Kun muut huomaa, että olet yksinäinen, jäät yksin

Jo mutta mitäpä sillä seuralla jos ei oikein mitään yhteistä löydy. Roskasakin parissa muuttuu itsekin roskaksi.

Tarkoitatko sitä, että kun henkilöllä on jo poika- tai tyttöystävä, tunkee muitakin tarjokkaita seuraasi, mutta kun suhde katkeaa ja olet yksin, kaikki häipyy. Ketään ei kiinnosta enää seurasi.
Näin se menee. Jotenkin se näkyy "naamasta". Elämäniloisuus vetää puoleensa.

imisen luontainen vaisto pakottaa syvällä alitajunnan hiljaisessa sopukassa syrjimään yksinäisiä sillä aikoinaan on opittu solujen ydintä myöten kokemaan yksinäiset uhkina, erillaisina, viallisina tai heikkoina mikä voisi haitata yhteisön toimintaa. Pahinta on se että tämä toiminta on tiedostamatonta eikä siihen pystytä täysin itse vaikuttamaan. Kun se on kerran koodattu soluihin, niin yhteisöstä eristäminen ja yksinäisen eristäytyminen jatkuu vielä pitkään tulevaisuuteen ennen kuin se katoaa jos on kadotaksee. Vai voivat tiedostamattomat luontaiset vaistot ylipäätä kadotakkaan? Ihminen on kuitenkin vain eläin muiden eläinten joukossa...

Omasta puolestani en merkityksellistä yksinäisyyttä ihmisessä kovin äkkiä sinne tai tänne. Yksinäinen voi olla niin monesta syystä. Joskus yksinäisissä on jotain "vikaa" ja määrittämätöntä "vastenmielisyyttä". Ei kuitenkaan ollenkaan aina. Minä yksinäisenä ihmisenä en suinkaan kääntyisi ensimmäisenä kriteerinä hakemaan muita yksinäisiä. Minulle olisi kyllä tarjottu eko/elolokoeroita tarjolla olevista yhteisöistä. Ei kiitos. Mieluummin yksin yksinäinen kuin kenen tahansa yksinäisen muun seurassa taikka siinä elolokerossa mitä yhteisöissä olisi suht kivutta ollut tarjolla.

Ois väkevä tutustua, vaikka sinuun - internetihminen..

Yksinäisissä ei ole mitään vikaa !Kummallinen väite eräällä kirjoittajalla.
Kaikki me ihmiset ollaan erilaisia. Erilaisuus ei ole vika.

Itse olen huomannut saman.

Esim. työporukassa kaikki muut seuraa toisiaan instagrammissa ja Facebookissa. Kukaan ei alaknut seuraamaan minua, vaikka tietävät, että olen mm. IG:ssä ym.

Olen kyllä ns. hyvin päässyt mukaan työporukkaan, mutta kukaan ei halua olla mun kaveri työn ulkopuolella. Käsittääkseni muu työporukka kaveraa myös työn ulkopuolella ja heillä on myös muita ystäviä. Itselläni ei ole yhtään ystävää. Työporukassakin olen tajunnut olevani ulkopuolinen, vaikka ns. olen päässyyt sisään työporukkaan.

Olen huomannut myös asian.
Pahinta on jos kerrot että olet yksinäinen, silloin viimeisään ihmiset kaikkoavat. Luulevat kai että takerrut heihin kiinni tai alat vaatia jotain mitä he eivät halua antaa vaikka sinulla ei ole mitään sellaista edes mielessäsi.

Olen 58v. nainen. Sen olen huomannut että kun liikun aina yksin asioillani, lenkeillä jne. on pari-kolme miestä kait pistänyt sen merkille ja tunkee seuraani esim. kaupan pihalla tms. Olen toki helppo lähestyttävä ja itsekin otan kontaktia melkeinpä kehen tahansa ilman sen kummempia.
Asiahan olisi positiivinen jollei papparaisten jutuista kuultaisi läpi aivan kuin omaishoitajan etsiskely. En jaksa kirjoittaa esimerkkejä, mut siivousapu, autokuski, kauppakaveri... aargh.
Hyvässä ja sutjakassa kunnossahan minä olen, mutta eiköhän minulla ole kavereiden suhteen haaveena tasavertaisuus tai sit ei ainakaan mikään hätävarana olo. Olisiko tuommoisessa edes vastavuoroisuuteen mahiksia?

