mie häppeen itteeni

Rumuus ei hävvii -_-

Kauneus katsojan silmis:)
Mut kyl itseasias rumuus häviää kun käy pedakyyris, kampaajal ja vaatekaupas:)

miehäppeen kirjoitti:

Rumuus ei hävvii -_-

Vaikka aivan varmasti tietäisi olevansa ruma, vaikka aivan varmasti tietäisi siihen olevan mahdotonta vaikuttaa, mitä sitten? Kieltäydytkö itsekään vuorovaikutuksesta muiden ihmisten kanssa pelkästään siksi, jos he ovat rumia?

Sosiaalinen kömpelyys ei kyllä häviä yhtään mihinkään vaikka olisi kuinka vuorovaikutuksessa ihmisten kanssa, se on sisäsyntyistä eikä sitä voi ihan hirvittävästi kehittää, se kun on ennen kaikkea intuitiivista toimintaa.

Kyllä niitä rumia on ja sitten ainakin maailmassa yksi se kaikkein rumin eli mä. Ja kyllä se mun rumuus on ainakin mulle tuotu esille ihan lapsesta asti ja ihan joka päivä jokaisessa tilanteessa. Ihmiset määrittelevät mut täysin ulkonäköni perusteella. Aikoinani kun olin kursseilla olin ihan normaali sosiaalinen ja puhuin noemaalisti niin kuin muutkin, muta . . niin mutta, kun ongelma nyt oli siinä, että ne muut ei edes halunnut alkaa jutteleen kanssani, vaikka itse juttelinki ja pian huomasinin juttelevani tuppusuille tai siis ne oli vain mun kohdalla tuppisuita ja näki, että häpesivät seuraani siksi piti näytellä muiden nähden, että eivät edes ala jutteleen kanssani. No mikäs siinä auttoi kun olla sitten juttelematta koska vaikeaa jutella ihmisille jotka eivät edes katso mua jutellessa vaan näyttävät selkeästi häpeävän mua ja toivovan, etä lähtisin pois tai ne itse lähtivät. Osa taas sitten oli näitä jotka oletti mun olen vajakki ulkonäön perusteella ja oikein odotti, että sanon jotain väärä tai kummallista niin saavat sitten keskenään pitää hauskaa mun kustannuksella ja ilkkua.

Ja kyllä mä olen elämässäni yrittänyt enenmmän kuin kukaan mua saada kontaktia toiseen ihmiseen koska olen myös yrittänyt yli 30 vuotta saada parisuhdetta miehiin, mutta kuten ymmärtää ei yksikään siis ei YKSIKÄÄN mies ole ollut kiinnostunut musta rumuuteni takia. Jokainen ihminen mut nähtyään hätkähtää, pudistelee päätään hämmennyksessä, osa katsoo suut auki niin kauan kuin olen paikalla ja osa suorastaan haukkuu ja nauraa. Sitten on näitä jotka hypähtää ilmaan mut nähtyään ja se onkin hauska näky. Maailman rumin nainen pantiin sitten suomeen ja täällä se siten on maailman rumin nainen. 50 vuotta kärsitty ja onneksi tämän vuoden puolella on lähtö edessä.

Sulla on jokin hormoonihäiriö ja jokin sairaus joka aihettaa tuota epämuosostuneisuutta ulkonäössäsi.

maailman-rumin kirjoitti:

