Oletteko olleet tällaisessa tilanteessa?
Juttelin taas kerran pitkäaikaisen kaverini kanssa ja ensimmäistä kertaa tuli puheeksi minun sijoitukseni. No, sanoin siinä yhteydessä tarkankin salkun koon - noin 93 000e.
Suhtautuminen oli kuin hän olisi verrannut sitä 100 000e arpajaisvoittoon.
"Vitsi, sä oot onnenpekka."
"Sulla sit on varaa vaikka mihin."
Tällaiset lauseet oli mieleenjäävimmät.
Totuushan on, että olen noin 12 vuoden ajan laittanut kesimäärin noin 400e/kk osakkeisiin ja yhteensä vähän yli 60 000e. ELI LAISTANUT MUUSTA KULUTUKSESTA JA ELÄMÄN YLEISESTÄ VIIHTEESTÄ. Sitä ei kuulu verrata lottovoitttoon tai vastaavaan.
Eikä minun pääomatuloni mitkään kovin isot ole. Osa rahoista on kasvurahastoissa eli kassavirtaa ei ole sieltä päin ollenkaan. Osinkotuloja vuosittain pari tonnia verojen jälkeen eli edelleen enempi laitan sisään kuin otan ulos.
Ja pisteenä iin päälle vielä se, että en ole edes onnistunut häävisti. Kasvurahastot kohtuullisesti, mutta omissa valinnoissa olen hävinnyt indeksille selvästi. Näin hyvinä aikoina salkku pitäisi olla reilusti päälle sadantonnin, mutta se on sitten asia erikseen.
Juttelin taas kerran pitkäaikaisen kaverini kanssa ja ensimmäistä kertaa tuli puheeksi minun sijoitukseni. No, sanoin siinä yhteydessä tarkankin salkun koon - noin 93 000e.
Suhtautuminen oli kuin hän olisi verrannut sitä 100 000e arpajaisvoittoon.
"Vitsi, sä oot onnenpekka."
"Sulla sit on varaa vaikka mihin."
Tällaiset lauseet oli mieleenjäävimmät.
Totuushan on, että olen noin 12 vuoden ajan laittanut kesimäärin noin 400e/kk osakkeisiin ja yhteensä vähän yli 60 000e. ELI LAISTANUT MUUSTA KULUTUKSESTA JA ELÄMÄN YLEISESTÄ VIIHTEESTÄ. Sitä ei kuulu verrata lottovoitttoon tai vastaavaan.
Eikä minun pääomatuloni mitkään kovin isot ole. Osa rahoista on kasvurahastoissa eli kassavirtaa ei ole sieltä päin ollenkaan. Osinkotuloja vuosittain pari tonnia verojen jälkeen eli edelleen enempi laitan sisään kuin otan ulos.
Ja pisteenä iin päälle vielä se, että en ole edes onnistunut häävisti. Kasvurahastot kohtuullisesti, mutta omissa valinnoissa olen hävinnyt indeksille selvästi. Näin hyvinä aikoina salkku pitäisi olla reilusti päälle sadantonnin, mutta se on sitten asia erikseen.
Vastaukset 15
Vanhimmat
Suomalaisten enemmistön horisontti on tiliväli. Kun selviää seuraavaan palkkaan, eläkkeeseen tai työttömyyskorvauksen maksupäivään, kaikki on kunnossa. Palkka on tietysti liian pieni, mutta jollakin ihmeen tavalla se juuri ja juuri riittää elämiseen. Jos rahaa uhkaa jäädä, ostetaan jotain kivaa mikä ratkaisee ongelman. Viimeistään auton vaihto tehdään osamaksulla, mikä takaa muutamaksi vuodeksi riittävät peruskustannukset.
Tällaiseen elämäntapaan tottuneelle on kertakaikkisen mahdotonta ymmärtää, että osan palkasta voi jättää käyttämättä ja koota varallisuutta. Tavallisella kansalaisella ei voi mennä niin hyvin. Ylimääräistä rahaa voi olla vain porvarikeinottelijoilla ja se pitää verottaa pois. Lotosta voi rehellinenkin ihminen voittaa ja siksi täytyy joka viikko täyttää pari kuponkia. Siihen menee tuhat euroa vuodessa, mutta kyllähän rikastumisen mahdollisuus on aina sen väärti.
Robert Kiyosakin kirja "Rikas isä, köyhä isä" kuvailee tätä elämänkulkua toki liioitellen, mutta muuten hyvin sattuvasti. Parasta käyttää rahat heti, sillä käärinliinoissa ei ole taskuja.
