Assilta odotetaan avioliitossa vääriä asioita!

Avioliitto jos mikä on sellainen instituutio, jossa normimuotin mukaiset jäykät käsitykset istuvat lujassa. AS-ihmiset ovat sosiaalisesti normimuotista poikkeavia. AS-ihmisen puolison ei tule olla jäykkäpäinen normimuotti-ihminen, jos halutaan onnistua pitkässä läheisessä ihmissuhteessa ja tehdä siitä sellainen, että se kestää.

Kahdenkeskinen synkka on se, mikä voi tehdä kahden ihmisen läheisestä suhteesta merkittävän ja arvokkaan. AS-ihmiset inhoavat riitoja, sellaisia tilanteita joissa ei ole synkkaa, yhteisymmärrystä. Silloin ihmissuhde ajautuu eroon. Eikä ero ole silloin huono asia vaan se tapahtuu (käyttääkseni edesmenneen ilahduttavan AS-piirteisen Markku Lahtelan sanontaa) "luonnonvoimaisella välttämättömyydellä".

Mitä tapahtuu, jos ja kun AS-ihmisen puoliso ajattelee näin: "En voi sietää naista (tai miestä) joka huitelee jossain normien ulkopuolella, saisin hävetä silmät päästäni kaikkien sukulaisteni ja kavereideni edessä..." Siis mitä tapahtuu, jos ja kun AS-puolison assius herättää toisessa osapuolessa häpeää eikä AS-osapuolellekaan synny positiivista perusfiilistä eli tärkeää "minut hyväksytään aitona itsenäni" -tunnetta. Silloin tapahtuu se, että normimuotti-odotukset osoittavat voimansa ja avoliitto/avioliitto hajoaa.

Keskeinen kysymys on, onko AS jotain sellaista, josta ihmisen on helppo luopua. Vai ovatko jäykät normimuotti-odotukset jotain sellaista, joiden kurimuksesta ihminen todella voi henkisesti kasvaa ikään kuin avarammille vesille.

AS-ihmiset tietävät, että AS on synnynnäinen ja pysyvä. Siitä luopuminen merkitsisi AS-ihmiselle sekoamista, minuuden poisheittämistä, valheelliseen elämään luiskahtamista, zombiutumista.

Vittu lopeta jo. Täydellistä autisminkirjon henkilöiden vähättelyä, luuletko oikeasti, ettei jokainen diagnoosin aikuisena saanut Asperger tiedostaisi omia vahvuuksiaan, mitä on olla Asperger, kun moni jo lapsenakin on sen oivaltanut ilman sinun jatkuvaa lähes uskonlahkolaisella tavalla harjoittamaasi typerää paasausta. Olet monessa asiassa väärässä, Asperger-ihminen on yksilö, sinun näkyy olevan vaikea se ymmärtää.

Breda on Daria-kollektiivin asukas. Kyllä mulla ainakin on aivan täysin normaali avioliitto, joten turhaa lässytystä taas. Jos sinun avioliittosi taikka vanhempiesi avioliitoissa on ollut jotain valittamista, ole hyvä, äläkä yleistä. Typerys.

Noiden nimimerkkien "hgkalesöhjgaläö" ja "hhhhkfskf" takana on luultavasti sama henkilö, joka on tänään alkanut kirjoittaa minun Breda-nimimerkilläni feikkiviestejä.
Fiksu lukija varmasti huomaa, mikä viesti on aito Breda-viesti.

Sinulla ei ole oikeutta yleistää. Aspergerit ovat yksilöitä, yritä pitää se mielessäsi. Sinä yleistät asioita vähän väliä ymmärtämättä, etteivät kaikki ole samanlaisia kuin sinä eli toisten päällekäveleviä narsisteja. Tajuatko ollenkaan, ettei tänne uskalla ihmiset kirjoitella kun olet koko ajan suuna päänä täällä.

Näistä lukuisista "Breda-aloituksista" sekä viesteistä, viestiketjuista huomaa, kuinka katkeraksi eronnut assi voi iän mukaan muokkautua; mikäli on erehtynyt pahasti menemään naimisiin. Nimittäin, assille, aidolle, ainut tapa selviytyä suhteellisen mielenterveydeltään terveenä, on elää yksin, ilman minkäänlaisia "vertaistukiryhmiä", jotka sairastuttavan kyseisen nimimerkin antaman esimerkin lailla. Kirjoittaja taisi ymmärtää jotain perustavanlaatuista, kun muka-assina täällä yritti neuvoa muita, vaikkei edes ole diagnoosia. Sellainen ei johda muuhun kuin ihmisten kaikkoamiseen ympäriltä, siinä vissi ero diagnosoitujen ja ei-diagnosoitujen kesken, toiset ymmärtävät, toiset eivät. Summa summarum; anna yksilöllisyydelle tilaa, anna ihmisen elää yksilönä, ilman ahdistavaa normiuttamista, ilman ahdistavia neuvomisia, mitä sinä täällä olet harrastanut.