Kyllä niitä rumia on ja sitten ainakin maailmassa yksi se kaikkein rumin eli mä. Ja kyllä se mun rumuus on ainakin mulle tuotu esille ihan lapsesta asti ja ihan joka päivä jokaisessa tilanteessa. Ihmiset määrittelevät mut täysin ulkonäköni perusteella. Aikoinani kun olin kursseilla olin ihan normaali sosiaalinen ja puhuin noemaalisti niin kuin muutkin, muta . . niin mutta, kun ongelma nyt oli siinä, että ne muut ei edes halunnut alkaa jutteleen kanssani, vaikka itse juttelinki ja pian huomasinin juttelevani tuppusuille tai siis ne oli vain mun kohdalla tuppisuita ja näki, että häpesivät seuraani siksi piti näytellä muiden nähden, että eivät edes ala jutteleen kanssani. No mikäs siinä auttoi kun olla sitten juttelematta koska vaikeaa jutella ihmisille jotka eivät edes katso mua jutellessa vaan näyttävät selkeästi häpeävän mua ja toivovan, etä lähtisin pois tai ne itse lähtivät. Osa taas sitten oli näitä jotka oletti mun olen vajakki ulkonäön perusteella ja oikein odotti, että sanon jotain väärä tai kummallista niin saavat sitten keskenään pitää hauskaa mun kustannuksella ja ilkkua.

Ja kyllä mä olen elämässäni yrittänyt enenmmän kuin kukaan mua saada kontaktia toiseen ihmiseen koska olen myös yrittänyt yli 30 vuotta saada parisuhdetta miehiin, mutta kuten ymmärtää ei yksikään siis ei YKSIKÄÄN mies ole ollut kiinnostunut musta rumuuteni takia. Jokainen ihminen mut nähtyään hätkähtää, pudistelee päätään hämmennyksessä, osa katsoo suut auki niin kauan kuin olen paikalla ja osa suorastaan haukkuu ja nauraa. Sitten on näitä jotka hypähtää ilmaan mut nähtyään ja se onkin hauska näky. Maailman rumin nainen pantiin sitten suomeen ja täällä se siten on maailman rumin nainen. 50 vuotta kärsitty ja onneksi tämän vuoden puolella on lähtö edessä.

Lue lisää

Älä edelleenkään höpötä. Sinä määrittelet itseäsi rumaksi muiden reaktioiden (huom! sinulla ei ole oikeaa tietoa muiden reaktiosta, vaan tulkitset muita niin, kuin näet itseäsi itse).

Mulla myös on kokemusta siitä, että muut ihmiset haluavat laskea itsetuntoani erilaisin keinoin. Mutta koska rakensin itsetuntoni itse, ja itse ylläpidän sen (lue: olen huolissani ainoastaan siitä miten itse näen itseäni, ja minulle on yks hailee miten muut minua näkevät); pidän huolta itsestäni, kehityn, opiskelen, harrastan, välitän muista, mutta sen kaiken teen vain siksi, että itselleni se on tärkeää.

Meillä kaikilla ihmisillä on traumaattisia kokemuksia lapsuudesta ja nuoruudesta. Meidän kaikkien itsetunto on ollut koetuksella, me kaikki tarvitsemme samoja asioita ja pelkäämme samoja asioita. Aikuisina meillä kuitenkin on vaihtoehtoja. Koska tiedostamme mikä meni pieleen ja millloin, kuka sen kaiken on aiheuttunut, voimme

1. Hyväksyä kaiken osaksi menneisyyttä, surra "pientä" itseä ja todeta, ewttä menneisyyttä ei voi muuttaa. Se meni jo. Ainut mitä me voimme tehdä, on elää juuri tässä hetkessä. Ja me itse luomme sen hetken. Jokaisen. Siitä ei voida syyttää muita. Voimme älykkäinä ymmärtää, että ne ihmiset, jotka meidät määrittelee esim. nyt rumaksi, ovat kovin ulkonäkökeskeisiä. Ja sen jälkeen miettiä haluammeko me tuollaisia ihmisiä elämään? IMiksi annamme heidän pahpoittaa mieltämme? Itse tein suuren elämäremontin tässä hetki sitten. Se ei ollut helppoa, eikä ole vieläkään. Mutta nyt olen kovin tarkka sosiaalisissa kontaksteissani. Mietin millaisia ihmisiä haluan kuulumaan elämääni ja muiden kanssa en edes tervehdi :) ja se tuntuu hyvältä.