Ei suoranaisesti, mutta kyllähän isoa osakesalkkua jonakin autuaaksi tekevänä pidetään. Ja ihmistä huijarina. Oli hyvin otettu esiin, että isonkin salkun kanssa voi olla niin, että menot on isommat kuin tulot, koska tähdätään jonnekin tuleville vuosikymmenille tai sitten lapsille. Eli elämä voi olla paljonkin vaatimattomampaa kuin sillä, joka ostelee kaikenlaista osamaksulla.
Sellaiselle, jolla ei ole mitään säästössä, on 93 säästössä käytännössä sama asia kuin 100 tonnin arpajaisvoitto. Ensimmäisessä tapauksessa vain on jouduttu tekemään paljon töitä säästöjen eteen ja toisessa raaputettu arpa, mutta lopputulos on sama.
Itse en tosin sanoisi silti noin, jos vasta 93 tonnia on säästössä, koska ei 93 tonniakaan loppuelämää kestä (ellei sitten elä todella askeettisesti tai kuole nuorena). Mutta 93 tonnia riittää kuitenkin kauan, jos ongelmia tulee... Tuo kuitenkin vastaa yleensä monen vuoden kuluja, itselläni noin 5 vuoden kuluja (hätätilanteessa enemmänkin).
En koskaan avaudu salkkuunkoosta, se on moniakertoja suurempi kuin aloittajalla.
Kun on ollut pakko sanoa jotakin salkunarvosta, sanon että sellainen suomalaisen keskimääräinen 12'000€.
Salkku on viritetty muutamanvuoden päähän, tällähetkellä palautan kaiken osinkotuoton takaisin salkkuun ja jonkun 10-15'000 omaakin rahaa näyttää sinne joutuvan vuosittain.
Kaveripiirissä on tilille säästäminen jotenkin soveliaampaa, ei niin vaarallista. Kaverit kritisoivat minun osake & rahasto säästämistä.
En oikein jaksa edes lähteä asiasta väittämään, on kuin pulun kanssa shakkia pelaisi, kaataa nappulat ja mennessään vielä paskoo laudalle.
Minuakin ihmeteltiin, kun työpaikalla tiedettiin, että työnnän kaiken ylijäävän osakkeisiin. "Miksi ajat noin vanhalla autolla? Olisihan sinulla varaa parempaankin, kuten meillä muillakin. Häviät vielä jonain päivänä kaiken noissa osakepeleissäsi."
Sitten ne vasta ihmettelivätkin, kun olin saanut kasaan puoli miljoonaa ja lopetin työnteon 15 vuotta ennen eläkeikää. Autokin on nyt uudempi. Entiset kollegat lienevät lähdössä töihin tänä aamunakin, mutta ehkä joku miettii muitakin vaihtoehtoja.
Sama minulla, kaikki mitä jää palkasta ylimääräistä laskujen ja normaalin elämisen jälkeen menee pörssiin. En sen suuremmin asiasta töissä muiden kanssa keskustele. Sittenpähän ihmettelevät, kun työelämästä voi ajoissa jäädä pois, vielä terveenä ja hyväkuntoisena. Nousuja ja laskuja on ollut paljonkin, mutta pitkällä tähtäimellä harva häviää rahojaan vaan saa sievoisen tienestin ja vuosittaiset osinkotuotot, jotka lähtee takaisin pörssiin. Ei tätä kaikki ymmärrä, mutta tarvitaanhan niitä työelämään pidemmäksi aikaa jääviäkin. :D
Yleinen ilmapiiri suosii kuluttamista, vaikka siihen ei varmuudella edes olisi varaa. Isoja hankintoja varten pankista lainaa, korkotasoa liiemmin murehtimatta, matkoja ja elämyksiä jopa pikavipeillä. Huomenna kun voi olla jo kuollut. Ja kaikilla muillakin on kaikenlaista kivaa. Säätäväistä saatetaan pitää saitana, sijoittamista harrastavaa jopa keinottelijana.
Tässä ekana 7:mänä päivänä on arvoa pulpahtanut 1200€.
Toivottavasti tahti jatkuu edelleen tälläisen koko loppuvuoden.
Voiko tätä jakaa kavereiden kanssa? No ei, varmaan ovat mieltä, tulet häviämään tulevaisuudessa moninkerroin. Niin varmaan tuunkin.
Mutta laskut kuuluvat pelinhenkeen, niinkuin nousut, mutta nettomäärältään suurempina.
Suomalaisilla+ei+ole+mitään+tajua+osakesijoittamisesta.+Ollut+maan+tapa,+ettei+omisteta,+eikä+osteta+mitään+liiketoimintoja.