Jotenkin vaan skitsoilen, että yksin liikkuminen saattaa myös altistaa hyväksikäytölle!!!

Ymmärtääkseni en näytä epätoivoisen yksinäiseltä... kaikkea muuta. Olen ehkä niitä joista sitä ei sitten ulospäin näy, enkä ole tyrkky tai takertuva. Yksin liikkuminen on selvä signaali näin pienessä kaupungissa.
Jos sit jonkun "ilmiselvä" yksinäisyys olisikin kavereita häätävä ominaisuus, on tässä myös mahdollista joutua mainitsemallani tavalla mm. vanhenevien henkilöiden turvaksi. Äh. Ymmärrättekö. Tokihan nuoremmistakin voi löytyä laskelmoivia ystäviä.

Olen minä joskus ollut tuossakin asemassa kun toiset pyörivät kuin kärpäset ympärillä. Ei se ole mitenkään hyvä tilanne. siinä näkee entistä selvemmin, että pyörimisellä ei ole mitään muuta tolkkua kuin jokin pinnallinen syy. Sitä haluaa vain eroon niistä pyörijöistä.

Muuta asennettasi. Ihanaa, että saa olla yksin. Saa tehdä mitä haluaa. Torilla tms voi vaihtaa muutaman sanan jonkun kanssa. Sitten on taas mukavaa olla yksin. Muut vaistoavat tämän.

Jos jauhat, miten yksin olet ja toiset karttavat, sekin näkyy sinusta ja siitä tulee noidan kehä. Koita keksiä jotain aktiviteetia itsesi kanssa, että nuo rurhat ajatukset jäävät.

Minulla on lähes aina ollut mukavampaa mennä yksin kuin jonkun kanssa. Oikeasti et edes haluaisi olla sen työporukan kanssa. Keksi itsellesi kivaa, niin löydät aitoa ystävyyttäkin ehkä ihan sivutuotteena. Minä olen aina itselleni se paras kaveri!

Itsekin välillä luulen, että yksinäisyyden näkee. Mutta tuskinpa näin on, koska lähes kaikki uudet tuttavuudet ovat yllättyneet, ettei ole yhtään kavereita. Moni ei edes tajua vaikka sanon, ehkä ne luulevat, että ei ole vain sydänystäviä tai että on vain pari kaveria. Se on niin itsestäänselvyys, että kaikilla on muutama frendi, jopa kaikkein hiljaisimmilla.

Se on kyllä totta, että parhaiten tulee muita tekemään tuttavuutta, kun olet jo jonkun seurassa. Ja pahimmassa tapauksessa se joku on mustasukkainen (ilman parisuhdetta eli hyvää syytä), joten uusia suhteita ei silloin oikein voi solmia. Se on se ilmiö, kun jollekin muullekin kelpaa, niin miksei minullekin.

Hylätty ja syrjitty ihminen on mitä on todennäköisesti jostakin syystä, joka häiritsee suhteita. Hän on ehkä niin hiljainen ja jäykkä, että on tylsä. Hän on mahdollisesti myös outo, koska ei osaa olla rennosti muiden kanssa. Hänellä ei ehkä ole mitään annettavaa ja hänen ystävyytensä ei perustu siihen, kuinka hyvänä tyyppinä hän minua pitää vaan hänelle kelpaa kuka tahansa, joka kukaan ei luonnollisesti halua olla. Hänen seuransa pahimmassa tapauksessa stigmatisoi minutkin. Näin moni erityinen ihminen ajattelee.

Tästä noidankehästä ei pääse oikein millään eroon, ellei joku satumainen onnenkantama, kuten poikkeuksellisen ennakkoluuloton ihminen, tule kohdalle.

Vai voisiko se ollakkin niin että yksinäisyys karkottaa ne jotka eivät ole arvoisiasi? Mikä muka tekee yksinäisestä yhtään sen huonompaa kuin siitä jolla on kavereita?