Kun tiedämme, että luomme hetkiämme itse, voimme ruveta tietoisesti tekemään sitä. Ymmärtää kuinka paljon hyvää olemme tehneet, oppia virheistämme ja rakentaa itseämme sellaisiksi, kuin haluamme. Silloin, kun olemme sellaisia, kun haluamme meille ei ole väliä, mitä muut meistä ajattelevat.


2. Toisena vaihtoehtona on toki jäädä muhimaan itsesääliin, jolloin emme koska voida päästää negaatiosta irti.

Mieti, millainen haluaisit olla. Mitkä kasvonpiirteesi ovat sinulle epämiellyttäviä. Sitten mieti miksi sinulle on tärkeää ulkonäkö. Oletko kenties itse kovin ulkonäkökeskeinen? Jos olisit täydellisen kaunis, mitä se toisi sinulle? Huomiota, palvontaa, valtaa? Miksi haluat niitä?

Juttele itsellesi ja pohdi itseäsi. Se on ainoa tie rakentaa itsetunnon uudeksi.


Kerrot, että tän vuoden puolella tämä loppuu. Kuinka niin? Onko sinulla jokin sairaus vai mitä silloin tapahtuu?

MyLMyR kirjoitti:

Älä edelleenkään höpötä. Sinä määrittelet itseäsi rumaksi muiden reaktioiden (huom! sinulla ei ole oikeaa tietoa muiden reaktiosta, vaan tulkitset muita niin, kuin näet itseäsi itse).

Mulla myös on kokemusta siitä, että muut ihmiset haluavat laskea itsetuntoani erilaisin keinoin. Mutta koska rakensin itsetuntoni itse, ja itse ylläpidän sen (lue: olen huolissani ainoastaan siitä miten itse näen itseäni, ja minulle on yks hailee miten muut minua näkevät); pidän huolta itsestäni, kehityn, opiskelen, harrastan, välitän muista, mutta sen kaiken teen vain siksi, että itselleni se on tärkeää.

Meillä kaikilla ihmisillä on traumaattisia kokemuksia lapsuudesta ja nuoruudesta. Meidän kaikkien itsetunto on ollut koetuksella, me kaikki tarvitsemme samoja asioita ja pelkäämme samoja asioita. Aikuisina meillä kuitenkin on vaihtoehtoja. Koska tiedostamme mikä meni pieleen ja millloin, kuka sen kaiken on aiheuttunut, voimme

1. Hyväksyä kaiken osaksi menneisyyttä, surra "pientä" itseä ja todeta, ewttä menneisyyttä ei voi muuttaa. Se meni jo. Ainut mitä me voimme tehdä, on elää juuri tässä hetkessä. Ja me itse luomme sen hetken. Jokaisen. Siitä ei voida syyttää muita. Voimme älykkäinä ymmärtää, että ne ihmiset, jotka meidät määrittelee esim. nyt rumaksi, ovat kovin ulkonäkökeskeisiä. Ja sen jälkeen miettiä haluammeko me tuollaisia ihmisiä elämään? IMiksi annamme heidän pahpoittaa mieltämme? Itse tein suuren elämäremontin tässä hetki sitten. Se ei ollut helppoa, eikä ole vieläkään. Mutta nyt olen kovin tarkka sosiaalisissa kontaksteissani. Mietin millaisia ihmisiä haluan kuulumaan elämääni ja muiden kanssa en edes tervehdi :) ja se tuntuu hyvältä.

Kun tiedämme, että luomme hetkiämme itse, voimme ruveta tietoisesti tekemään sitä. Ymmärtää kuinka paljon hyvää olemme tehneet, oppia virheistämme ja rakentaa itseämme sellaisiksi, kuin haluamme. Silloin, kun olemme sellaisia, kun haluamme meille ei ole väliä, mitä muut meistä ajattelevat.