Osakesijoittaminen on mielestäni asia, josta yksinkertaisesti ei kannata puhua sellaisten kanssa, jotka ei sitä "harrasta", saati mainita mitään summia. Joskus kiinnostustaan jotain yhtiötä tai alaa kohtaan voi perustella sillä että harkitsee pientä sijoitusta.
Valtaosa pitää julkisten yhtiöiden omistamista pelinä ja keinotteluna. Jopa asuntosijoittamista pidetään jotenkin "reilumpana".
Kansan käsityksiä heijastavat loistavasti iltapäivälehtien kommenttipalstat, kun lehdessä on jokin juttu siitä miten voi vaurastua. Kansa on sitä mieltä, että rehellinen ihminen ei voi, koska palkka menee kokonaan pakollisiin menoihin. Ja näin käy kaikille tuloista riippumatta, paitsi herroille.
Sellainen joka tästä huolimatta pystyy sijoittamaan jotakin, on:
- syntynyt kultalusikka suussa
- rahan orja
- sairaalloinen pihistelijä, joka istuu illat pimeässä säästääkseen sähköä
- riistäjä, joka repii pääomatuloa työtoverinsa selkänahasta
- tuomittu menettämään kaiken seuraavassa pörssiromahduksessa
- joka tapauksessa kuolevainen, joten mikään ei hyödytä mitään
Kansan valitsemat edustajat tietenkin heijastelevat äänestäjien käsityksiä, joten onko ihme että piensijoittajaa lyödään armottomasti joka suunnasta. Vasemmiston aatemaailmaan se kuuluu luonnostaan ja oikeisto asettaa suurkapitalistit ja finanssitalot aina yksityissijoittajan edelle. Keskustalle käy kaikki tämä.
Tuohon listaan on vielä pakko lisätä, että minua on ahneeksikin haukuttu. Miten oman talouden turvaaminen tekee minusta ahneen? Veroja maksan paljon enemmän mitä normi Suomen kansalainen, joten kyllä tästä ahneus on kaukana. :)
Säästäminen määritelmällisesti on pidättäytymistä kuluttamisesta nyt ja lisäämällä kulutusmahdollisuuksia tulevaisuudessa. Todennäköinen skenaario on että jossain vaiheessa elämä päättyy niin, että yksilö ei ole kuluttanut maksimaalisesti vaan osa jää eloon jäävien kulutettavaksi riippumatta siitä onko ne sukulaisia tai joitain muita. Investointi tulevaisuuteen nähdään ahneutena ja kulutus nyt sen vastakohtana.
Tuohon iltapäivälehtijournalismiin kuuluu että jos "kansan syvistä riveistä" valitaan joku säästäjä/sijoittaja, niin esitellään jotain äärilaidan pihistelijää, joka voi käydä kahvillakin vain niinä päivinä kun osingot kilahtaa tilille. Mitäpä sitä moisesta kalliisti maksamaan, kun yhtiökokouksessa saa sumpit ilmaiseksi.
Aina on mahdollista syödä osa kakusta ja säästää osa. Ihan itse voi valita.
Kyllähän niitä kateellisia marisijoita on aina liikkeellä, jos omista sijoituksistaan puhuu. Minä vähän jopa nautin siitä, kun tyypit kateellisina kuuntelevat ja samalla valittavat, että ei heille jää rahaa tilistään tällaiseen toimintaan. Kuvittelevat, että pitää olla monia tuhansia, että voi sijoittamista harrastaa. Pienillä summilla olen minäkin lähtenyt liikkeelle jo opiskeluaikoina. Jos opintotuestakin jäi rahaa sijoittamiseen niin miten joillain sitä ei edes palkkatuloista jää. Kyllä se on ihan asenteesta ja omista päämääristä kiinni tuo rahan säästäminen. Hoetaan vaan kovaan ääneen, että miten ei ole rahaa eikä rahat taaskaan riittäneet mihinkään. Sitten on varaa kuitenkin käydä monen tonnin lomareissuilla useampaan kertaan vuodessa. Ei tuollaisilla tyypeillä koskaan tule rahaa olemaankaan säästössä.
Itsellä on ikää kolkyt ja risat tällä hetkellä ja silti olen haalinut kasaan kuusinumeroisen summan melko pienillä tuloilla. Ei tuo sijoittaminen kovin vaikeaa ole ollut. Raha poikii uutta rahaa ja osingot vaan takaisin pörssiin niin kyllä siitä hyvä pitkällä tähtäimellä tulee.
Toinen vanhemmista keskituloinen ja toinen ollut paljon työttömänä, joten en todellakaan ole vanhempien rahoilla elellyt vaan kaikki tulot on omalla työllä tienattu ja sijoitettu sen jälkeen. Omistusasuntokin löytyy, josta hivenen velkaa vielä jäljellä.