Sanokaapa mulle puolueeton mielipide, onko normaalia olla masentunut ja alakuloinen karkeasti keskimäärin puolet ajasta? Vaikka ulkoilen ja yritän piristää itseäni niin ei, pahat muistot menneisyydestä palaavat mieleeni saastuttaen sen. Kuvittelen jo pikkuhiljaa tulevani hulluksi tämän homman kanssa. Olen muutoinkin apaattinen talvisaikaan, mutta tämä alkaa jo ylittää sietorajani. Mitä tehdä, odottaa kesää vai kaatua hautaan?
menneisyydessä rypeminen
hautaan oma
5715
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Itseänikin masentaa ja vaivaa menneisyyden asiat...ne vaikuttaa suoraan ja epäsuorasti kaikkeen mitä teen tai ajattelen. Nyt olen käynyt psykologilla, mikä on jonkun verran auttanut. Suosittelen sitä sinullekin jos kovasti masentaa!
Masennus on tavallista, muttei normaalia.
Mieti mitä syöt.
Paljon sokeria, limpsaa, oletko ylipainoinen,
toimiiko ruuansulatuksesi, alkoholia, stressiä?
Kaikki nuo vie sinun B-vitamiinitasoja alas.
Ja se vaikuttaa sinun mielentilaasi.
KOeta ensin saada ruuansulatus ja aineenvaihdunta toimimaan.
Sitten vähennä sokeria yms.
Sitten yhdistele ruoka-aineet oikein kun syöt.
Saat kummasti energiaa jo noista säädöistä.
Moi!
Mä en usko et kukaan voi sanoa, mikä on "normaali määrä"tuntea alakuloisuutta. Mä tiedän ton tunteen, sillä kamppailen miltei joka päivä väsymystä ja alakuloisuutta vastaan. Tuntuu siltä, kuin menettäisi itsestään otteen. Ennen olin positiivinen ja sosiaalinen ihminen, mutta nykyään en jaksa olla edes ystäviini yhteydessä. Tää mun masentuneisuus johtuu aika paljolti siitä, että olen tällä hetkellä työtön ja aika paljolti yksinäinen.
En mä usko, et sä hullu olisit ehkä hieman eksyksissä. Olen seurannut kaikenlaisia foorumeita, ja yllättynyt kuinka moni masentunut syö lääkkeitä. Itse en henkilökohtaisesti usko pillerin voimaan. Olen käynyt parilla psykologilla, mut ei se ole mitään auttanut. Nyt olen alkanut miettimään rosen-terapiaa,jonka avulla ehkä voisin löytää itseni ja päästä tästä masennuksesta, toivottavasti.
Toivottavasti säkin löydät jonkin keinon porostää itseäsi. Ei avun pyytäminen ole heikkoutta, vaan vahvuutta myöntää olevansa inhimillinen ihminen.
VOIMIA:)
Itse olen saanut kaikenlaisen avun täältä:
http://www.silvamenetelma.com/
Käy ilmaisella esittelyluennolla.
Rosen terapia on myös varmasti hyvä.
Mutta tuolta voisit saada apuja myös työnhakuun.
Olen itsekin työtön...
Minulla on myös tarve ajatella menneitä ja murehtia.. tuntuu että nykypäivää ei mikään muu onnistukkaan. ongelmat mieheni kanssa ja melkein kahden vuoden ikäinen vaikeasti vammainen lapsi jota minä hoidan päivät kun mieheni on töissä ja paljon olen neljän seinän sisällä ja asiat vaan tuntuvat vaikeutuvan. En oikeen tunnu pääsevän näistä asoista eteenpäin, mutta lapseni olen hyväksynyt sellaisena kuin hän on ja häntä minä rakastan suunnattomasti...