Sinulla ei ole diagnoosia ja lähentelet n. 60 vuoden ikää. Niin kauan olet muka-assi, kun sinulla ei ole lääkärin todistusta assiudestasi. Kirjoituksistasi pilkistää katkeruus, vaikket itse sitä huomaa. Sinun ei pitäisi yrittää neuvoa toisia asseja, sillä asseus on yksilösidonnaista. Et voita toisten neuvomisella mitään, saat sillä vain pahaa aikaan, sillä assia ei voi kukaan neuvoa; kaikki ovat yksilöitä ja jokaiseen yksilöön tulisi suhtautua myös yksilökohtaisesti. Kauniita unia sinulle. Uskon, ettei kukaan assia pidä siitä, että yritetään neuvoa asioissa, jotka ovat olleet päivänselviä jo lapsuudesta lähtien ja muutenkin oman uskon tuputtaminen tuntuu suurimmasta osasta asseja todella typerältä.

Olet väärässä, Aspergeriä ei neuvota, AS-aikuinen sekä jo lapsikin, osaa ajatella omilla aivoillaan. Neuvoa ei voi ketään Asperger-henkilöä ilman, etteikö tämä siitä suivaantuisi, sillä neuvominen valuu hukkaan ja neuvoja joutuu miettimään uudelleen, miksi ryhtyi neuvomaan täysin päivänselvissä asioissa. Jos joku haluaa neuvoja omassa elämässään, hän todennäköisimmin neuvoja pyytää; turhanneuvominen on tuputusta, jota pitäisi varsinkin As-henkilöiden kohdalla viimeiseen asti välttää.

Nimimerkki "Breda" tuo lähes jokaisessa viestissään ilmi, kuinka epätoivoisesti hän tahtoisi saada virallisen AS-diagnoosin, mitä ei saa. Hän kyseenalaistaa diagnoosin saaneiden henkilöiden omakohtaisia kokemuksia mm. naristisesta persoonallisuushäiriöstä kärsivistä, mikä kertoo epäluuloisesta persoonallisuushäiriöstä. Suuruuskuvitelmista kertoo kaikenkattavien (omasta mielestään) neuvojen yritysten jakeleminen julkisella autisminkirjon henkilöille tarkoitetulla keskustelufoorumilla henkilöille, jotka neuvoja eivät ole pyytäneet eivätkä tahtoneet. Sellainen käytös kertoo vakavasta persoonallisuuden kieroumasta, ettei oteta huomioon ollenkaan tätä tosiasiaa, etteivät autistit neuvoja kaipaa. Hakeudu hoitoon selvittämään, miksi kirjoitat tänne lähes maanisesti jatkuvalla syötöllä asioista, joista ei tarvitsisi kirjoittaa tänne mitään.

Nimimerkin "Breda" puolustusmekanismeista vahvin on projektio, hän ei vain sitä näe itse. Hän on keksinyt As-diagnoosin itselleen, jotta pystyisi löytämään jonkin syyn vaikealle elämälleen. Nyt hän on jo vanha nainen, joka on eronnut ja tahtoo selittää itse itselleen, ettei hän ole ollut elämänsä aikana syyllinen mihinkään.

Breda ei ole luonnollinen henkilö, vaan kollektiivi, jonka eräät ovat keksineet. Tämä yhteisö ei kuitenkaan ymmärrä sitä, ettei ketään autisminkirjon henkilöä voi neuvoa, sillä esim. Aspergerit ovat yksilöitä. Se, jos mikä, osoittaa alhaista älykkyysosamäärää.

Entä mitä järkeä kirjoittaa autismifoorumiin jostain avioliitto-ongelmista??? Aivan kuka vain voi itsenäisesti päättää, haluaako avioon vaiko ei ja jos sinne on menty turha siitä syyttää muita. Aito Asperger osaa päättää, haluaako minkälaisen siviilisäädyn itselleen eli ei mene naimisiin, jos tietää, että eroaa kuitenkin.