2. Toisena vaihtoehtona on toki jäädä muhimaan itsesääliin, jolloin emme koska voida päästää negaatiosta irti.

Mieti, millainen haluaisit olla. Mitkä kasvonpiirteesi ovat sinulle epämiellyttäviä. Sitten mieti miksi sinulle on tärkeää ulkonäkö. Oletko kenties itse kovin ulkonäkökeskeinen? Jos olisit täydellisen kaunis, mitä se toisi sinulle? Huomiota, palvontaa, valtaa? Miksi haluat niitä?

Juttele itsellesi ja pohdi itseäsi. Se on ainoa tie rakentaa itsetunnon uudeksi.


Kerrot, että tän vuoden puolella tämä loppuu. Kuinka niin? Onko sinulla jokin sairaus vai mitä silloin tapahtuu?

Lue lisää

>>Oletko kenties itse kovin ulkonäkökeskeinen? Jos olisit täydellisen kaunis, mitä se toisi sinulle? Huomiota, palvontaa, valtaa? Miksi haluat niitä?<<


Voi kuule en ole koskaan ollut ulkonäkökeskeinen vaan se ongelma on siinä, että mua kohtaan ihmiset itse muuttuvat ulkonäkökeseiseksi, vaikkeivat sitä muutoin olisikaan koska mun pysäyttävä ulkonäköni saa ihmiset ajattelemaan pelkästään sitä mun ULKONÄKÖÄ ja sitä kuinka olen äärimmäisen maskuliinisen ruma. Mulle olisi riittänyt vallan hyvin ihan tavallisen NORMAALIN naisen ulkonäkö. Ei olisi tarvinnut todellakaan olla edes kaunis vaan tavallinen olisi mulle ollut riittänyt ihan hyvin. Tavallisen näköisenä olisin saanut normaalin elämän, mutta koska en syntynyt tavalliseksi, en lähellekään niin elämäni ollut kohdusta lähtien täyttä paskaa vailla minkäänlaista mahdollisuutta normaaliin elämään.

Huomiota saan enenmmänkin kuin joku kaunotar koska kohdallani ihmiset yksinkertaisesti hätkähtävät eli olen todellakin pysäyttävän ruma. Yksikään ihminen ei ole immuuni ulkonäölleni joka aiheuttaa ennennäkemätöntä reaktiota jokaisessa siis ihan JOKAISESSA ihmisessä.

Ei tämännäköinen ihminen voi tehdä mitä haluaa koska ne ovet sulkeutuu joka paikassa ulkonäköni takia. Ainoa asia mitä voi tehdä on jokin sellainen harrastus, että yksinään näpertää jossain poissa ihmisten ilmoilta eli siinä on ainoa asia mitä voi tehdä,

En myöskään voinut opiskella koska olin koulukiusattu ja se pilasi jo koulutusmahdollisuuteni koska tiedän, että se sama kiusamainen olisi tapahtunut muissakin kouluissa. Samaa koulukiusaamista tapahtui aikuistenki taholta myöhemmin kun kävin erilaisia pilipalikursseja ja velvoitetyöpaikkoja. Onneksi pääsin eläkkeelle 10 vuotta sitten joten enää ei tarvi olla ihmisten parissa.

Myöskin miestä olen yrittänyt etsiä yli 30 vuotta, tyhmä kun olen niin jotenkin kuvittelin, että joku ottaisi mut edes säälistä tai löytyisi omaa tasoani oleva mieskään joka olisi tyytynyt muhun, mutta eihän näin rumalla tasolla olevaa löydy edes miehistä. Aika äkkiä ne miehet paikalta lipesivätkin kun näkivät mut joten kyllä se tuli aika nopeasti selväksi, että mua ei kelpuuta YKSIKÄÄN mies.

