Ovatko loikkarit sinisilmäisiä hölmöjä?

Tuommoisia SUVAKKI-puolueita on Suomessa jo tusina. Tänne tarvitaan oikeata Halla-aholaista politiikkaa. Smurffien lähtö persuista on 100% parasta, mitä puolueelle voi tapahtua.

Tämäkin saattaa olla Soinin suunnitelmaa, positiivinen perintö Perus Suomalaisille, kun Timo väistyy takavasemmalle. Samalla hän sai kitkettyä rikkaruohot ja loiset puolueesta. Tässä on tie tulevaisuuteen ja isänmaallisuuteen.

Kiitos Timo Soini.

Eihän tuollaista sinne tänne heiluria enää usko kukaan.
Jos joku lupaa jotain hiukan enemm,än sinne sitten mennää tukka putkella.

Vastuu isänmaasta, hyi hitto! Loikkareiden "vastuu" on vaalilupausten pettämistä entistä tarmokkaammin ja toimimista napinpainajarobotteina Sipilän ja Orpon määräysten mukaan.

Äänestän PS-tulevaisuutta kaikissa seuraavissa vaaleissa, en pettureita hyväksy.

Minäkin koen Perussuomalaiset ainoaksi oikeaksi vaihtoehdoksi. Soinin hillotolppa-jengi paljastui huijareiksi.

Jos tässä joku on ollut poliittinen hölmö, niin se on ollut Jussi Halla-aho ja eräät hänen keskeiset tukijansa. Ensinnäkin Halla-aho älykkäänä miehenä on varmaan ollut jo kuukausia selvillä siitä, että jolllei hän irtisanoudu eräistä aiemmista kovasanaisista blogikirjoituksistaan, niin hänen johtamansa puolueen on äärimmäisen vaikeaa päästä hallitusyhteistyön yhdenkään Suomen nykyisen eduskuntapuolueen kanssa. Näyttää siltä, ettei hän ole kovin kiinnostunut siitä, onko hänen puolueensa hallituksessa vai ei. Kuitenkin hallituksesta käsin maan kohtaloihin voisi vaikuttaa, oppositiosta se on erittäinkin vaikeaa, ja onnistuu vain satunnaisesti. Tällä saitilla eräät halla-aholaiset ovat vaahdonneet PS:n nousemisesta Suomen suurimmaksi puolueeksi, mikä on mitä melkoisimman työn takana. PS:n potentiaalinen maksimikannatus on tällä hetkellä noin 13%, eikä yksikään puolue missään vaaleissa ole saanut mobilisoitua uurnille koko äänestäjäpotentiaaliaan. Sitä paitsi edes maan suurimman puolueen asema ei takaa hallitusvaltaa. Siihen tarvitaan EU:ssa hyväksyttyjen yleisten ihmisoikeusnormien tukemisen lisäksi aivan aitoa yhteistyöhalua ja -kykyä, eikä Halla-aholta tunnu löytyvän kumpaakaan. Mitä konkreettisia poliittisia aikaansaannoksia tiedätte tuon miehen saavuttaneen Helsingin kaupunginvaltuustossa ja EU-parlamentissa?

Toinen kompastuskivi halla-aholaisille oli heidän voittonsa Jyväskylän puoluekokouksessa. On monessakin mielessä ymmärrettävää, että he monen vuoden ajan kokemiensa nöyryytysten jälkeen halusivat näyttää puolueen aiemmalle soinilaiselle enemmistölle, mistä kana kusee. Mutta he unohtivat sen oleellisen asian, etteivät he nyt olleet valtaamassa oppositio- vaan hallituspuoluetta. Soinilaiset olivat pitäneet koko hallitusvaltaa PS:n osalta tiukasti omissa käsissään, eivätkä he halunneet luopua siitä. Enemmistönä olevien nuivien ja linjanmuutosta haluavien olisi kannattanut olla voittonsa hetkellä pitkäjänteisiä ja heidän olisi pitänyt parhaansa mukana sitouttaa soinilaiset uuden suunnan ottaneeseen puolueeseen. Heidän olisi kannattanut hyväksyä ensimmäiseksi varapuheenjohtajaksi joko Eurooppaministeri tai puolustustusministeri, joka Brysselissä vaikuttavan Halla-ahon sijasta olisi ollut PS:n keskeinen yhdyshenkilö muihin hallituspuolueisiin päin. Timo Soini oli ollut tällainen aiemmin, ja hänen linjallaan olevan yhdyshenkilön Kokoomus ja Keskusta olisivat todennäköisesti hyväksyneet, mutta Huhtasaarta eivät.

