tilapäisesti ylipaikoilla

Meille aina sanottiin, kun saimme tavat 6 x 2 tuntia vuodessa valvotusti lasta, että sijaisperheen kokonaistilanteen huomioiden ei yhden lapsen vuoksi voida järjestää enempää.

Sijaishuoltoyksikön johtaja ja johtava sosiaalityöntekijä olivat näitä kommentoijia - tietty toki sijaisvanhemman sanoja toistellen kuin papukaijat.

Älkää vanhemmat antako lapsianne minne tahansa. vaatikaa kirjallinen sopimus ennen sijoitusta siitä, miten saatte tavata lapsianne.

Huonolaatuinen sijaishuoltopaikka mieluusti vieraannuttaa lapsen omista vanhemmistaan / sukulaisistaan. pahimmassa tapauksessa sijaisvanhempi perheineen kertoo ympäristössään kuten esim., yksityiskoulussa tarinaa, että näin on tehtävä, kun on niin huonoja ihmisiä tuon lapsen ympärillä. Heidän pitää viedä lapsi piiloon ja vanhemman tyttären täytyy kuljettaa lapset pakettiautolla suojaan pahoilta sukulaisilta. Vanhin tytär saattaa olla korkeasti koulutettu aikuinen ihminen, mutta toimii, kuten äiti tai isä käskee. Sijaisperhe saattaa ilmoittaa, että heillä on niin paljon paremmat geenit, että on parempi, ettei lapsi juuri näe omaa huonogeenistä sukuaan.

Ja tuollaiseen sossut ja lastensuojelujärjestöt menevät mukaan ja lisäksi kirjoittelevat maireita lehtijuttuja paikasta.

Kaikista pahinta on se, että joidenkin johtotason toimijoiden asenteet ovat samankaltaisia (paremmat geenit yms.).

Lastensuojelun tulisi olla kokonaisvaltaista ihmisten auttamista, ei haukkumista, syrjimistä, vieraannuttamista, kuulemattomuutta.

Miten kuvittelette että ihmiset, joita nöyrryytätte, lähtevät kanssanne asialliseen yhteistyöhön.
Voin tunnustaa, että kapinamieli syttyi lähes ensimmäisestä kohtaamisesta lastensuojelusosiaalityöntekijän kanssa. En minä eikä kukaan muukaan halua tulla määritellyksi huonoksi, huonogeeniseksi tai sellaiseksi, että estää lapsen kiintymisen sijaisperheeseen.

Täytyy sanoa, ettei se lapsikaan voi kiintyä ihmiseen jolla on noin 10 erilaista harrastusta ja joka on pelottava ja ilkeä.

Ikävää myös se, että sijaisperhe katsoi asiakseen koko ajan haukkua lapsen omaa verkostoa. Kukaan ei tahallaan ajaudu tilanteeseen, että lapsi sijoitetaan. ihminen tarvitsisi ennemmin kannustusta ja tukea, kuin haukkumista ja syrjimistä yms.

Onneksi henkilökohtaisesti (vaikka syvät haavat on jääneet) en tunne häpeää. Silloin on helpompi yrittää pitää puoliaan, kun häpeä ei ole estämässä. Sijaishuollossa yritetään hallita asiakkaita häpeän avulla. Asiakkaat, ei ole mitään hävettävää. Aina voi päästä eteenpäin tai vaikka menisi taaksepäin, elämä ja ihmisarvo kuuluvat kaikille - ei vain hyviä geenejä (omasta mielestään) omaaville henkilöille.

Ehdotan lisäksi geenitestejä kaikille osapuolille, jos sijaisperhe kokee olevansa liian ylivertainen geeneiltään lapsen sukuun nähden. Lapset voitaisiin sijoittaa geeniperimiltään samakaltaisille sijaisvanhemmille. Näin ollen sijaisvanhempien ja heidän jälkeläistensä ei tarvitsisi koko ajan huomautella omasta ylivertaisuudestaan ja sijoitetun suvun huonommuudesta.

Jos vuosikymmenenkin kuuntelee, miten huono on, pitää kovasti rakentaa itseään, ettei ala pitää itseään huonona.

Ja jos ihmisellä on masennusta (tuosta jatkuvasta haukkumisesta aiheutunutta tai muuten), päihdeongelma tms. ei jaksa "taistella" vaan alistuu ja alkaa tuntea itsensä vielä huonommaksi.

Ei kai lastensuojelun tehtävä ole saada kansalaisia toimintakyvyttömiksi? Vai onko?
Avainasioita ovat rekrytointi, valvonta ja inhimillisyys. Ei pidä alkaa palvoa itseään esille tuovia, tilaa vieviä persoonia, vaikka heille varmasti olisi järjestöillä ja sijaishuollolla tilausta. On helpottavaa sossulle ja sijaishuoltoyksikölle, kun mahtipontinen sijaisvanhempi hoitaa yksin rajoittamiset yms. Ei tarvitse sossujen vaivautua - kun työtä on niin paljon.

Metsään kuitenkin menee!