Miksiköhän edelleen puhutaan

Eipä niitä oikeita kuninkaallisia kohta ole muuallakaan. Useimmat Euroopan kruununperilliset ovat vain puoliksi kuninkaallisia, kohta 70-v. Charlesia lukuun ottamatta. Esim. Espanjan kuningas on itse sukupuultaan niin kuninkaallinen kuin olla voi (paljon Rotsin kuningasta siniverisempi), mutta koska hän avioitui tavistaustaisen TV-kuuluttajan kanssa, hänenkin lapsensa ovat vain puolikuninkaallisia.

Elikkä ovat itse keksineet olevansa kuninkaallisia, jotta yhteiskunta maksaa heidän asumisen, ruuat, vaatteet, matkustamisen ja lomamatkat ym ylläpidon??????

Ilmankos miljoonamatkoja tehdään kun ei tarvi itse maksaa, ja ostellaan 10 000 kenkiä ja vaatteita joka päivä.

Eivät nyt niin vanhaa sotilassukuakaan. Ruotsin kruununperilliseksi valitun Jean Babtiste Bernadotten isänisä harjoitti räätälin ammattia Paun kaupungissa Ranskassa. Isä oli jonkinlainen asianajaja. Upseeriksi Bernadotte kohosi yksinomaan toisen nousukkaan, Napoleon Bonaparten, armosta. Jos vallankumousta ei olisi tullut, kumpikaan - Bonaparte tai Bernadotte - tuskin olisi kohonnut upseeriksi. Bernadottesta tuli lopulta marsalkka ja hän sai Ponte Corvon ruhtinaan arvon. Hänen onnistui olla oikeaan aikaan oikeassa paikassa, kun Ruotsin hallitus pyrki Napoleonin suosioon tappiollisen Suomen sodan jälkeen ja etsi sopivaa kruununperillistä lapsettoman Kaarle XIII:n jälkeen. Bernadotte ei kuitenkaan ollut pelkkä Napoleonin joojoo-mies. Hän oli lahjakas ja harkintakykyinen. Niinpä hän irrottikin Ruotsin Napoleonista ja sai siksi jäädä paikalleen Wienin kongressin jälkeen, ainoana Napoleonin nostamista kuninkaista.

Kustaa Vaasa valittiin kuninkaaksi edusmiesten kokouksessa. Se oli 1500-lukua se.
Mutta aatelittomana syntyneen Bernadotten valinta kruununperilliseksi oli radikaali veto 1800-luvulla ja vielä yllättävämpää oli, että hän pysyi vallassa. Euroopassa vastaavaan yllettiin vain Balkanilla I maailmansodan jälkeen, kun vähäisen Serbian kuningas, entinen paimentolaispäällikkö Carageorgevits kruunattiin uuden Jugoslavian valtion kuninkaaksi. Tuoreempia tapauksia löytyy Afrikasta 1970-luvulta, kun Keski-Afrikan tasavallan presidentti kruunautti itsensä loistavin seremonioin keisariksi. Uusi keisarikunta oli maailman köyhimpiä valtioita, mutta se ei estänyt uutta keisarinnaa hakeutumaan Pariisin muotihuoneiden asiakkaaksi ja hankkimaan itselleen asemaansa sopivan garderobin. - Muutaman vuoden kuluttua Keski-Afrikka oli sotilasvallankaappauksen jälkeen entinen keisarikunta.

Tuskin Bernadottella mitään todellisia uhkia oli. Valtiopäivien ja kuninkaan suhdetta sääteli uusi perustuslaki, ja siihen oltiin tyytyväisiä vielä 1960-luvullakin. Kuningasta ei kyseenalaistettu byrokratian piirissä. Joku sanomalehtimies Tukholmassa ehkä halusi saada huomiota. Ulkovallat eivät sekaantuneet Ruotsin asioihin. Rajoilla oli rauha. Talonpojat olivat tyytyväisiä, kun kuningas oli luvannut, ettei Ruotsi enää ikinä milloinkaan osallistu sotaan häviäjän roolissa, vaan mieluummin jättää sotimatta.