Niin ja se lähtö vuonna 2017 on jo päätetty. Hyvä lopettaa sellainen asia mitä ei ole olemasskaan eli mun elämä.

maailman-rumin kirjoitti:

>>Oletko kenties itse kovin ulkonäkökeskeinen? Jos olisit täydellisen kaunis, mitä se toisi sinulle? Huomiota, palvontaa, valtaa? Miksi haluat niitä?<<


Voi kuule en ole koskaan ollut ulkonäkökeskeinen vaan se ongelma on siinä, että mua kohtaan ihmiset itse muuttuvat ulkonäkökeseiseksi, vaikkeivat sitä muutoin olisikaan koska mun pysäyttävä ulkonäköni saa ihmiset ajattelemaan pelkästään sitä mun ULKONÄKÖÄ ja sitä kuinka olen äärimmäisen maskuliinisen ruma. Mulle olisi riittänyt vallan hyvin ihan tavallisen NORMAALIN naisen ulkonäkö. Ei olisi tarvinnut todellakaan olla edes kaunis vaan tavallinen olisi mulle ollut riittänyt ihan hyvin. Tavallisen näköisenä olisin saanut normaalin elämän, mutta koska en syntynyt tavalliseksi, en lähellekään niin elämäni ollut kohdusta lähtien täyttä paskaa vailla minkäänlaista mahdollisuutta normaaliin elämään.

Huomiota saan enenmmänkin kuin joku kaunotar koska kohdallani ihmiset yksinkertaisesti hätkähtävät eli olen todellakin pysäyttävän ruma. Yksikään ihminen ei ole immuuni ulkonäölleni joka aiheuttaa ennennäkemätöntä reaktiota jokaisessa siis ihan JOKAISESSA ihmisessä.

Ei tämännäköinen ihminen voi tehdä mitä haluaa koska ne ovet sulkeutuu joka paikassa ulkonäköni takia. Ainoa asia mitä voi tehdä on jokin sellainen harrastus, että yksinään näpertää jossain poissa ihmisten ilmoilta eli siinä on ainoa asia mitä voi tehdä,

En myöskään voinut opiskella koska olin koulukiusattu ja se pilasi jo koulutusmahdollisuuteni koska tiedän, että se sama kiusamainen olisi tapahtunut muissakin kouluissa. Samaa koulukiusaamista tapahtui aikuistenki taholta myöhemmin kun kävin erilaisia pilipalikursseja ja velvoitetyöpaikkoja. Onneksi pääsin eläkkeelle 10 vuotta sitten joten enää ei tarvi olla ihmisten parissa.

Myöskin miestä olen yrittänyt etsiä yli 30 vuotta, tyhmä kun olen niin jotenkin kuvittelin, että joku ottaisi mut edes säälistä tai löytyisi omaa tasoani oleva mieskään joka olisi tyytynyt muhun, mutta eihän näin rumalla tasolla olevaa löydy edes miehistä. Aika äkkiä ne miehet paikalta lipesivätkin kun näkivät mut joten kyllä se tuli aika nopeasti selväksi, että mua ei kelpuuta YKSIKÄÄN mies.

Niin ja se lähtö vuonna 2017 on jo päätetty. Hyvä lopettaa sellainen asia mitä ei ole olemasskaan eli mun elämä.

Lue lisää

Kuules, mene sinkkupalstalle juttelemaan :) Siellä on paljon miehiä jotka näin kuin sinä ajattelevat itsestään :). Varmasti kumppani löytyy.

Onko sinulla ketään kenelle voit puhua tunteistasi? Et kai ole tekemässä itsellesi mitään?

MyLMyR kirjoitti:

Kuules, mene sinkkupalstalle juttelemaan :) Siellä on paljon miehiä jotka näin kuin sinä ajattelevat itsestään :). Varmasti kumppani löytyy.

Onko sinulla ketään kenelle voit puhua tunteistasi? Et kai ole tekemässä itsellesi mitään?

Lue lisää

Melko edesvastuutonta kehottaa aloittajaa työntämään päätään sinkkupalstan käärmeenpesään. Ei taatusti tee aloittajalle hyvää vierailla siellä, tiedät kyllä mitä naiselle siellä palstalla on odotettavissa.

