vahvastikin joltakin runotytöltä mutta mä en osaa kirjoittaa runoja vaikka muutoin sen luontoinen olenkin. Ja se välillä harmittaa ku saatat luulla jotakin kauniita runoja minun tekeleikseni mutta ei ei ne ole minulta ;)
Mä saatan vaikuttaa
Tykkäänkyllälukeaniitä
8260
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Oot aika sairas narsisti, jos luulet että joku tuttusi luulee tällä palstalla joitain runoja sinun tekeleiksesi. Pitäisikö sinun jo palata todellisuuteen, lehmä?
Joku ei ollut jonossa kun aivoja jaettiin ?
Kova tarve vastata yhdentekevään aloitukseen? Jospa kirjoitit sen ihan itse, kun ei muuta tekemistä näytä olevan kuin turhuuksia kommentoida, turhaan.
Sinulla kova tarve vastata yhdentekevän aloituksen
kommentoinnin kommentointiin ..
Onko se muka narsistista kun myöntää ettei hallitse jotakin asiaa minusta ei vaan ihan päinvastoin!!!
Sä oot ihan runo/syvällinen tyttö. Se on hyvä vaan kunhan loppus kyykytys.
Eilen kirjoitit ihanan sepustuksen, jota oli IHANA lukea. Ei vain ollut aikaa....
Sitten en löytänyt sitä mistään.
Koski sinun omalaatuista, tulevaa parisuhdettasi
Millainen on runotyttö? Minulle itselleni tulee kuva herkästä, ujosta ns. kaunosielusta.
Ei mikään äänekäs rämäpää ainakaan?
Itse kirjoittelin teininä runoja ja mulla on siltä ajalta myös päiväkirjoja vinopino vieläkin tallessa.
Vihkot joissa oli runoja olen jo hävittänyt mutta päiväkirjat ovat tallessa ja siellä sivujen välissä on jotain runojani.
Harmittaa että kaikkein vanhimman päiväkirjani minä hävitin. Aloin kirjoitteleen sitä joskus 8 vuotiaana. Pienellä tytöllä oli paljon ajatuksia, huolia ja iloja. Sen ikäisen tytön päiväkirjat täyttyi kaverisuhteista murehtimisista, vanhempien välisistä riidoista ja välien kireydestä, toisen vanhemman puuttumisen murehtimisesta (vanhemani eronneet) sekä koulujännityksestä sekä tietty pojista ja kehen oli milloinkin ihastunut.
Olisi ollut hauska tällai kolmekymppisenä lukee mitä on höpöttänyt päiväkirjoihin 8 vuotiaana. Hävitin sen tuossa 6 vuotta sitten.
Nykyään en kirjoittele enää runoja enkä ajatuksianikaan muualle kuin tällaisille palstoille joskus. Se loppui siihen kun ex-mies luki luvatta kaikki vihkoni ja päiväkirjani mustasukkaisuuksissaan.
Ei niissä salattavaa olisi ollut mutta sisältö silti henkilökohtaista, Olisin halunnut säilyttää jotain omaa ja yksityistä, jonka avaan jos koen että hän on luottettava. Hän riisti minulta senkin. Yksityisyyteni ja sen jälkeen lopetin kaiken arkaluonteisten ajatusteni ja tunteideni näkyville päästäni kirjoituksen.
Kaikki loppui. Päiväkirjat jne. En halunnut enää mitään sellaista tuottaa minkä voisi repiä luvatta auki ja lukea vain iskeäkseen puukolla niihin hyvällä hetkellä-