Terve.
Tarvitaan vinkkiä seuraaviin Alfassani oleviin ongelmiin (ALFA 156 TS 1998).
-Dieselmäinen käynti : Elikkäs auto varsinkin kylmänä ääntä kuin diesel auto. Muuten toimii ihan ok, mutta tuo ääni häiritsee. Luin jostain, että kyseinen ääni kuuluu normaalisti muutaman sekunnin käynnistämisen jälkeen. Omassa yksilössä ei rajoitu muutamaan sekunttiin.
-Epätasainen tyhjäkäynti : Välillä tyhjäkäynti huojuu n. 600 r/min - 1500r/min välillä. Vaivaan auttaa useimmiten se, että painaiseen kaasua ja antaa kierrosten tasautua. ILMI aiheuttaa ilmeisesti ks ongelmaa, mutta olisiko se silloin jatkuvaa.
-Ratin alla oleva muovisuoja (jonka alla D-liitin) ei pysy enää paikallaan. Onko kellään ollut samaa vikaa? Miten sai korjattua?
Tarvitsisin yllä oleviin ongelmiin korjausneuvoja, mielellään edullisia:)
Muuten on hyvä auto, ostoa en kadu....
Tarvitaan vinkkiä seuraaviin Alfassani oleviin ongelmiin (ALFA 156 TS 1998).
-Dieselmäinen käynti : Elikkäs auto varsinkin kylmänä ääntä kuin diesel auto. Muuten toimii ihan ok, mutta tuo ääni häiritsee. Luin jostain, että kyseinen ääni kuuluu normaalisti muutaman sekunnin käynnistämisen jälkeen. Omassa yksilössä ei rajoitu muutamaan sekunttiin.
-Epätasainen tyhjäkäynti : Välillä tyhjäkäynti huojuu n. 600 r/min - 1500r/min välillä. Vaivaan auttaa useimmiten se, että painaiseen kaasua ja antaa kierrosten tasautua. ILMI aiheuttaa ilmeisesti ks ongelmaa, mutta olisiko se silloin jatkuvaa.
-Ratin alla oleva muovisuoja (jonka alla D-liitin) ei pysy enää paikallaan. Onko kellään ollut samaa vikaa? Miten sai korjattua?
Tarvitsisin yllä oleviin ongelmiin korjausneuvoja, mielellään edullisia:)
Muuten on hyvä auto, ostoa en kadu....
Vastaukset 6
Vanhimmat
Tere!
Nakuttava tyhjäkäyntiääni kuuluu tyyppivikoihin, aiheuttaja on yleensä imunokka-akselin ajoituksenmuunnin, joka karstoittuu niin ettei jousi enää jaksa palauttaa sitä matalan kierrosalueen säätöasentoon. Vaivaan auttaa muuntimen vaihto, joka taas edellyttää imunokka-akselin irrottamisen.
Vähimmällä vaivalla pääset, jos teet tempun jakohihnan vaihdon yhteydessä, silloin ylimääräisiä työvaiheita ei tule kuin nenäkepin ja itse ajoituksenmuuntimen irrotuksen ja kiinnityksen verran. Mikään kiire tuolla ei ole, vika ei aiheuta ruman äänen lisäksi kuin korkeintaan nuhaisuutta vetoalueen alapäässä.
Tyhjäkäynnin aaltoilu johtuu yleensä likaantuneesta kaasuläpästä. Läppä tahtoo kerätä röhnää ympärillensä eikä enää sulkeudu kunnolla, jolloin moottorinohjaus luulee että kaasua painetaan eikä säädä tyhjäkäyntiä normaalisti. Lääkkeeksi riittää läpän ja sen ympäristön puhdistus, minkä jälkeen lastuaivo täytyy opettaa uudestaan tavoille:
-sytkävirta päälle 90 sekunniksi
-virrat pois mutta avain lukossa 90 sekunnin ajan
-pata tulille, mutta älä koske kaasuun vähään aikaan
Toivottavasti noista on jotain apua.
