Minä en ole koskaan rakastellut naisen kanssa, enkä siis tiedä, miltä se tuntuu tai miten se tapahtuu. Minä olen suudellut naisen kanssa muutaman kerran, joka kerta humalassa. Olen ollut sylikkäin naisen kanssa vähän aikaa, kerran pari, mutta muuten minua ei ole koskettu mitenkään minnekään, ei vaatteiden alta eikä päältä. Itsekään en ole koskettanut toista niin. Näistäkin on aikaa jo toista vuotta. Viimeiset 15 vuotta olen elänyt selibaatissa. Olen melko varma, ettei tähän ole tulossa mitään muutosta.
Uteliaille tiedoksi
Putkiratio
153066
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 15
Vanhimmat
miten haluaisit että tätä kommentoidaan....15 selibaatissa huh ei sopis miulle, ilman sarvia ja hampaita tee asialle jotain siulla on vain yks elämä
Aikuinen ihminen osaa itse päättää mitä elämältään haluaa. Jos kaikki on sinun mielestä hyvin eikä tähän tarvitse muutosta niin kaikkihan on ihan okeij sun kohdalla. Jos taas vähäänkään susta tuntuu, että se on sulle ongelma tai tarkoitan jos vähäänkin kaipaat kosketusta niin silloin se mielestäni on ongelma sinulla. Jos vähänkään polttaa niin silloin pitää antautua tunteen viemäksi, rohkeasti!
Et ole koskaan rakastellut naisen kanssa, mitä sitten? Sehän on täysi sun oma asia mitä haluat tehdä ja kenen kanssa.
Olen joskus miettinyt, että joskus ihminen juoksee karkuun kun toinen ihminen tulee liian lähelle. Joskus tulee tunne ettei jaksa lähteä laittamaan itseään likoon, koska jos juttu ei onnistukkaan menee palasten kokoamiseen oma aikansa. Mitä menetettävää kuitenkaan on? Jos juttu onnistuu muuttaa se koko elämän, jos ei menee aikansa kun kokoaa itsensä ja täytyy jatkaa matkaa.Silloinkin yhtä kokemusta rikkaampana. Joskus kun on kauan yksin, ihminen tottuu olemaan liikaa yksin. Suhteen rakentaminen tuntuu silloin liian monimutkaiselta...kuitenkin uskoisin että jokainen meistä kaipaa läheisyyttä ja tähtää elämässä sen "oikean" ihmisen löytämiseen...
Kuitenkin jos ihminen tekee itse päätöksen että haluaa olla yksin ja on onnellinen yksin, minusta hänen ajatusmaailmaansa tulee kunnioittaa. Mutta harvassa on ihmiset jotka oikeasti haluavat elää yksin...
En tiiä oliko tässä nyt yhtään mitään järkeä, mutta tuollainen ajatus tuli mieleen... ;)
Itse olin jo yli 40-vuotias ennen kuin rakastelin naisen kanssa. Sitä ennen en ollut koskaan edes suudellut tai ollut muutenkaan lähemmässä tekemisissä naisen kanssa. Selibaatissakin olin vuosia, ehkä noin 10 vuotta, koska tiesin etten halua miehen kanssa olla, ja naista ei ollut.
Minäkin totuin tilanteeseen, vaikka joka päivä viimeiset pari vuotta oli mielessä se, mistä löytää muita samointuntevia. Ihminen tottuu kaikkeen, siihenkin, ettei ole toista lähellä eikä osaa edes kaivata enää läheisyyttä.
Totuin myös ajatukseen, ettei muutosta koskaan tule ja että elämäni oli tarkoitettu elettäväksi näin. Sitten se muutos yllättäen kuitenkin tuli. Onneksi, sillä ilman sitä elämäni olisi jäänyt puolitiehen, tai oikeastaan kunnolla elämättä.
tiedotteesta. Sunhan se on elämä ja jos sä haluat elää noin niin mikäs siinä.
Olisi aika mielnkiintoista kuulla miksi noin? Siis onko tilanteesi ihan tietoinen vai etkö vain saa mitään aikaiseksi.
ettei tämän kertominen tätä asiaa pahenna jos ei parannakaan. Ei kai minun tarvitse hävetä itseäni? Rakkauteen tarvitaan kaksi ihmistä. Minä en voi yksin muuttaa näitä asioita. Mieluummin minä kyllä olen yksin kuin seurustelen tavan vuoksi tai todistellakseni itselleni tai muille jotakin. Olisi kiva, jos löytyy kohtalotovereita, niin ei tarvitsisi ajatella olevansa niin onneton tapaus...
