Kuuleeko Jumala meitä?

pasikanniainen kirjoitti:

Kesäkuun ensimmäisenä sunnuntaina istuimme kotiväenillassa rippikoulun aloitustilaisuudessa. Paikalla oli toista sataa rippikoulunuorta sekä vanhempia. Yhteinen rukouksemme oli, että alkava leiriviikko saisi mennä hyvin ja nuoremme saisivat yhdessä iloita Hyvän Paimenen armollisessa hoidossa.
Näin sai myöskin tapahtua. Taivaan Isä kuuli rukouksemme. Hän siunasi leiriviikon kesäisellä säällä ja loi armoauringollaan leiri-ilmapiirin, jossa oli hyvä olla.

Joskus saatamme ajatella, että Jumala ei kuule minua. Olemme ehkä rukoilleet jotakin konkreettista asiaa, joka ei ole toteutunutkaan, ainakaan niin kuin olisimme itse halunneet. Ensimmäisessä Johanneksen kirjeessä meitä kuitenkin muistutetaan, että ”me saamme rohkeasti lähestyä Jumalaa, uskoen, että hän kuulee meitä” (1. Joh. 5:14). Unohdamme helposti sen, että jokainen päivä elämässämme, se aivan tavallinen arkipäiväkin, on Jumalan suurta siunausta ja lahjaa.

Aamuvuoteen rukous, ”siunaa Isä tämä päivä ja anna kaikkien asioiden mennä hyvin” on usein konkretisoitunut illalla: mitään ikävää ei tapahtunut ja asiat sujuivat mukavasti. Eihän tavallinen päivä ole meille niin itsestäänselvyys, että unohtaisimme kiittää siitä?

Jumala sallii myös vastoinkäymisiä

Entäpä sitten, kun suru koskettaa omaa elämänpiiriä? Se voi olla niin suuri ja musertava, että emme voi mitenkään ymmärtää, miksi Jumala salli niin tapahtuvan. Kukaan meistä ei haluaisi kokea tuskaa ja murhetta, mutta silti useimmat joutuvat niitä kohtaamaan. Siitäkin huolimatta, vaikka olisimme rukoilleet, että Taivaan Isä varjelisi meitä kaikilta vaaroilta, onnettomuuksilta, sairauksilta ja pahoilta asioilta.

Saatamme vaikeuksien keskellä kysyä: ”Jos Jumala kuulee, niin miksi hän salli tämän tapahtuvan?” Yksittäistä vastausta voi olla mahdoton sanoa. Sellaista selitystä tapahtuneelle, jonka järkemme voisi hyväksyä, on vaikea löytää. Näemmekö vaikeuksien keskellä sitä, että koettelemuksetkin kuuluvat Jumalan antamaan elämän lahjaan? Ne auttavat ymmärtämään asioiden tärkeysjärjestystä ja kirkastavat uskomme päämäärää.

Tapahtukoon sinun tahtosi

Tuntuu hyvältä ja turvalliselta, että on ollut mahdollisuus rukoilla. Lähellekään aina asiat eivät ole toteutuneet siten kuin rukouksessani olen toivonut. Johanneksen kirje rohkaisee meitä uskomaan, että Jumala kuulee meitä, ”mitä sitten pyydämmekin Hänen tahtonsa mukaisesti” (1. Joh. 5:14).

Jeesus opettaa meitä Isä meidän -rukouksessa rukoilemaan Jumalaa: ”Tapahtukoon sinun tahtosi”. Siihen on ollut joskus vaikea tyytyä. Olen ajatellut, että se mitä pyysin ja mikä ei toteutunut, ei varmaan sittenkään olisi ollut minulle parhaaksi.

Toisaalta olen saanut kokea sen, että monet asiat ovat menneet paljon paremmin kuin ymmärsin edes pyytää ja rukoilla. Koettelemuksia, puutteita, sairautta, niukkuutta ja monenlaista epätäydellisyyttä kulkee elämässä mukana – mutta enemmän on valoisia ja onnellisia päiviä, runsautta, terveyttä ja Jumalan luomaa täydellisyyttä, jota emme aina huomaa oman inhimillisyytemme vuoksi.

”Ja kun tiedämme hänen kuulevan kaikki pyyntömme, tiedämme myös, että saamme sen mitä häneltä pyydämme” (1. Joh. 5:15). Rukouksen mahdollisuus on suuri Jumalan lahja. Saamme missä ja millaisessa elämäntilanteessa tahansa kertoa Jumalalle omia tuntemisiamme. Saamme mennä maailman suurimman voiman eteen omana itsenämme.

Jumala antaa meille parempaa kuin itse kykenemme ymmärtämään. Hän ohjaa meitä sellaiseen suuntaan, että säilyisimme taivastien kulkijoina. Matkan jälkeen meitä odottaa palkinto, jota kohti Jumala johdattaa askeleitamme: iankaikkinen elämä ja ilo taivaassa.

kirjoitti:

Anonyymi

Kirjoita kommentti

5000

Lähetä