Iski aivan sairaalloinen ujous :/ m-n
Anteeksi mutta
Rujoujo
381259
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 38
Vanhimmat
Miksi? :/
Ainahan se on turhaa :/ ja erittäin hyvä kysymys
Minä tiedän aika hyvin miltä se tuntuu.
Kaikki ujoilevat joskus. Itse pelkään rakastumista ja voimakas vetovoima saa minut horjumaan. Tarvitsisin rohkaisevan miehen itselleni, että pääsisin siitä pelostani irti. Olen hyvin herkkä kosketukselle ja olen usein hyvin tunteellinen.
varoittamatta, vai hiipi hiljaa, kuiski korvaasi, ja sitten hyökkäs ;)?
varoittamatta ;(
Jotain vihjeitä? Vaikka paljonko teillä ikäeroa tai jotain?
Ujous on aitoa, relax. Pidän sellasesta.
Tuo olis kiva kuulla :)
Eihän ujoudessa ole mitään pahaa,kunhan se ei rajoita ns. normaalia elämää. Itsekkin välillä menen ujoksi,etenkin jos tulee uusia ihmisiä paljon. Ujous on myös söpöä 😚.
Ei tästä mitään tule :/
Miksi ei? :(
Mistä ei tule mitään?
Kerran se vain kirpaisee ; )
En osaa sanoo miks ei :(
Varmaankin suuresta epätietoisuuden määrästä nyt kun pohdin :/
ehkä syitä on turha miettiä tai etsiä itsestään, hänelle kaikki muutokset ovat vaikeita ja nyt tilanne oikeastaan on se ettei hänellä tunnu olevan tarvetta minkäänlaiseen suhteeseen, aika on ollut pahin asia tässä tilanteessa, eli sellainen kauan paikallaan ollut tilanne on vaikuttanut ( ja ison määrän ihmisiä mukanaolo ) ja kun on "jätetty" yksin pärjäämään niin tunteet ovat loppuneet, eli se mitä alunperin suunniteltiin hänelle avuksi ei ole koskaan täyttänyt tarkoitustaan, koska se ei ole ollut hyväksyttyä hänen näkökulmasta katsottuna
Epätietoisuuden määrä on kieltämättä aika suuri. Mutta minusta kannattaisi silti mieluummin selvittää ne asiat, joista kumpikin on epätietoinen, kuin antaa sen päästä väliimme noin ratkaisevasti. Olisi todella surullista, jos kaikki kaatuisi tuollaiseen asiaan, joka johtuu vain kommunikaation puutteesta (ja ehkä kummankin peloista). En ainakaan haluaisi antaa epätietoisuuden ratkaista kaikkea. Olet niin erityinen.
Mitkä ihmeen "tunteet", kysynpä vaan? Kenen tunteista sinä täällä oikein sepität ja valehtelet? Miksi manipuloit ihmisiä tuolla tavalla? Esität hyväntekijää ja nautit valheillasi luomastasi kaaoksesta?
Varmuuden vuoksi ja väärinkäsityksien välttämiseksi sanon, ettei tämä kommentti ollut minulta. Sen varmaan moni ymmärsikin, mutta olen huomannut, että täällä kannattaa kuitenkin tarkentaa asia. Minulla ei ole minkäänlaista kosketuspintaa ajatuksiin, joita tuossa kommentissa kirjoitetaan.
vieläkin kirjottaa mulle ja vastailet täällä niin kuin se ois multa. En ymmärrä sua ja tää aloitus ei ollut multa.
saissea tultu jauhaan tähän ketjuun :/
Tää kyllä osuu lähelle. En aikasemmin saanut vastattua mitään mutta vastaan nyt ja enpä mä tuohon muuta osaa sanoa kun että en itsekkään haluaisi antaa epätietoisuuden ratkaista tätä. Tää epätietosuus on jo sillä tavalla tehny tepposet että vaikka parhaani yritän niin silti muutun kyvyttömäks aina mahdollisuuksien eteentullessa :/
En tiedä, mutta toisiin naisiin suhtautuminen oli niin rentoa. Mun tilanteessa hänellä ei varmaan ollut kyse ujoudesta kuitenkaan.
Miehen vai naisen suhtautuminen toisiin naisiin?
Onko tämä vastaus aloitukseen vai johonkin kommenttiin?
En tiedä, mutta omasta tilanteestani voin kertoa näin. Minulle tuo asia onkin tässä se, josta en tiedä, miten päin olisin.
