Kemian opiskelu(yliopistossa)

Eiköhän kemiaa pääse aika helpolla lukemaan, jos lukiotiedot ovat hyvin hallussa. Aika monelle kemia on lääkiksen varavaihtoehto, josta sitten jatketaan lääkikseen pyrkimistä. Motivaatio ja yhteishenki voi siten olla porukassa vähän heikko. Monet kemiasta tosissaan kiinnostuneet hakee kai teknilliseen korkeakouluun, koska siellä se henkikin voi olla parempi.

Matikalla ei kai ole niin väliä.

Osallistuin työkkärin työnhakukurssille, ja siellä oli suurin akateemisten ryhmä kemistejä. Eli työpaikkaa voi olla vaikea löytää valmistumisen jälkeen.

Kemiantekniikkaa kannattaa pitää varteen otettavana vaihtoehtona, jos tykkää luonnontieteistä. Kemiantekniikassa voi suuntautua haluamalleen alalle, on sovellettua kemiaa, tuotantotekniikkaa (prosessitekniikkaa), puunjalostustekniikkaa, elintarviketekniikkaa yms, eli vaihtoehtoja riittää.

Teknilliseen yliopistoon haettaessa olisi tietenkin plussaa, jos olisi lukiossa lukenut pitkän matematiikan, sillä matematiikkaa on melko paljon. Lappeenranta on mukava paikka, jos haluaa pieneen ja lämminhenkiseen kouluun opiskelemaan. Sinne on myös melko helppo päästä lukemaan kemiaa, toisin kuin Otaniemeen. Kukin valitsee mieleisensä opinahjon.

Kemisti-insinöörin työllisyystilanne on myös varsin valoisa, ja tulevaisuudessa suurten ikäluokkien astuessa eläkkeelle luulisi perusteollisuudesta löytyvän töitä niitä haluaville.

En suosittele kemistiksi kouluttautumista nykyään. Itse olen juuri saanut kemistin paperit kouraan ja töitä ei ole.
Olen jo puoli vuotta aktiivisesti etsinyt kemistin töitä, mutta turhaan. Edes yhteenkään työhaastatteluun ei ole kutsuttu. Näyttää siltä, että on aloitettava opiskelut uuteen ammattiin. Enkä todellakaan ole ainut, jolle näin on käynyt (kaikki tuntemani kurssikaverit ovat joko jatko-opiskelijoina yliopistolla tai sitten opiskelevat uuteen ammattiin yliopistossa).

Voisiko joku vastata siihen kysymykseen tarvitseeko sitä matikkaa jos haluaa kemistiksi..?

Olen Jane Doen kanssa samaa mieltä, että kannattaa harkita kemiantekniikkaa. Diplomi-insinöörin voisi olla helpompi löytää töitä. Jos on erityisesti kiinnostunut kemiasta, voi suuntautua enemmän sovelletun kemian puolelle (esim. analytiikkaan tai teknilliseen kemiaan) ja toisaalta, jos on enemmän insinööri-henkinen, niin voi sitten harkita prosessitekniikkaa. Tätähän ei siis tarvi päättää opintojen alussa, vaan ensin katsella vähän, mikä alkaa tuntua omalta ja sitten valita sen mukaan.

Siitä en kyllä ole samaa mieltä, että matikkaa on paljon. Ensimmäisenä vuonna pitää käydä pakolliset matematiikan kurssit, jotka ovat kyllä hieman haastavia, mutta työllä niistä selviää. Eli vastatakseni kysymykseesi, Saa sanoa: sitä matikkaa tarvii selvitäkseen opinnoista, mutta ei kummempaa matematiikkaa välttämättä tarvitse sitten ensimmäisten vuosien jälkeen osata.

Lopuksi: itse olen tykännyt Lappeenrannasta opiskelupaikkana ja ihan samanarvoinen tutkinto täältä on kouraan lyöty kuin kelle tahansa Otaniemestä, vaikka sisäänpääsy helpompaa onkin.

Tarvitseeko lukion fysiikkaa, jos haluaa kemistiksi?