Poikkesin eilen mökkipäivän jälkeen illalla tädin luona. Hän kun odottaa että ainakin käväisen sunnuntai-iltana. Hänellä on aina jotain "tärkeää" kerrottavaa: ketä tuttuja on kuollut, kenen rippijuhlissa tai synttäreillä on tullut viikolla käytyä tai muuta pientä " mummojen seurapiirijuorua". Nyt oli uutinen kaukaisesta sukulaispapasta, joka oli ennättänyt kihloihin 80-vuotiaana. Miehellä on kuollut kaksi vaimoa aivoverenvuotoon, syksyllä jäi toisen kerran leskeksi ja nyt oli komeillut ylpeänä kirkon pihassa sorea kihlattu vierellään. Kertoi että taitaa olla loppukesällä häät tiedossa.
Joten on se "lohdullista" meille sinkuille että jos päiviä piisaa niin kaikkea saattaa olla luvassa ja hyvää saa ja on lupa aina odottaa.
Joten on se "lohdullista" meille sinkuille että jos päiviä piisaa niin kaikkea saattaa olla luvassa ja hyvää saa ja on lupa aina odottaa.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Tuo tietenkin antaa pontta sinkuille avioliittopyrkimyksissä. On kuitenkin itsensäkin pidettävä meno päällä ja käytävä ihmisten parissa, esim.erilaisissa kerhoissa ja tansseissa.
Valkoisella orhilla luokse tuleva prinssi kuuluu vain satuihin.
Rollaattoritkin taitaa olla muunvärisiä kuin valkoisia. Pappa taisi naida omaishoitajan itselleen.
Kyllä se totta on ettei kala itsestään pöytään ui vaan on uskallettava ongelle. Kertomani pappa ei ole tanssi-ihmisiä, mutta käy kirkossa, laulaa kuoroissa ja harrastaa kotimaamatkailua. Mies ei hyväksy avoliittoa, joten seurustelu sujuu tositarkoituksella päätyen kotikirkon alttarille.
Muistuu mieleen hauska ja sieväkin 67 v. Vappu tätini, joka palvelutalossa löysi kumppanin myöskin. Herra 75 v. ei voinut myöskään uskonsa vuoksi ryhtyä avoliittoon, ei, joten Alppilan kirkossahan heidät sitten vihittiin.
Seurasi sitten yhteiseloa, kummankin nukkuessa käsi kädessä makuupusseissaan, sydänvikaisen Vapun joutuessa kesät talvet avoimen ikkunan luona hapettuakseen 😆
No, sulhohan paleli päästäänkin, joten iltateetä tarjoiltuaan sievien voileipien kera, kutoi Valpuri pikkusormillaan lämmintä pipoa.
Puolen vuoden kuluttua alkoi Vapun eläkevarat huveta ja arasti joutui kysymään sulhonkin osuutta kotimenoihin. No. sai kysyä niitä joka kk. ja koki sen tosi nöyryyttäväksi.
Kolme vuotta kesti uutta onnea, jolloin yllättäen sulhon tila huononi, ja joutui muuttamaan vuodeosastolle Kustaankartanoon.
Vappu kävi sitten 3 kertaa viikossa katsomassa, vaan ei sulho parin vuoden jälkeen tuntenut häntä enää,...Vappu nauroi kun kosikin usein uudelleen, ja luuli välillä tyttärekseen 😅
Minä Vapulle, että eihän sinun niin usein tarvitse käydä, kun ottaa noin voimille, Vappu siihen vaan, että onhan hän lähimmäinen sentään.
Sellainen oli Vapun rakkaustarina josta leskeksi jäi vielä eläen 90 v. asti.
Iltamuisteloiden päätteeksi,.. Hyvää yötä 😌