Kuningas saattoi nukkua vällyjen alla kylmissä linnoissaan, olla opettelematta ruotsin kieltä tai olla juurikaan arvostamatta ruotsalaisia ruokia, ja seurustella Pariisissa asuvan kuningattarensa kanssa kirjeiden välityksellä. Kruununprinssi Oscar toki kasvatettiin sinikeltaisissa väreissä ihan onnistuneeksi ruotsalaiseksi kuninkaaksi. Tukholman hovi osasi päätehtävänsä silloin, ja osaa yhä edelleen.

Olihan Ruotsissa niitäkin, jotka vaativat Bernadottea uuteen sotaan Venäjää vastaan. Hän kuitenkin tajusi entisen vihollisen liian voimakkaaksi eikä ryhtynyt uhmaamaan tätä. Sen sijaan hänen onnistui vallata Norja Tanskalta lähes sadaksi vuodeksi Ruotsin yhteyteen. Kaarle XIV Juhana taisi olla lahjakkain Bernadotten suvun kuninkaista. Hänen seuraajillaan ei tosin ole ollut haasteitakaan kykyjensä näyttämiseen. Moniin virkaveljiinsä verrattuna Ruotsin kuninkailla on ollut hyvät ja helpot oltavat. Päätehtävänähän on ollut lähinnä suvun jatkumisen turvaaminen ja siinä he ovat todella onnistuneet.

Monen mielestä kukaan Ruotsissa kasvanut kuningas ei olisi sopeutunut Suomen menetykseen ilman uutta sotaa, maksoi mitä maksoi. Ranskalaissyntyinen Bernadotte puolestaan arveli, että kieleltään "lähes" "ruotsalainen" Norja voisi korvata Suomen...

Joo ei. Väestön kieli ei Ruotsissa ollut koskaan ollut minkäänlainen ongelma. Valtakuntaa hitsasi yhteen monenlainen tosielämän substanssi: samantyyppinen maantiede saaristoineen ja järvineen, samat elinkeinot. Norjassa oli arktisen valtameren rannikko. Oli globaalia merenkulkua, valaanpyyntiä, valtamerikalastusta. Pitkien vuonojen rannoilla asui väestö, jolla ei ollut pienintäkään aikomusta alistua Tukholman johtamaan integraatioon. Unionin loppua Bernadotte ei onneksi joutunut todistamaan.

1970-luvulla moni ajatteli, että monarkia lopetetaan, kunhan Kustaa VI Aadolfin aika on ohi. Mutta jotain on tehty oikein Tukholman hovissa. Lähiaikoina nykyinen kuningas tulee olleeksi hallitsijana kauemmin kuin kukaan aiempi monarkki Ruotsin tuhatvuotisessa historiassa.

Kustaa VI Adolfin kuoltua 1973, kuninkaanvallan kannatus Ruotsissa oli alimmillaan. Kuningasperheen nykyinenkään suosio ei johdu kuninkaasta itsestään, vaan hänen perheestään. Ts. kuningasperhe on suosittu kuninkaasta huolimatta. Kuningas on istunut kauan, koska hän pääsi, tai pikemminkin joutui, aloittamaan nuorena. Väliinhän jäi yksi sukupolvi.

Lait ovat ihmisten aikansaannoksia ja ne voidaan muuttaa. Ruotsin kuningaskunta voitaisiin lopettaa Victorian jälkeen. Kruununprinsessahan on erittäin pidetty ja hänet on perehdytetty tulevaan tehtäväänsä, joten hänen kyllä soisi pääsevän valtaistuimelle. Valitettavasti siihen kulunee vielä aikaa. Jos nykyinen kunkku yltää isoisänsä ja isoisoisänsä ikään, niin vielä pari vuosikymmentä vuotta ruotsalaisten on häntä siedettävä.