Nuivat eivät tainneet missään vaiheessa sisäistää, kuinka suurella epäluulolla heidän puuhastelujaan oli seurattu niin Keskustassa kuin etenkin Kokoomuksessa. Näissä kummassakaan puolueessa ei ollut kerrassaan minkäänlaista halukkuutta myötäillä nuivia hallituspolitiikassa näiden ajamissa keskeissä asioissa kuten maahanmuutto- ja EU-vastaisuudessa. Joustovara PS:n suuntaan oli käytetty jo loppuun. Viimeisinä viikkoina ennen PS:n puoluekokousta oli useita huhuja siitä, ettei Kokoomus jatkaisi hallitusyhteistyötä halla-aholaisen PS:n kanssa. Ilmeisesti kuitenkin Kokoomuksen ja sen eduskuntaryhmän johtohenkilöiden palavereissa peruskielteinen asenne lyötiin lukkoon vasta parisen päivää ennen puoluekokouksen alkua. Lännen Media oli siis jutussaan oikeassa, mutta se oli oikea arvaus, ei tieto. Sama koskee väitettä kahdenkymmenen kansanedustajan irtautumisesta PS:n eduskuntaryhmästä Halla-ahon pj-valinnan jälkeen. Juttu toteutui, mutta siinä vaiheessa, kun se kirjoitettiin, ei ollut tietoa soinlaisten kölin alta vetämisestä puoluekokouksessa, eikä täyttä varmuutta siitä, että Sipilä ja Orpo katkaisivat halla-aholaisten tien hallitukseen. Se tiedettiin, että PS:n eduskuntaryhmässä soinilaiset olivat enemmistönä kahden suhteessa yhteen, ja että jos uusi eduskuntaryhmä perustettaisiin, niin sillä tulisi olla parisenkymmentä kansanedustajaa, jotta Sipilä ei tarvitsisi lisätukea RKP:ltä ja KD:ltä.

Näin jälkikäteen voidaan todeta, että muutama kansanedustaja olisi ilmeisesti eronnut PS:sta joka tapauksessa Halla-ahon puheenjohtajaksi valinnan jälkeen, mutta nuivien selkävoiton jälkeen tuo eroavien joukko kasvoi. He eivät nähneet enää itselleen tulevaisuutta uuden suunnan ottaneessa puolueessa. Vaikka PS:n ohjelmat olivat säilyneet täsmälleen samoina, niin Jyväskylän puoluekokouksesta tuli ulos melko erilainen puolue kuin mikä sinne oli mennyt. Mutta sillä, että Kokoomus ja Keskusta torppasivat halla-aholaisten tulon hallitukseen, oli suuri eroavien joukkoa kasvattanut tekijä. Selvää on, että oma ministerinpalli oli rakas, mutta tässä oli muustakin kyse. Sipilän hallituksen linja olisi RKP:n ja KD:n mukaanottamisten jälkeen liukunut kauemmas PS:n aiemmista tavoitteista. Hieman pitemmällä tähtäyksellä Suomi olisi voinut ajautua ennnenaikaisiin vaaleihin, jotka olisivat olleet PS:lle Kuoleman suudelma ja ehkä johtaneet vihervasemmiston vaalivoittoon. Nyt kun Suomen talous on pitkän matokuurin jälkeen toipumassa, oppositioon etsiytyminen olisi ollut tyhmää. Siksi soinilaiset edustajat tekivät rajun vetonsa.

VesaKaitera kirjoitti:

Jos tässä joku on ollut poliittinen hölmö, niin se on ollut Jussi Halla-aho ja eräät hänen keskeiset tukijansa. Ensinnäkin Halla-aho älykkäänä miehenä on varmaan ollut jo kuukausia selvillä siitä, että jolllei hän irtisanoudu eräistä aiemmista kovasanaisista blogikirjoituksistaan, niin hänen johtamansa puolueen on äärimmäisen vaikeaa päästä hallitusyhteistyön yhdenkään Suomen nykyisen eduskuntapuolueen kanssa. Näyttää siltä, ettei hän ole kovin kiinnostunut siitä, onko hänen puolueensa hallituksessa vai ei. Kuitenkin hallituksesta käsin maan kohtaloihin voisi vaikuttaa, oppositiosta se on erittäinkin vaikeaa, ja onnistuu vain satunnaisesti. Tällä saitilla eräät halla-aholaiset ovat vaahdonneet PS:n nousemisesta Suomen suurimmaksi puolueeksi, mikä on mitä melkoisimman työn takana. PS:n potentiaalinen maksimikannatus on tällä hetkellä noin 13%, eikä yksikään puolue missään vaaleissa ole saanut mobilisoitua uurnille koko äänestäjäpotentiaaliaan. Sitä paitsi edes maan suurimman puolueen asema ei takaa hallitusvaltaa. Siihen tarvitaan EU:ssa hyväksyttyjen yleisten ihmisoikeusnormien tukemisen lisäksi aivan aitoa yhteistyöhalua ja -kykyä, eikä Halla-aholta tunnu löytyvän kumpaakaan. Mitä konkreettisia poliittisia aikaansaannoksia tiedätte tuon miehen saavuttaneen Helsingin kaupunginvaltuustossa ja EU-parlamentissa?