Hauska nähdä taas teikäläistä täällä päin. Aika harvalta meinaan tipahtaa kuin apteekin hyllyltä tuollaiset 90 sekuntia asennossa A... jne. Jos vielä tuottaa toivotun tuloksenkin, niin olet kyllä todellinen guru (kuten australialainen ystäväni Ken).
...no Ken tietysti. Hänestä muuten lukisi mielellään uudelleenkin.
Nuo nakutukset ja nollaukset ovat osastoa Been that, done there - vai miten se nyt meni. Molempia kun on ollut tarvis soveltaa tuon oman kesärassini pannuhuoneeseen. Avaimenrenkutusproseduuri piti kylläkin luntata alfa156.netistä, ei apteekinkaan hyllyltä sentään mitä tahansa löydy. Kuten kestävää ilmamassamittaria.
...mutta kun ei sammuta. Kenillä ei ole uusia s(e)i(k)kailuja, mutta laitan tämän vanhan, onhan siitä jo aikaa:
The Down Under – turvapaikka
Vanha Giulia http://mariopan.customer.netspace.net.au/spetc133.htm eteni oudossa ympäristössä. Oudon näköinen oli myös bensamikko, joka oli tankannut autoon huonolaatuista bensaa tai mitä lie, sillä matka sujui pomppien kuin jäniksellä ikään. Kuljettaja koetti fokusoida omituista bensamikkoa tarkemmin mieleensä: Letkunjatke oli tainnut sujauttaa maksuksi annetut dollaritkin omaan taskuunsa, turkishaalarin etupuolelle. ”Turkishaalari, tässä helteessä. Näinköhän näkyjä?”
Auto nikotteli, mies hikoili. Outback oli laaja, miltei loputon. Kanistereissa oli vettä ja bensaa, mutta ilmeisesti sekaisin - Hik.
Jostain laitamilta kohosi sankka savu. ”Pensaspalo”, autoilija ajatteli ja muisteli nähneensä kuvia, joissa sadat talot jäivät juoksuvauhtia etenevän pensaspalorintaman alle. Vaistomaisesti mies painoi lisää kaasua, Alfan 1,3-litrainen moottori ulvaisi. ”Pussipiru vieköön, ainakin karttaan olisi pitänyt investoida.”
Epätoivo alkoi itää pakenijan mielessä: ”ellen löydä Kenin majapaikkaa, minut pussihukka perii – ja ilman testamenttia. Missä hitossa se Ken piileksii. Ken vois liekin sammuttaa, silloin kun se leimahtaa.”
Ja niin kävikin. Lähestyessään palopaikkaa, silmät erottivat nokisen hahmon tutut piirteet kallion reunalla maastopaloa ihailemassa. Ilta-aurinkoa vasten miehen silhuetti näytti veistokselliselta. Kuljettaja pysäytti auton, ja nousi ylös. Konepellille alkoi priiskua: lorikee, lorikee…
- Mitä hel…
- Sshinäkö shiellä, vanha yshtäväni. Päätit hik’ siis ilmestyä palavan penshaan muodossha. Josh olishin tiennyt, en olishi kusshut shinua shilmään, nauroi Urheilullisen näköinen, mutta kulahtanut ex-playboy paskaista nauruaan kuin Kookaburra.
http://www.dundernews.com/aus/sounds/kookaburra.wav
- Hittoako siellä lorittelet autoni päälle?
- Minähän shiish shammuttelen tulia… Vaka vanha Väinämöinen, tiethäjä iän ikuinen… lashki laulellen veshiä. Arvaa, onkho mennyt yhtään paljon kaljaa. Amber nectar on lopushsa, aurinko porottaa, tuli kärventää ja pitäisi hillitä tuota pätsiä.
- Pätsiä, onko Konstantin täällä, kuljettaja kysyi viitaten Viron tasavallan entiseen presidenttiin.
