oikeustieteen_ylioppilas

Oikikseen on ehkä vähän helpompi päästä kuin lääkikseen, mutta oikiksen opinnot ovat taas jonkin verran lääkistä vaativammat. Työelämässä lääkis tekee työllistymisestä käytännössä varmaa, mutta korkeimmille palkoille etenevät oikiksen käyneet: erikoislääkärienkin vuositulot liikkuvat yleensä viisinumeroisissa summissa, jotka eivät kyllä esimerkiksi asianajajille kelpaisi.

Minulle on oikiksesta sen verran runsaasti opintoja, etten jaksa enää lähteä yrittämään lääkistielle. =( Pelkään kuitenkin, että koko loppuelämäni kärsin alemmuudentunteesta suhteessa lääkäreihin. =( Mua ihmetyttää se, että kokemukseni ei ole kovin yleinen oikeustieteellisessä tiedekunnassa näin voimakkaana, kuitenkin uskon useimpien oikislaisten ymmärtävän olevansa edes jonkin verran lääkisläisiä alempia.

-tylsempi työ
-heikompi työllisyys
-heikompi mediaanipalkkataso
-heikompi arvostus yleisesti
-en kelpaa edes kouluttamattomille/rumille naisille oikislaisena, mutta uskon, että lääkisläisenä kelpaisin

Voi hellanlettas, että jollakulla poloisella on korvantaustat niin märkänä vielä ja itsetuntokin niin nollissa. Tiedoksesi vain, A) koulutuksella ei sinänsä ole mitään väliä loppupeleissä noihin em. asioihin. Jos elämää ja onnistumista määrittää akselilla lääkis - oikis ollaan aika surullisella tasolla ja B) tuollaisella asenteella varustettua ei kelpuuttaisi kukaan nainen, vaikka olisi mikä loppututkinto lääketieteessä. Yök.
Mutta kyseessä nyt taisi olla trolli sellaiselta joka ei sitten koskaan päässyt oikeustieteelliseen. Hih.

Mikäs on tämän suuren ajattelijan tuomio kauppiksesta?

Mutta kyllä kauppiksessa ja oikiksessa on paremman näköiset opiskelijat, jos pariutumista funtsailee, kuin nörtit lääkisläiset.. Vaikka lääkisläiset kovasti näitä parittelubileitä järkkäilevätkin. Noloja!

Olen lääkäri. Miniäni pääsi juuri oikikseen. Jos olisin nuori ja fiksu, hakisin ehdottomasti oikikseen.

Lääkärin työssä on toki hyvät puolensa, mutta kuvitelkaapa tulevat lakimiehet, jos teidän olisi pakko tehdä 24 tunnin työpäiviä, klo 08:00 - 08:00 . Työ pakkotahtista eikä taukoja pysty edes pitämään. Työ monotonista suorittamista, stetoskoopilla aina samat rutiinit, 50 kertaa päivässä, nivelien vääntely, vatsan koputtelu, nieluu kurkistaminen päivästä ja vuodesta toiseen samalla tavalla, samat labrat, samat kuvat... Tylsyyden keskellä pitää olla kuitenkin valppaana, mikäli löytyy jotain pahempaa. Jos massasta löytyy vähänkin vakavampi tauti, se on työpäivän kohokohta, vaikka potilaan kannalta tietysti katastrofi. Jos missaat vakavan taudin, päädyt iltapäivälehtien otsikoihin.

Kun lääkäri menee illalla koulutustilaisuuteen omalla vapaa-ajallaan, työnantajan suosituksesta mutta oma vapaa-aika uhraten ilman palkkaa, niin lehdistö repii kohuotsikot siitä, kuinka lääkäreitä korruptoidaan kinkkusämpylän voimalla, joita jaettiin koulutuksessa, saati 15 euroa maksavan lämpimän ruuan voimalla.

Lääkäreiden palkat myös laskevat vuosi vuodelta, koska henkilöstävuokrausfirmat ovat polkeneet taksat alas ja uusia vastavalmistuneita lääkäreitä saadaan aina vaan pienemmällä ja pienemmällä palkalla töihin. Alan naisistuminenkin on johtanut palkkojen alenemiseen.

