Olen ollut yhdenlainen pätkätyöläinen lähes koko aikuisen ikäni.
Nuorena työskentelin suvun yrityksessä jossa oletettiin että on käytettävissä 24/7. Sain tapella että voisin pitää hieman kesälomaa, sain pitkän viikonloppuvapaan omien häiden vuoksi ja saatteeksi käskyn olla poistumatta mihinkään että voin nopeasti häiden jälkeen tulla kun tarvitaan.
Tarkoitus oli tehdä yhden yön "häämatka" muutaman sadan kilometrin päähän. Anoppi sai huutoraivarit kun kuuli että menemme moottoripyörällä, hän kun oli aivan ajatellut että mennään yhdessä autolla ja hänen siskon luo kylään !
Olipa sen viikonlopun jälkeen mahtavat fiilikset...
Seuraava vitutuskesä oli kun dotin kahden viikon kesälomaani, työpaikkana sairaala. Loman toisena päivänä osastonhoitaja soittaa, kysyy ensin että olenko kotona. Joo, kyllä olin. Hän siihen että niin arvelikin että ettei minulla ole mahdollisuutta lähteä lomailemaan ja olen kotona vaan (???!!!). Ja kertoi että oli tehnyt ylityölistan uusiksi ja siihen pitäisi tulla laittamaan allekirjoitus tunnin sisällä ennenkuin hän laittaa sen eteenpäin.
Tuo puhelu otti niin aivoon, sekä tuo ivailu ettei minulla ole mahdollisuutta lähteä lomalla kotoa mihinkään, että olin vitutuksessa koko sen lyhyen vapaani.
Edelleenkin kesälomaa odottaessani mielen valtaa nämä muistot, ajattelen ettei ole oikeutta lomailla ja koen syyllisyyttä siitä että olen kohta jonkin aikaa pois.
Nuorena työskentelin suvun yrityksessä jossa oletettiin että on käytettävissä 24/7. Sain tapella että voisin pitää hieman kesälomaa, sain pitkän viikonloppuvapaan omien häiden vuoksi ja saatteeksi käskyn olla poistumatta mihinkään että voin nopeasti häiden jälkeen tulla kun tarvitaan.
Tarkoitus oli tehdä yhden yön "häämatka" muutaman sadan kilometrin päähän. Anoppi sai huutoraivarit kun kuuli että menemme moottoripyörällä, hän kun oli aivan ajatellut että mennään yhdessä autolla ja hänen siskon luo kylään !
Olipa sen viikonlopun jälkeen mahtavat fiilikset...
Seuraava vitutuskesä oli kun dotin kahden viikon kesälomaani, työpaikkana sairaala. Loman toisena päivänä osastonhoitaja soittaa, kysyy ensin että olenko kotona. Joo, kyllä olin. Hän siihen että niin arvelikin että ettei minulla ole mahdollisuutta lähteä lomailemaan ja olen kotona vaan (???!!!). Ja kertoi että oli tehnyt ylityölistan uusiksi ja siihen pitäisi tulla laittamaan allekirjoitus tunnin sisällä ennenkuin hän laittaa sen eteenpäin.
Tuo puhelu otti niin aivoon, sekä tuo ivailu ettei minulla ole mahdollisuutta lähteä lomalla kotoa mihinkään, että olin vitutuksessa koko sen lyhyen vapaani.
Edelleenkin kesälomaa odottaessani mielen valtaa nämä muistot, ajattelen ettei ole oikeutta lomailla ja koen syyllisyyttä siitä että olen kohta jonkin aikaa pois.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.