PRM oli harvinainen hiomaton timantti sinkkupalstalla, mutta loput ovat silkkaa myrkyllistä lyijyä.

maailman-rumin kirjoitti:

Kyllä niitä rumia on ja sitten ainakin maailmassa yksi se kaikkein rumin eli mä. Ja kyllä se mun rumuus on ainakin mulle tuotu esille ihan lapsesta asti ja ihan joka päivä jokaisessa tilanteessa. Ihmiset määrittelevät mut täysin ulkonäköni perusteella. Aikoinani kun olin kursseilla olin ihan normaali sosiaalinen ja puhuin noemaalisti niin kuin muutkin, muta . . niin mutta, kun ongelma nyt oli siinä, että ne muut ei edes halunnut alkaa jutteleen kanssani, vaikka itse juttelinki ja pian huomasinin juttelevani tuppusuille tai siis ne oli vain mun kohdalla tuppisuita ja näki, että häpesivät seuraani siksi piti näytellä muiden nähden, että eivät edes ala jutteleen kanssani. No mikäs siinä auttoi kun olla sitten juttelematta koska vaikeaa jutella ihmisille jotka eivät edes katso mua jutellessa vaan näyttävät selkeästi häpeävän mua ja toivovan, etä lähtisin pois tai ne itse lähtivät. Osa taas sitten oli näitä jotka oletti mun olen vajakki ulkonäön perusteella ja oikein odotti, että sanon jotain väärä tai kummallista niin saavat sitten keskenään pitää hauskaa mun kustannuksella ja ilkkua.

Ja kyllä mä olen elämässäni yrittänyt enenmmän kuin kukaan mua saada kontaktia toiseen ihmiseen koska olen myös yrittänyt yli 30 vuotta saada parisuhdetta miehiin, mutta kuten ymmärtää ei yksikään siis ei YKSIKÄÄN mies ole ollut kiinnostunut musta rumuuteni takia. Jokainen ihminen mut nähtyään hätkähtää, pudistelee päätään hämmennyksessä, osa katsoo suut auki niin kauan kuin olen paikalla ja osa suorastaan haukkuu ja nauraa. Sitten on näitä jotka hypähtää ilmaan mut nähtyään ja se onkin hauska näky. Maailman rumin nainen pantiin sitten suomeen ja täällä se siten on maailman rumin nainen. 50 vuotta kärsitty ja onneksi tämän vuoden puolella on lähtö edessä.

Lue lisää

Tuo, että sanot olevasi maailman rumin on liioittelua, eikä sitä voi edes määritellä, mutta huonosta itsetunnosta ja huonoista kokemuksista johtuen se voi tuntua varmasti hyvinkin todelta.
Kun kerran ajattelet itsestäsi näin, niin miten ajattelet muista ihmisistä? Jaotteletko rumiin ja kauniisiin..ja ehkä jotain siltä väliltä? Vai ajatteletko muista ihmisistä paremmin?
Nostit kyllä muut itsesi yläpuolelle, kun sanoit olevasi maailman rumin..mutta se taisi olla enemmän liioittelua.

Katso maailman ihmisiä..monennäköiset, hyvin erikoisetkin ihmiset ovat löytäneet kumppanin itselleen.
Sinulla on ollut huono onni elämässä, niin on monilla muilla ja pääasiassa kaikista vastoinkäymisistä johtuva huonontunut itsetunto vaikeuttaa eniten parhaiden puolten antamista itsestään muille sekä yksinjäänti, joka muuttaa luonnetta ja huonontaa sosiaalisia taitoja.

Onko sinulla nyt yhtään naispuolista ystävää? Tai onko ollutkaan sellaista, jolle olet voinut puhua lähes kaikesta avoimesti?

Yhteiskunnan pitäisi auttaa paremmin pahimmassa jamassa olevia yksinäisiä ihmisiä.
Vaikka joku järjestö, johon liittyä ja jonka järjestämiin tilaisuuksiin voisi osallistua vain järjestön jäsenet.