miun elämässä ei ole mitään sisältöa, eikä ketään mistä voisi iloita...tälläinen olo on olllut jo pitkään, en jaksa tehdä mitäään, ei ole nälkä ja ei ketään jonka kanssa voisi tavata, olen vain niin yksin mutta en minä ole ansainnutkaan kun olen pilannnut elämäni enkä ansaitse mitään hyvää...koko elämä on ollut yhtä sairautta, jos yksi loppuu niin toinen alkaa..olensairastanut masennusta,syömishäiriöitä, minulla on rajatilahäiriö, olen viilellyt, ahdistun vaikka mistä asioista, olen yrittänyt itsemurhaa niin monta kertaa että en edes miosta, minulla on skitsoaffektiivinen häiriö, miut on raiskattu..mitä järkeä tässä elämässä on, ei mitään....
elämisestä
väsynyt1987
10218
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Hei väsynyt1987
Kerrot elämäsi tällä hetkellä olevan tuskallista. Kerrot saamistasi diagnooseista. Koska sinulla on todettu sairauksia, on varmaan suunniteltu jotain hoitoakin. Vaikuttaa, ettei saamasi hoito ole tällä hetkellä riittävää. Kannustan sinua ottamaan hoitavaan lääkäriin / tahoon yhteyttä ja kertoa, että et oikein pärjäile. Paikkakunnallasi myös on varmaan mahdollisuus matalan kynnyksen päivystysvastaanottoon esim. psyk sairaanhoitajan kanssa. Masennusta voidaan hoitaa ja tulevaisuutesi voi olla toisenlaista.
Merja, diakoni
Tuttu olo tuo, ettei löydä mitään, mistä löytäisi iloa. Masennus siihen taitaa olla selvästi syynä, eikä oikein muuta osaa miettiä, kuin millä tavalla sitä itsensä tappaisi niin, ettei satu ihan s**t*n*sti, ja että tosiaan lähtisi se henki, eikä vain vammautuisi yms.
Mitä järkeä elämässä tosiaankaan on, ei niin mitään. Sitä herää aamulla, menee töihin, tulee töistä, tuijottaa loppuillan telkkaria, ja seuraavana päivänä sama uusiksi. Viikonloppuna ei ole sitten tuotakaan vähää, joten sitä vain tuijottaa telkkaria. Ja miettii henkensä riistämistä.
Tosi tervettä touhua, juu.
Lähimmäiset eivät välitä, suku jättää, ystävät kaikkoavat,...tyhjyys koittaa. Monista eivät edes sisarukset, veljet tai siskot enää välitä. Tyhjyys tulee tilalle.
Samaa ajattelen kuin Merja diakonikin.
Hoitosi ei ole nyt kohdallaan. Kerro lääkärille kaikki nuo asiat mitä olet kirjoittanut ja sano että tarvitset paremmat "eväät" ja neuvot. Tai mene toisen lääkärin luo!
Onko sinulla joku aikuinen joka tarttuisi asiaan? Vanhemmat, joku sukulainen, naapuri, opettajasi, seurakunnan diakoni tai joku viisas ja lämminsydäminen henkilö, joka toimisi tukihenkilönä sinulle?
On sellainenkin palsta kuin
http://www.mielenterveysseura.fi/fi/tukea-ja-apua/ryhmissä/ryhmät-tukea-tarvitseville-nuorille
Jospa kävisit kurkkaamassa siellä?
Vaikutat oma-aloitteiselta nuorelta kun olet yrittänyt niin paljon!
Nyt tarvitsisit tukea muilta ja uskon että saat sitä ja että elämäsi järjestyy!
Hyvä että olet ottanut rohkeasti asiasi esille, se on sen merkki että olet menossa oikeaan suuntaan.
Mitä tulee tuohon että sinulla ei ole sisältöä elämässä, niin siinä olisi minulla neuvo että panet "mietintämyssyn" päähäsi ja kirjoitat vaikka paperille kaikki ne asiat joista sinä tykkäät ja mitä haluaisit tehdä, - ihan oikeasti. Mieti minkä ammatin haluaisit itsellesi ja minne haluaisit matkustaa, minkä vaatteen haluaisit itsellesi, mitä haluaisit syödä. Ehkäpä voisit itse valmistaa itsellesi jotain, tai mennä ulos kivaan paikkaan syömään?
Ei tarvitse olla kaveria, että voisi tehdä itsekseen kivaa. Voi kävellä luonnossa ja nähdä miten kaunista just nyt on, nojaile puuhun. Itse teen usein niin, saa sellaista voimaa.
Aurinkoa ja hyvää mieltä sinulle! Kyllä se siitä!
Iso hali minulta!
Jos et päässyt sivulle, niin googlaa täältä:
Ryhmät tukea tarvitseville nuorille | Suomen Mielenterveysseura
Täältä löytyy paljon apua nuorille.
Uusi viikko, uudet tuulet! Reipasta mieltä ja rohkeutta!
Mulki on rajatila ja oon viillellyt ja syömishäröö. Oon 28v nuori nainen. Ystäviä on jokunen, masentunut välil, välillä menee hyvin. Onneksi on lemmikkejä. Kuulostaa surulliselta toi tilanne ettei oo ketään ja sisältöä elämäs. Mist päin oot? Uudet kaverit ois kivoja.
hei olis kiva kirjoitella jonkun kansa joka ymmärtää miltä tuntuu,,,olen joensuusta ja olis jotain mukavaa kirjoitella jonkun kanssa joka ymmärtää miltä tuntuu elää tälläistä elämää
[email protected] kirjota jos haluat.
kuulostaa niin tutulta tänään on ollu taas tosi tuskanen päivä... mieli maassa koko päivän yritä siinä sitten tehdä töitä. mä oon saanu elämäs niin paljon paskaa niskaan että välillä meinaa järki lähtee. mulla on kai elämäs jotain sisältöä mutta mikään ei tunnu miltään. tänään kun tulin töistä mieli mustana mietin että olisi parempi kävellä auton alle niin loppuis kaikki paska. harva tietää mitä kaikkea kannan sisällä, en vaan halua voi puhua. taustalla kanssa syömishäiriöitä, syvää masennusta/ ahdistusta ja muita fyysisiä sairauksia unohtamatta muuta paskaa. tunnen olevani ongelmieni kanssa niin ulkopuolinen tästä maailmasta ja sisimmässäni todella yksin. en ymmärrä miten elämäni on tällästä kriisistä kriisiin rämpimistä. kun olen lapsesta asti saanut elämältä paskaa niskaan niin toisalta olen tottunut näihin olotiloihin ja onnellisuus tai hyväolo tuntuvat niin kaukasilta sekä pelottavilta enkä oikein tiedä miksi.