- Ei, kun tuota tulta tarkoitan. Konstahan kuoli jo vuosia sitten. Leirimme epäsuosioon joutuneille suurpäämiehille on nykyisin hiljainen. Konstan kammaria ollaan sisustamassa Anneli Jäätteen-mäelle kesämökiksi. Siinä välissä siinä asui Nikita Sergejevits Hrustshov ja naapurissa Richard Nixon. Lähes yhtä hiljaista on despoottiosastolla. Nykyisin Idi Aminilla on yksinäistä, ennen hän oli vain yksi näistä. Tosin huoneita rempataan paraikaa Saddamia, Georg W:tä ja Paavo Lipposta varten, että suunta on kyllä taas parempaan päin. Majoitamme heidät kaikki samaan soluun. Ei taida olla ihan uusi tuo autosi.
- Tämä on aito Africa Special. Puristuksia on laskettu, jotta kävisi paremmin matalaoktaanisella, välityksiä on tihennetty, maavaraa nostettu, karkeakuvioiset renkaat ja ilmastointi. Pöllin sen lähe-tysasemalta lähteissäni.
- Jaa, eikös se, jonka takapenkillä Iso-Jim ensikerran…
- Iho umpeen, en halua kuulla koko miehestä. Mokomakin haiseva pussieläin. Hänen takiaan jouduin maanpakoon ja täällä nyt kärvistelen. Vuosien pyyteetön työ Zairen kansan hyväksi on valunut pussihukkaan. No, nyt se hittolainen keittää, hyvästi kansipahvi!
- Rauha, Mobutu. Pax, peace, mir, mitä niitä on… Hyvähän sinun täällä on olla, Aminin naapurissa. Hän on nykyään rauhallinen kuin vombatti. Minä osaan tehdä olosi mukavaksi. Ilmastoidut huoneet, ulkoaltaat, kuningaskalastelua, krokotiilisafareita, hyvää ruokaa, kauniita naisia…
- Mmmmmmm…Marabou! Tuntuu jo heti paremmalta, Mobutu sanoi koala suupielestä valuen.. Sanoitko Naisia, onko Barbie http://domai.com/news/2004/04april-09/nicole-110.jpg
täällä?
- Ei, valitettavasti. Neitosista Ken on kaunein…
- No, ei siis todellakaan mene hyvin, Mobutu totesi happamasti. – Ja tänne pitäisi jäädä.
- Maailma on muuttunut… paikka kärsii alikansoituksesta. Niin harva lähtee enää maanpakoon. Heidät joko nitistetään tai sitten joutuvat Haagiin tuomittavaksi. No, tämä Haitin mies tänne tuli talvella, mutta se on vähän epämiellyttävä tyyppi, niin saakelin piikikäs. Pistelee niitä nukkejaan ja mulla on aina perse kipeänä. No, jahka poika-Bush tulee, niin siinä on sille valmis Zombi.
- Valmiilta näyttää autonikin. Taisi mennä kansi vääräksi.
- Korjataan se kuntoon. Minulla on täällä arvoautojen entisöintiin erikoistunut firmakin: Ab Originaali Oy. Ensi viikolla jo ajat autollasi.
- Kiitos, Ken, olet Guru.
Jos muuten joskut satutte ajelemaan Ausseissa päin, niin on syytä varautua ilmiöön, josta käytetään nimitystä maantiejuna. Kyseessä on ylipitkä rekka-auto, jonka parhaimmillaan muodostaa puoliperävaunu ja täysperävaunu tai kuorma-auto ja kaksi täysperävaunua. Yhdistelmillä on pituutta helposti 50 metriä, jopa enemmänkin. Koska nopeudenrajoitinta ei ole, vauhditkin ovat kovia. Ohittamaan ei pidä lähteä, mikäli alla on vaikkapa Holden Astra 1,3.
Alfa Romeollakin ohitettaessa on syytä varmistaa, että suoraa ja näkyvyyttä riittää ainakin kilometrin. Siperia opettaa sanotaan, niin tekee myös Outback. Koto-Suomessa autoilu on siinä määrin helppoa, että vain harva osaa oikeaoppisesti edes rekkaa ohittaa. Siispä tässä vähän neuvoja, jotka ovat aivan minimivaatimuksia Suomessakin sujuvaan liikennöintiin.