Kun Norja v. 1905 itsenäistyi ja valitsi monarkian, valtaistuimelle ei kelpuutettukaan ranskalaisen räätälin jälkeläisiä, vaan kuningas tuli entisestä emämaasta, ikivanhan Oldenburgin hallitsijasuvusta. Ja hyvä niin.

tasavallassa.hyvä.elää kirjoitti:

Kustaa VI Adolfin kuoltua 1973, kuninkaanvallan kannatus Ruotsissa oli alimmillaan. Kuningasperheen nykyinenkään suosio ei johdu kuninkaasta itsestään, vaan hänen perheestään. Ts. kuningasperhe on suosittu kuninkaasta huolimatta. Kuningas on istunut kauan, koska hän pääsi, tai pikemminkin joutui, aloittamaan nuorena. Väliinhän jäi yksi sukupolvi.

Lait ovat ihmisten aikansaannoksia ja ne voidaan muuttaa. Ruotsin kuningaskunta voitaisiin lopettaa Victorian jälkeen. Kruununprinsessahan on erittäin pidetty ja hänet on perehdytetty tulevaan tehtäväänsä, joten hänen kyllä soisi pääsevän valtaistuimelle. Valitettavasti siihen kulunee vielä aikaa. Jos nykyinen kunkku yltää isoisänsä ja isoisoisänsä ikään, niin vielä pari vuosikymmentä vuotta ruotsalaisten on häntä siedettävä.

Kun Norja v. 1905 itsenäistyi ja valitsi monarkian, valtaistuimelle ei kelpuutettukaan ranskalaisen räätälin jälkeläisiä, vaan kuningas tuli entisestä emämaasta, ikivanhan Oldenburgin hallitsijasuvusta. Ja hyvä niin.

Lue lisää

Ruotsin kuningaskunta on elinvoimainen. Valtakunta on monikulttuurinen, kuten sanotaan. Ruotsi tarvitsee jotakin symbolista mutta todellista ruotsalaista, johon kaikki voivat samaistua. Pelkkä puhe "ruotsalaisista arvoista" ei riitä.

Kuningasperhe on tällainen yhteiskunnallinen elementti. Esim kp Victorian hääpäivänä Tukholman keskustassa oli väkeä aivan kaikista yhteiskuntapiireistä -- sekä varsin näkyvästi ja kuuluvasti myös entisestä itäisestä valtakunnanpuolikkaasta, Suomesta. Tämä yksinkertaisesti on asian laita. Ruotsissa ei mikään muu ole pitkiin aikoihin saanut kansaa fyysisesti koolle samalla tavalla kuin hääpari kp Victoria ja Daniel. Kuningasperhe yhdistää kansaa, ei hajoita sitä.

Kp Victoria syntyi vailla oikeutta kruunuun ja sai asemansa häntä varten tehdyn Vallanperimysjärjestyksen muutoksen kautta, jonka eduskunta hyväksyi kaksi kertaa, välissä järjestettyjen vaalien jälkeen. Sen lain säätäminen ei ollut mikään sattuma.

Kuningashuone on ihan oikeasti side Ruotsin historiaan ja monen monen kansalaisen ja ulkomailla asuvan ihmisen mielenkiinnon kohde. Kuningashuone on lisäksi kustannustehokas. Ruotsi ei hyötyisi tasavallasta yhtään mitään, mutta menettäisi paljon sellaista, mitä aivan tavallinen kansa haluaa seurata ja myötäelää.

Monarkiaa on helppo vähätellä, mutta sitä on vaikea korvata. Se näkyy siitäkin, miten aivan tavallisilla suomalaisillakin on vahvoja mielipiteitä yksittäisistä kuningasperheen jäsenistä. Ruotsissa ei ole näköpiirissä mitään järki- tai muuta syytä, miksi kuningashuone pitäisi lopettaa juuri nyt, noin tuhannen toimintavuoden jälkeen.