Hulahulaa riemuiten

Hyvä, hyvä Makriina aloittaessasi keskustelun Hula-Hula-Suomi ohjelmasta. Varsin erikoinen ohjelma formaatti, näytti siltä kun olisi tulenpalava kiire sännätä paikasta toiseen. Ne muutamat keskustelut olivat pätkitty liian lyhyiksi. Jonkun aikaa katsoin ohjelmaa totesin tyhjästä on paha nyhjästä.
Vuoden 2016 oli hyvin organisoitu juhannus-junamatka, jossa matkustajatkin pääsivät sanomaan miltä tuntuu matkustaa Suomi mitei päästä päähän tätä armasta kotimaatamme. Väliasemilla pysähdyttiin kuuntelemaan mitä esim Tampereen aseman juhannuksen vietto on, ohjelmaakin oli kuultavissa.
Niinhän se on, eivät kaikki suunnitelmat mene "putkeen" joten sallittakoon, ohjelmantekijöillä ei ollut kokonaisnäkemystä siitä, miten tuoda ohjelma mallikkaasti katsojille ruutuun.

Uskon, että tämän hankkeen paras anti ei tullut ohjelmassa esiin, tosin katselin siitä vain uusinnasta osia. Juhlavuoden yksi teema on liikuttaa koko kansaa tanssin merkeissä, ja varmasti osataan pitää hauskaa päiväkodeista vanhustentaloihin. ..tanssi taitaa olla kovin laaja käsite. :) Televisioitaviin tapahtumiin yleensä ympätään turhan paljon puhetta ja juontajien näkemystä. Myös hengästyttävää vauhtia paikasta toiseen säntäily verottaa tunnelmaa, ja helikopterista kuvattu Suomenmaa on viime aikoina esitetty paljon kauniimmin ohjelmasarjassa. Yritystä kuitenkin oli, ja asia on kannatettava. Itsekin olin tuohon aikaan laituritansseissa, kuten jo lukuisat kerrat juhannusaattona samalla venesataman laiturilla. Ne ovat pienen piirin tanssit haitarimusiikin sästyksellä ja perinteistä valssia sekä tangoa mennään rauhalliseen malliin, vaikka kunnon kaiteet estävät mereen mulahdukset. Taisi sieltä lähteä kuvamateriaalia , olimme mukana ennätyksen yrityksessä.

Miksihän nimenä on hulahula, hawaijilaisen tanssin nimi. Sehän on plastisen kaunista käsien liikehdintää, pehmeän sulavaa lantionliikettä, hulahula-hameet ja kukkaseppeleet keinahdellen .
Paremmin olisi sopinut vaikka humppa- tai jenkka -teema. Meillähän on mainio sosiaalinen letkajenkkakin. Ehkä haettiin karnevaalitunnelmaa, jossain torilla tai katutapahtumassa siihen voi kesällä parhaimmillaan päästäkin, mutta eihän keskikesän ajankohtakaan takaa lämmintä eikä aurinkoa, hulahepenissä ei tarkene. Kansaa on vaikea saada spontaanisti mukaan karnevaalihumuun, ja onko se tarpeenkaan ? Olemme enemmän tunnelmointikansaa, vesillä ja rannoilla on totuttu kulkemaan arvokkaasti ja hiljaa, kunnioittamaan luonnon ja naapurien rauhaa.

Viileää on ollut etelärannikolla, mutta sade ei hätyytellyt, aurinko näyttäytyi välillä. Kokot saatiin polttaa ja on niin täyteläisen vehmasta ja kukkeaa, juhannusruusunikin avasi jo melkein puolet kukistaan.

Eilen illalla ilmaistiin kirjoitettua märinää siitä kun mitää ei osata nyt muuta kuin pelkkää hulahulaa.
Päätin että tän minulle v a i n tavallinen viikonloppu. Näitä on runsaat puolensataa vuosi vuodelta.
Ei niinkään tylsää vaan apokalyptista elämää.

Huomenaamulla aloitetaan arki hulahula menot. Liputuspäiviä ei näy lähiviikkoina, mutta me pidetäänkin sisäisen eheyden hulahulalippuja korkealla.
Kun muisti ei niin pelaa, uusinnatkin telkassa näyttävät tuoreilta ja viihdyttäviltä.

Ihmetyttää mistä hulahulan osanottajien määrä selvisi. Ilmoittiko kukin tilaisuuden järjestäjä, montako ihmistä oli paikalla? Ei kai kukaan yksityisesti voinut ilmoittautua kisaan.

Hengästyttävä ohjelma, väkisintehdyn maku. Enimmäkseen jumppaa eikä tanssia, tsumba tuli mieleen ryhmässä yht'aikaa tehdyistä liikkeistä.
Jos kaikki olisivat tanssineet oikeasti tavallaan, eikö se ollut tarkoituskin, homma ei olisi näyttänyt niin jäykältä. Jokainen suomalainen osaa ihan varmasti tanssia, sitä näkee kun menee oikeisiin paikkoihin katsomaan. Oikeisiin tanssipaikkoihin 😊🎶💃