Olen itseni lisäksi huolissani myös muista ansiosidonnaista työttömyyspäivärahaa saavista, jotka eivät tule toimeen rahallaan. Hallituksen leikkaukset ovat olleet liian rajuja. Paitsi että ansiosidonnaisen kestoa leikattiin rajusti, myös määrää leikattiin. Itselläni leikkuria vahvistaa myös se, että erehdyin tekemään töitä, sellaisia pätkiä kuin satuin saamaan. Seitsemän päivän omavastuu kerran vuodessa on julma kuritus töissä olleelle. Palkat ovat tulleet alaspäin, joten kun työssäoloehto täyttyi, taas jää 140 e/kk vähemmän rahaa kuin ennen. Nämä säästöt ovat suoraan pois kulutuksesta, jolloin käytän kaupoissa yhä vähemmän rahaa ruokaan. Muuta en juuri pysty ostamaan, lääkkeitä en onneksi tarvitse. Toimeentulotukea en perheellisenä saa.
Haen koko ajan töitä, mutta ikää on jo sen verran, että suurin osa työnantajista on minua nuorempia, joten haastatteluihin ei juuri pääse. Harmittaa hirveästi se, että sen sijaan, että voisin keskittyä työnhakuun, joudun päivittäin miettimään toimeentuloa.
Miten te muut olette selvinneet leikkuria kurimuksesta.
Haen koko ajan töitä, mutta ikää on jo sen verran, että suurin osa työnantajista on minua nuorempia, joten haastatteluihin ei juuri pääse. Harmittaa hirveästi se, että sen sijaan, että voisin keskittyä työnhakuun, joudun päivittäin miettimään toimeentuloa.
Miten te muut olette selvinneet leikkuria kurimuksesta.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Parhaiten pärjää kun ei ole perheelllinen.
Jos palkka on pieni, kuten itselläni on ollut, voi jo työssäolevana olla oikeutettu asumistukeen. Sitten kun jäin ansiosidonnaiselle, tulot pienenivät niin paljon, että oikeus tukeen muodostui. Kannattaa siis selvittää tuo mahdollisuus: http://www.kela.fi/asumistuki