6 vuotta opiskelleen lääketieteen lisensiaatin palkka sairaalassa on noin 23 euroa tunnilta. Työn vaativuuteen ja koulutuksen pituuteen nähden se on aivan totaalista riistoa.

Lakimies tekee päivätyötä, eikä hänen tarvitse tehdä töitä sunnuntaisin eikä öisin, jotta saisi sunnuntailisiä. Sunnuntailisät lakimies kuittaa joka ikinen arkipäivä monin verroin. Lakimiehet osaavat myös valvoa etujaan, eikä lakimiehiä saisi koskaan huijattua kutsumuksen varjolla alipalkattuihin vuokravälitysfirmojen työtehtäviin, joissa voitot menevät vuokrafirmojen omistajille.

Kyllä nuorille suosittelen oikista. Vaikka omasta työstäni tykkäänkin, niin aika tappavaa työtä lääkärin työ on. Lääkärin työssä olen kokenut äärimmäisen onnistumisen tunteita, kun olen onnistunut tuomaan ihmisen takaisin kuoleman rajoilta, mutta myös äärimäisen synkkyyden tunteita, kun olen epäonnistunut. Elokuvissa se kaikki on ihailtavaa, mutta ihmistä ei ole luotu kokemaan sellaista tunneskaalaa jatkuvasti, päivästä toiseen, viikosta, kuukaudesta ja vuodesta toiseen, se kuluttaa ihmisen loppuun, ellei rakenna ympärilleen suojamuuria kyynistymisen myötä.

Lakimies tutkii päivittäin erilaisia keissejä sekä etsii laista porsaanreikiä, työ on inspiroivaa ja palkitsevaa salapoliisin työtä, josta myös maksetaan kunnon korvaus. No ehkä en olisi koskaan edes päässyt oikikseen, kun olin lukiossa niin vahvasti fysiikkaan ja kemiaan suuntautunut. Lääkärin työ on hyvin raastavaa, parhaimmillaan siinä saa toteuttaa kutsumustaan yhteisen hyvän ja ihmisten hyvinvoinnin puolesta, konkreettisesti tehdä maailmasta parempi paikka. Pahimmillaan se polttaa loppuun. Jokainen tehköön niin kuin sisimässään tuntee.m

Olipas hienoa lukea näin rehellinen kirjoitus työssään toimivalta lääkäriltä. Sen verran juristina pakko lisätä, että kyllä juristitkin joutuvat tekemään töitä välillä yötä myöden kun määräajat painaa päälle -mutta usein tämä huomioitu kyllä kuukausipalkan asetannassa (ylityökorvauksia ei korkealla tasolla enää maksetakaan). Voin hyvin samaistua tuntoihisi ja pitkälti näin olen lääkärin työn mieltänytkin. Usein vaistoan nämä fiilikset myös vastaanottolääkärin kasvoilta ja olemuksesta. Väsymys ja tietty turhautuminen ehkä. Myös juristit palavat loppuun, mutta työ on vaihtelevampaa kun tapaukset muuttuvat koko ajan ja vievät hiukan eri perspektiiveihin jatkuvan rutiinin sijaan (kun edetty työvastuissa pidemmälle).

Hei,

entä, jos moraali ei riitä juristin ylipalkattuun työhön. Porsaanreikien löytäminen laista. Laki ei ole aina sama asia kuin oikeus ja kohtuus, eikä kaikille ihan sama edes. Mietitään vaikka Pekka Perän ja vastaavien moraalittomia miljoonaverohyötyjä. Arvostan toki kaikkien työtä, mutta onko palkka työssä tärkein asia? Työn kuormittavuus, mielenkiintoisuus, vaikuttamismahdollisuus, työilmapiiri ovat tärkeitä myös. Toki palkan pitää olla riittävä ja oikeudenmukainen suhteessa työhön ja koulutukseen.