Ohitus tapahtuu aina ohittajan vastuulla. Kun saavutan rekan ja haluan ohi, varmistun, että kuski on huomannut minut, siirryn keskemmälle ja vilautan pitkiä, jos rekka vilkuttaa oikealle se tarkoittaa: olen huomannut ohitusaikeesi ja olen valmis turvaamaan ohituksesi. Jos rekka vilkuttaa vasemmalle, en ohita. Ohituksen jälkeen, palattuani omalle kaistalleni, vilkautan vielä kerran kiitokseksi vasemmalle. Tällöin rekkakuski vastaa vilauttamalla kerran pitkiä valoja.
Lämmittää kyllä, kun saa sitten lukea joskus yleisönosastolta jonkun rekkamiehen kiittäneen auton kuvauksesta päätellen juuri minua hyvin tehdystä ohituksesta.
Onneksi en ole kuitenkaan ainoa, joka osaa:
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=95&conference=1500000000000040&posting=22000000006651312
Australopithecus talsi outbackia varpaat ruvella. Jalkapeli on kulkupeleistä jaloin; ontuvin, turvonnein jaloin.
- "Saakeli, kun joku keksisi sellaisen kulkuneuvon, jossa voisi vain istua kyydissä ja nauttia musiikista. Ilmastointikin saisi olla".
Näin siis aivoitteli tuo varhainen kanta-astuja, joskin muodostaen lauseita vielä varsin alkeellisella tavalla, sillä abstrakti ajattelu oli noina kankeina aikoina vielä kovin lapsenkengissään. Muunlaisia kenkiä ei sitten juuri käytössä ollutkaan, ja vaikea sellaisia olisi noihin koipiin ollut sovittaa. Lyhyenläntä (105-151 cm) kaveri omasi sormet ja varpaat, jotka soveltuivat ennen muuta puissa kiipeilyyn. Mutta nyt oltiin maassa, autiomaassa.
Sattuipa silloin niin, että tuo syrjäisen manteren syrjäinen kolkka muodostui varhaiseksi kulttuurien kohtaamispaikaksi. Saapastelihan sinne paikan päälle muudan Aboriginaali, joka oli matkalla vuotuisille kenguru-markkinoille sekä Homo erectus –lajia edustava tummapintainen adonis, jonka monessakin mielessä mittava vartalo on saanut arkeologit käyttämään tästä kulkijasta nimeä Big Jim. Tämän vartalo oli kovinkin erilainen kuin Australon, eikä huomio ensisijaisesti kiinnittynyt sormiin ja varpaisiin… Ei ensisijaisesti se kiinnittyi auton oveen, jota muukalainen kantoi muuassaan. Ovan pokkauksista ja sisäverhoilusta on päätelty, että se kuuluin Alfa 164:ään.
Jos olisivat osanneet puhua, olisivat toiset varmaankin kysyneet oven roolia tässä kaiken olevaisuuden keskellä. Ja jos olisi osannut puhua, olisi raahaaja todennut oven olevan mukana siksi, että kuumuuden käydessä sietämättömäksi hän voisi avata siitä ikkunan. Mutta joutuikin hän avaamaan koko oven (ne italialaiset sähkölaitteet, tiedättehän) Kommunikointi oli vähäistä tuolloin.
Yht’aikaa törmäsivät vaitonaiset kulkijat tienristeykseen.
Eläimelliset vaistot jäivät taka-alalle ja kulkumiehet tervehtivät toisiaan arasti. Australopithecus raapi päätään, karvaista rintaansa ja selkäänsä pomppien samalla tasajalkaa ja päästäen kummia kurkkuäänteitä - woood, wooood - sekä lintuja mustuttavaa vihellystä - liveri, liveri - ...
Big Jim levitti helmiäishymynsä ja pyöritteli pitkää letkuaan letkeästi.