Toinen kompastuskivi halla-aholaisille oli heidän voittonsa Jyväskylän puoluekokouksessa. On monessakin mielessä ymmärrettävää, että he monen vuoden ajan kokemiensa nöyryytysten jälkeen halusivat näyttää puolueen aiemmalle soinilaiselle enemmistölle, mistä kana kusee. Mutta he unohtivat sen oleellisen asian, etteivät he nyt olleet valtaamassa oppositio- vaan hallituspuoluetta. Soinilaiset olivat pitäneet koko hallitusvaltaa PS:n osalta tiukasti omissa käsissään, eivätkä he halunneet luopua siitä. Enemmistönä olevien nuivien ja linjanmuutosta haluavien olisi kannattanut olla voittonsa hetkellä pitkäjänteisiä ja heidän olisi pitänyt parhaansa mukana sitouttaa soinilaiset uuden suunnan ottaneeseen puolueeseen. Heidän olisi kannattanut hyväksyä ensimmäiseksi varapuheenjohtajaksi joko Eurooppaministeri tai puolustustusministeri, joka Brysselissä vaikuttavan Halla-ahon sijasta olisi ollut PS:n keskeinen yhdyshenkilö muihin hallituspuolueisiin päin. Timo Soini oli ollut tällainen aiemmin, ja hänen linjallaan olevan yhdyshenkilön Kokoomus ja Keskusta olisivat todennäköisesti hyväksyneet, mutta Huhtasaarta eivät.

Nuivat eivät tainneet missään vaiheessa sisäistää, kuinka suurella epäluulolla heidän puuhastelujaan oli seurattu niin Keskustassa kuin etenkin Kokoomuksessa. Näissä kummassakaan puolueessa ei ollut kerrassaan minkäänlaista halukkuutta myötäillä nuivia hallituspolitiikassa näiden ajamissa keskeissä asioissa kuten maahanmuutto- ja EU-vastaisuudessa. Joustovara PS:n suuntaan oli käytetty jo loppuun. Viimeisinä viikkoina ennen PS:n puoluekokousta oli useita huhuja siitä, ettei Kokoomus jatkaisi hallitusyhteistyötä halla-aholaisen PS:n kanssa. Ilmeisesti kuitenkin Kokoomuksen ja sen eduskuntaryhmän johtohenkilöiden palavereissa peruskielteinen asenne lyötiin lukkoon vasta parisen päivää ennen puoluekokouksen alkua. Lännen Media oli siis jutussaan oikeassa, mutta se oli oikea arvaus, ei tieto. Sama koskee väitettä kahdenkymmenen kansanedustajan irtautumisesta PS:n eduskuntaryhmästä Halla-ahon pj-valinnan jälkeen. Juttu toteutui, mutta siinä vaiheessa, kun se kirjoitettiin, ei ollut tietoa soinlaisten kölin alta vetämisestä puoluekokouksessa, eikä täyttä varmuutta siitä, että Sipilä ja Orpo katkaisivat halla-aholaisten tien hallitukseen. Se tiedettiin, että PS:n eduskuntaryhmässä soinilaiset olivat enemmistönä kahden suhteessa yhteen, ja että jos uusi eduskuntaryhmä perustettaisiin, niin sillä tulisi olla parisenkymmentä kansanedustajaa, jotta Sipilä ei tarvitsisi lisätukea RKP:ltä ja KD:ltä.

Näin jälkikäteen voidaan todeta, että muutama kansanedustaja olisi ilmeisesti eronnut PS:sta joka tapauksessa Halla-ahon puheenjohtajaksi valinnan jälkeen, mutta nuivien selkävoiton jälkeen tuo eroavien joukko kasvoi. He eivät nähneet enää itselleen tulevaisuutta uuden suunnan ottaneessa puolueessa. Vaikka PS:n ohjelmat olivat säilyneet täsmälleen samoina, niin Jyväskylän puoluekokouksesta tuli ulos melko erilainen puolue kuin mikä sinne oli mennyt. Mutta sillä, että Kokoomus ja Keskusta torppasivat halla-aholaisten tulon hallitukseen, oli suuri eroavien joukkoa kasvattanut tekijä. Selvää on, että oma ministerinpalli oli rakas, mutta tässä oli muustakin kyse. Sipilän hallituksen linja olisi RKP:n ja KD:n mukaanottamisten jälkeen liukunut kauemmas PS:n aiemmista tavoitteista. Hieman pitemmällä tähtäyksellä Suomi olisi voinut ajautua ennnenaikaisiin vaaleihin, jotka olisivat olleet PS:lle Kuoleman suudelma ja ehkä johtaneet vihervasemmiston vaalivoittoon. Nyt kun Suomen talous on pitkän matokuurin jälkeen toipumassa, oppositioon etsiytyminen olisi ollut tyhmää. Siksi soinilaiset edustajat tekivät rajun vetonsa.

Lue lisää

Simon! Ei kannata enää räpiköidä, tuo näyttää säälittävältä

Ainakin yksi palaa persuihin ensi viikolla!