Täällä on karkeasti ottaen kahdenlaisia kirjoittajia:
1) möläytteleviä sammakoita suustaan päästeleviä huomiota kerjaaviä trollaavia multinikkeilijöitä ja
2) sitten täällä on meikäläisen kaltaisia fiksuja kirjoittajia, joiden kirjoituksia lukemalla täällä voi kaikki lukijat pysyä järjissään ja säilyttää uskonsa totuuteen, kauneuteen ja oikeudenmukaisuuteen. :-)

Tämä ketju alkuaan puhuu siitä, mitä assilta avioliitossa odotetaan. Kyllä minusta todella näyttää siltä, että asseilta odotetaan avioliitossa helposti niin paljon vääriä asioita, että ero on usein väistämätön. Assien odotetaan muuttuvan enemmistön eli ns. normaalien eli neurotyypillisten eli "nenttien" kaltaisiksi. Sellainen odotus kertoo syvästä tietämättömyydestä siitä, millainen ilmiö AS oikein on.

On viisaasti sanottu: "Kaikki ihanat asiat tulevat luonnostaan, kun persoonat sopivat yhteen."

Sellaisessa assin ja "nentin" avioliitossa persoonat eivät todellakaan sovi yhteen, jossa neurobiologisesti ns. normaali osapuoli odottaa siltä assi-osapuolelta sitä, että hän "viisastuu" ja muuttuu "nenttien" eli enemmistön kaltaiseksi. Sellainenhan ei ole assilta minkäänlaista todellista viisastumista. Assin elämässä lakkaavat kaikki ihanat asiat, jos hän yrittää teeskennellä jotain muuta persoonallisuutta kuin todellisuudessa on. Silloin hän ei ollenkaan sovi yhteen itsensä kanssa. Jos ei sovi yhteen edes itsensä kanssa, miten voisi silloin sopia yhteen kenenkään kanssa!

Asperger-ihmisissäkin on onnellisia ihmisiä. He ovat järjestään sellaisia, jotka todella osaavat ottaa AS-ominaisuutensa huomioon. On turha kuvitella, että AS-ihminen voisi olla onnellinen (ja esim. säästyä syrjäytymiseltä), jos hän suhtautuu AS-ominaisuuksiinsa (tai toisen assin AS-ominaisuuksiin) torjuvasti eikä edes yritä elää niin kuin hänen oma erilainen (enemmistöstä poikkeava) AS-aivotoimintansa edellyttää ja vaatii.

Ei kaikkien tarvitse olla naimisissa eli avioliitossa. Voi elää aivan hyvää ja täysipainoista elämää hyvien ystävien kanssa sinkkunakin, vaikka olisi minkä ikäinen. Eläimet myös ovat autisminkirjon henkilöille usein todella pelastava tekijä selviytymisessä ja usein autisminkirjon henkilöt osaavat tulla eläinten kanssa erittäin hyvin toimeen. Paremmin kuin suurin osa ihmisistä. Sen vuoksi, koska autisminkirjolaiset ovat tavallista herkempiä sekä empaattisempia kuin valtaväestö.

Moni luova ihminen on asperger. Kun asperger-ihmisellä on luova kausi, silloin sosiaalisuus (esim. avioliitto, perhe-elämä...) on myrkkyä. Asperger-ihminen ei "kuule itseään" eikä luovuus saa happea, jos pitää koko ajan "sossia".

Asperger-ihmisen avioliitto on sitä ongelmallisempi, mitä luovempi asperger-ihminen on. Asperger on monien (enemmistön?) mielestä ongelma. Mutta todellisuudessa ei pelkkä erilaisuus ole alkuunkaan ongelma, päinvastoin, erilaisuushan rikastaa elämää. Asperger on synnynnäinen ja pysyvä, se on normaalista poikkeava aivotoiminnan muoto. Sitä ei voi "korjata", sitä ei tarvitse "korjata". Sellainen "ongelma", jota ei voi eikä tarvitse korjata, ei todellisuudessa ole ongelma.

Olen monessa tv-dokumentissa huomannut, että asperger-ihmisiltä vaikuttavien lahjakkuuksien suusta tulee usein lauseita: "Väsyn nopeasti ihmisiin... en ole sosiaalinen... olen mielellään yksin... minulta puuttuu taito ystävystyä... niukka sosiaalinen elämä on hyvä... en tiedä, mitä on perhe-elämä... olen yliherkkä ihmisille..." jne. Voimakkaasti taiteeseen tai tieteeseen suuntautuneet ihmiset kokevat usein sosiaalisuuden, seurapiirit, somettamishysterian jne. harvinaisen epäkiinnostaviksi asioiksi. Niin se on ja niin on hyvä! Heille jää aikaa tärkeimpään ja kiinnostavimpaan!

Kuitenkin luovimpiakin asperger-ihmisiä tämä yhteiskunta painostaa sosiaalisiin suhteisiin, avioliittoihin jne. Tätä järjetöntä painostusta enemmistö ei huomaa. Vain vähemmistö huomaa. Henkisesti vahvin vähemmistö ymmärtää, että painostava yhteiskunta on tässä asiassa omahyväisyydessään sairas.