutuaan kohtaan. Samoin tekee helsinkiläinen olutharrastajaystäväni, joka on niin innostunut Stallhagenin hunajaoluesta, että on ostanut kyseisen panimon osakkeita. Viinin nauttiminen juustojen kera on vuosisatoja periytyneistä käsityötaidoista ja rakkaudella vaalittujen kasvilajien sekä eläinrotujen hyvästä hoidosta nauttimista. Muun muassa raamatussa kehoitetaan ihmisiä nauttimaan elämästään ja viinin osalta annetaan legendaarinen ohje "juokaa, mutta älkää juopuko".

Kirjoitin tämän muuten hieman shampanjaa sukujuhlissa nauttineena :-D Mukana on lapsia ja autoilijoita, joten tuskin tämä kännäilyksi menee.

Täällä kirjoittaa alkoholisti. En ole juonut kolmeen vuoteen enää, koska olen saanut apua, mutta aika ennen tätä oli hirveää.

Myös kumppanilleni, joka onneksi tajusi silloin lähteä itsensä takia. Pystyn sen näkemään nyt. Kerron kuitenkin, että vaikka olen missä räkäkännissä tahansa hillunut ja kontannut kotiin, en ole koskaan sanonut entisestä vaimostani tuollaista tai muuta.

Tästä varmaan sanomattakin selviää mitä haluan sinulle suositella

Mukavaa kesää, ansaitsen sen ja enemmän, muista se :)