Olen rakkaudessa ehdoton, ja minusta jos oikeasti tykkää jostakin ihmisestä, niin silloin ei kyllä pysty edes ajattelemaan muita. Ainakaan minä en pysty, enkä tiedä, mitä ajatella, kun kuviossa on mukana joku muu. Minulle se tarkoittaa sitä, että en todellakaan ole hänelle ainutlaatuinen ja erityinen.
Olen umpi-ihastunut tähän mieheen, en ole koskaan tavannut ketään niin erityistä. Ja samalla hän tekee jonkun muun kanssa kaikenlaista sellaista, mikä on minulle todella merkityksellistä, ja tämä taas on minulle suurin mahdollinen ikävä asia parisuhteessa. Nämä kaksi ääripään tunnetta aiheuttavat minussa niin ison ristiriidan, että en tiedä, mitä tehdä. Välillä tuntuu, etten millään pysty, kaikki on jo pilalla. Sitten taas tulvahtaa ne tunteet, joita minulla tätä miestä kohtaan on.
En oikeastaan pysty edes ajattelemaan sitä, että hänellä on joku muu. Se aiheuttaa minussa niin äärimmäisen kamalia tunteita. Se tuntuu niin pahalta, että menen oikeastaan aivan pois tolaltani, kun ajattelenkaan asiaa. Jos toinen mainitaan, niin tuntuu, kuin joku vetäisi puukolla sydämeeni viillon ja tipauttaisi pommin samaan aikaan päälleni. Mutta vaikka nielen kyyneleitä ja maailma mustenee silmissäni, niin ilmeisesti minulla on sen verran hyvä pokerinaama, että olen selvinnyt tilanteista. Viimeksi ainakin se oli kyllä todella hilkulla, joku saattoi kyllä huomata, että menin pois tolaltani, enkä pystynyt keskittymään enää mihinkään. Ehkä kukaan ei tajunnut, mistä se oikeasti johtui.
Se tuntuu pettämiseltä, vaikka en tiedä, voiko niin sanoa, kun eihän meillä edes ole suhdetta. Ja pettäminen ja toiset naiset taas ovat minulle pahimpia asioita, joita parisuhteessa voi tapahtua.
Minun on suurimmaksi osaksi aikaa vain sysättävä tämä ikävä asia pois ajatuksistani, jotta selviäisin. Mutta onhan se niin, ettei tämä selviytymiskeinoni muuta miksikään sitä asiaa. Enkä tiedä, minkä tunteen tässä pitäisi nyt voittaa. Tai mitä edes ajatella.
Haaveilin pitkään, että saisin pitää häntä kädestä kiinni. Ja että kävelisimme käsi kädessä. Kunnes näin hänen pitävän kädestä muuta ihmistä.
Tavallaan haaveilen siitä vieläkin ja samalla tuntuu, etten kuitenkaan pysty. Mieleeni nousee jatkuvasti se näkymä, jonka näin. Sellainen asia, joka on minulle niin merkityksellinen ja erityinen, niin jotenkin... jos hän on tehnyt niin muidenkin kanssa tässä samaan aikaan.
Lisään vielä, että usein mietin myös, saanko tuntea näin voimakkaita tunteita tuosta asiasta, kun meillä ei ole suhdetta. Mutta ei kai sille mitään voi, että se tuntuu niin pahalta.
Vastaus oli aloitukseen ja omakohtainen kokemus. Pohdin vain ujoutta tuossa tapauksessa. Vastaukseni oli naiselta miehelle.
Itselläni ilmenee ujoutta vain silloin jos olen kiinnostunut jostain henkilöstä enemmän... muuten pystyn ihan rennosti heittämään läppää ihmisten kanssa jos siis ei ole mitään suurempaa kiinnostusta. Ja tämä siis saattaa ehkä näyttää sen kiinnostuksen kohteen silmään välinpitämättömyydeltä... ja se ei siis tosiaan tarkoita sittä että se henkilö olisi välinpitämätön mulle :/
Vastausunienjälkeen.. vastasin tuossa aiemmin sulle ja nyt kun luin alemmas tajusin miksen vastannut aikaisemmin... sinun tarinasi ei sittenkään osu minun tarinaani.
Kirjoittaisit jotain itsenäsi ajatuksistasi
Ujous on anteeksi annettavaa , ei ole niin vaarallista tuollainen.
Voi minullekkin iskeä ujous.
Aapeellä on vielä toivoa. Itse olen ujo ja silloin muutun pässiksi.
Kiitos :D
Ole hyvä :D
Toivottavasti koittaisi vielä sellainen rohkeampi hetki. Ota joku mukaan lähestymisen helpottamiseksi ellet yksin uskalla. Olisko ideaa ;)
Milloin näit hänet viimeksi?
Jos sitä voi näkemiseksi sanoa niin vastaan että maanantaina.