Olemme parhaita ystäviä, kumpikin on sen toiselleen sanonut ja olemme joka päivä yhteydessä. Olemme molemmat naisia ja pidämme naisista. Tutustuimmekin niin, että tapailimme aluksi, mutta tuumasimme, ettei kipinää ole. Kuitenkin nyt parin vuoden tuntemisen jälkeen näen hänet eri valossa enkä saa tarpeekseni hänen seurastaan. Hän kuitenkin on kovin kiireinen, eikä jaksa nähdä minua yhtä usein kuin minä haluaisin nähdä häntä. En tiedä kannattaako minun tunnustaa hänelle tunteitani. Jos menetän tämän ystävyyden, se on minulle maailmanloppu. Kuitenkin näen että voisimme olla hyviä elämänkumppaneita, mutta en tiedä hänen tunteitaan muuten kuin ystävyyden osalta. Onko kellään ollut vastaavaa tilannetta, ja mitä tapahtui, kun kerroit ystävällesi?
Olen rakastunut parhaaseen ystävääni
greenapple17
3316
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
"En tiedä kannattaako minun tunnustaa hänelle tunteitani. Jos menetän tämän ystävyyden, se on minulle maailmanloppu."
Tuota on hyvä miettiä. Minullakin on sellainen tilanne, että haluaisin kertoa tunteistani eräälle naiselle, jonka kanssa teen eräänlaista yhteistyötä. Pelkään kuitenkin, että pahimmassa tapauksessa hän kokisi tilanteen niin hankalana, että haluaisi siirtyä pois yhteisestä projektista ja siirtää minut yhteistyöhön jonkun kollegansa kanssa. Se olisi ikävää, sillä yhteistyömme on kestänyt jo aika pitkään ja edennyt hyvin. Projekti on kaiken lisäksi minulle ihan kamalan tärkeä projekti monessakin mielessä eli minulla ei ole varaa sössiä sitä :-(
Tiedätkö hänen suuntautumisensa? Heterolle ei kannata tunnustaa.
Olen miettinyt, että ehkä minunkaan ei kannata tunnustaa. Seurustelumme tulisi olemaan vaikeaa, jopa mahdotonta, sillä ystävälläni on kolme hänelle hyvin rakasta kissaa, joille minä taas olen allerginen. En usko, että hän olisi valmis luopumaan niistä, mutta en tiedä. Tämä on vain yksi käytännön ongelma. Olemme myös eri kannoilla sen suhteen, haluammeko lapsia. Minä haluan ehdottomasti, mutta hän ei. Silti tunteet on mitä on, ja jotenkin sitä kuvittelee, että käytännön ongelmista huolimatta asiat voisi ehkä järjestyä. Mieli muuttua noiden asioiden suhteen jne.
Minäkin olen rakastunut hyvään ystävääni. Minä olen bi, jonka hän tietää. Itse hän on miehiin kyllästynyt hetero, joka on ollut muka välillä bi eikä sittenkään ole. Eli olkoon sitten mikä on, ilmeisesti miehiin päin. Ollaan oltu ties mitä matkan varrella, olemme fyysisesti läheisiä ja pussaillemme paljon. Välillä hän on ollut muka rakastunut, sitten taas pelkkä ystävä. En osaa odottaa enää mitään. Ollaan sitten ystäviä. Tsemppiä teille.