Tarkoituksena lähteä litomaan ulkomaille ja tutustua siellä hieman(toivottavasti) suvaitsevamman ilmaston alla oleviin lesboihin/biheihin.
Ikää tosin vasta 18 vuotta, mutta ei siitä sen enempää.
..eli mitä tällä haluat sanoa...?
tullut jo selväksi? Ei minulla tämän kertomisessa ollut mitään sen kummempia taka-ajatuksia. Kertovathan ihmiset tällä palstalla omista kokemuksistaan, niin miksei myös kokemattomuudesta voisi kertoa samalla tavalla, sillä kyllähän silläkin voi olla merkitystä. On se minulle aika iso asia, mutta ei se minua haittaa ollenkaan, en minä sillä. Mieluummin näin kuin takana kauhea määrä erilaisia juttuja. On kai tämä ainakin osittain myös oma valinta - ei kokonaan.
Olet siis lesbo?Kyllä se oikea vielä löytyy!
Ei seksi ole mikään pakkotilanne,joskus voi itsellänikin olla kuukausiakin selibaatissa jos en ole tavannut oikeaa ihmistä!
En kirjoittelisi tällä palstalla, jos olisin kiinnostunut miehistä, mutta vannomaan en mene.
Minä olen tavannut tosi kivoja ihmisiä, mutta se oikea ei ole tullut vastaan. Kukaan tapaamistani naisista ei ole ollut sellainen, jonka kanssa olisi voinut vakavasti ajatella mitään sen enempää. He ovat varmasti asioita harkittuaan tulleet samaan päätelmään. Ei sitä kaikkien kanssa voi. Haaveita riittää mutta niiden toteuttaminen on toinen asia. Minä saatan joskus toimia seurauksia ajattelematta, mutta silloin olen saanut kärsiä. Toisaalta nämä ovat niitä kokemuksia, joita minulla on ja joista olen oppinut. Tunnen, että näin on ihan hyvä. Tällä hetkellä en kaipaa mitään enempää. Tyydyn vähempäänkin. Usein pelkkä hymy tai katse riittää... kun sen pitää riittää.
Huh onhan se kamalaa jos joutuu selibaatissa olemaan peräti kuukausia:)
Itsellä kokemuksia vuosienkin selibaatista eikä ollut ongelma.
Varmaan tottumiskysymys tuo selibaatti juttukin.
Olen kyllä tuotakin miettinyt, että voiko "senkin" sitten niin unohtaa, jos ei ole mitään toimintaa...
Kai sen sitten tavallaan voi.
Täälläkin eli siis selibaatissa aika lailla elellään, harrastin miehen kanssa seksiä tasan kerran humalassa ihan vain todetakseni että se ei ole minun juttuni. Nykyään en edes tulisi ajatelleeksi hyppääväni miehen kanssa sänkyyn.
Enkä yksinkään halua loppuikääni elää.
Tunnen vetoa naisiin mutta en ole vielä ollut fyysisessä kontaktissa sellaisen toisen naisihmisen kanssa jolla olisi tunteita minua kohtaan. Minulle tuo tunnepuoli on kamalan tärkeä ja jotenkin tuntuu ettei kumppania sillä tavalla hakemalla löydetäkään vaan tutustuu sattumalta jossain ja ensin ystävystyy ja se sitten syvenee suhteeksi. Minusta parempi, joskin epätodennäköisempi tilanne niin päin sen vuoksi että on kurjaa jonain päivänä herätä ja löytää itsensä ihmisen vierestä jota ei loppujen lopuksi tunnekaan lainkaan.
Eli odotan kunnes oikeasti tulee tilanne missä kumpikin on samalla aaltopituudella ja se voi kestää pitkäänkin.
hattua ihmisille jotka oikeesti elää elämää eikä vain keskity siihen mistä ja miten saisi naista.
Seurustelu seurustelun vuoksi on niin kipeen yleistä.
Mä itsekkin tutustuin nykyiseen kihlattuuni vuosia sitten juuri sattumalta ja ensin oltiin ystäviä, tosin kemiat oli kohdillaan aika varhain jo, mutta meillä ei ollut kiire mihinkään.
Nyt tiedämme että olemme aina, ei ole sekuntiakaan käynyt mielessä että ero yms olisi edessä.