Aboriginaali kehittyneemmän Homo Sapiens –rodun edustajana alkoi pohtia syvemmän kommunikaation mahdollisuutta: olemme ajattelevia olentoja, meidän on opittava kommunikoimaan. Nyt olisi vain löydettävä passiivin indikatiivin preesens… jaa-ha, objektin sijat ovat… jos päädymme prepositioiden sijasta postpositioon on anglosaksisten kielten opiskelu kehityskaaren myöhemmässä vaiheessa ongelmattomampaa… aspiraatio jämäköittää ilmaisua ja vokaalisointu helpottaa ääntämistä… Hmmmm…. nyt minä sen tiedän:
- ÖH!
Näin oli sivistyneen maailman alkusanat lausuttu.
Kumppaneista alkeellisemmat katsoivat vuoroin toisiaan, vuoroin suurta lausujaa. Aborigi tunsi suurta mielihyvää siitä kunnioituksesta, jonka sävyttämänä ihmiskunan varhaisemmat prototyypit hänen puheitaan kuuntelivat. Ja lisää sanoja alkoi soljua miehen kavaisesta naamasta: Hööö-höö. Huga-buga. Ugh, minä Tarzan, sinä Jim. Tuo olla yksi trilobiitti-ridge. Sinä olla varsieväkala jalkojen väli. Latimeria! Aqua iacta est! Tämän sanottuaan Abi heitti vielä helmeilevät puolisteriilit aamuvirtsat kaktuksen vihreään kylkeen reviirinsä merkiksi.
Myöhemmin Aboriginaalia hiljaisella tulella paistaissaan ihmiskunnan prototyypit äityivät viittomaan.
- Minne mies luulee menevänsä, viittoili Australo.
- Tasmaniaan, pussihukkia naimaan, näytti Jim.
- Hukkaan valuu, osoitteli Aussi.
- Tuli mies Australiasta ja veti hatun päähänsä!
Kovin suurta johdonmukaisuutta ei herrain viittomakielissä filosofoinnissa ollut, joten siirryttiin käytännönläheisempiin asioihin.
- minä apinavarvas väsynyt patikoimaan. Pitäisi keksiä kulkupeli. Sinä käärmekuningas (osoittaen Jimin mittavaa letkua) kehittyneempänä kädellisenä, osaatko tehdä?
Jim piirsi hiekkaan kepin, ja siihen lyhyemmän poikkipienan.
- Mina keksia kengurukeppi. Vain puuttua jousi pohjasta, saisikohan sellainen markkinoilta.
- Hieno keksintö oi käärmekuningas. Minäpä piirrän tähän viereen sinun symboli. Käärme nielemässä aboriginaalia. Ja - wood, woood - vieläpä ympyröin tämän kuvion, niin tietävät kaikki, kuka kengurukepin keksinyt on.
Jimin silmät levähtivät lautasen kokoisiksi. – ”Ei, mutta sinahan ole uksi nero”, viittoi hän, minkä taisi; eikä se ollut helppoa, sillä vain 68 sanaa hän osasi. Sina keksia juuri ympyra, pyora! Naita kun laitamme kaksi rinnan, olla siina vaunut. Kaksi perakkain, ole mopedi, kaksi mopedia rinnakkain ole Toyota. Olet sina Ridge uksi Alfa-uros!
- woooooood, wooooooood, päästeli Australopithecus taas kummallisia huilumaisia ääniään. Tunnettiin hänet jo nimellä Ridge Woodliiteri.
Ja niin poistuivat nämä muinaiset raivaajat näyttämöltä. Heidän jälkeensä jäi vain kummallinen kuvio ja arotuulen nussimaa vinkuheinää, joka armeliaasti peitti ympyrän, sen sisään jääneen kengrukepin ja symboolisen kuvan keksijästään ruokailemasta. Tuuli peitti miesten jäljet, mutta vuonna 1910 jKr. löysivät Lombardialaiset arkeologit Jattoria Vino ja Rucola Nimeo tämän muinaisesta kultista kertoneen merkin ja hiekkamyrskyn jo osin häivyttämän signeerauksen: Alfa R.
Puhalsivat he hengen tuohon kuvioon ja ymmärtämättä tapahtumain oikeaa kontekstia on se vahingossa päätynyt pyöräajoneuvoista jalointa koristamaan.