Moikka,
Tämä ei nyt varsinaisesti tänne kuulu, mutta jotenkin kun luin kommentteja täällä niin ehkä täältä voi saada mielipiteitä mieltä askarruttaviin kysymyksiin. Tämä ei kohdistu kenenkään pelkästään yhteen ihmiseen, vaan moniin tuntemiini ihmisiin.
Elikkä:Minua kiinnosta se, mistä johtuu että jotkut ihmiset yrittävät tietoisesti ja tarkoituksella hyökätä toisen itsetuntoon ja yrittää heikentää sitä loukkauksin, solvauksin ja kiusamisella. Entä millaisia ihmisiä toisen vahva itsetunto ärsyttää? Kun minulla on vahva itsetunto, aina pyrin tsempata muita eteenpäin, hyväksyn muita sellaisinaan, arvostan ja kunnioitan. Ikinä en yritä alentaa toisen itsetuntoa, vaan päinvastoin. Ovatko sitten heikon itsetunnon omaavat ihmiset sitten näitä, jotka eivät siedä vahvaitsetuntoisia oihmisiä vaan pitävät heitä ylimielisinä narsisteina? Vai mikä näitä ihmisiä oikein vaivaa? Haluaisin löytää vastauksen sellaisiin käyttäytymismalleihin, jotka ihmetyttävät. Koitan etsiä tietoa ja ihmisten omia mielipiteitä, koska haluan paremmin ymmärtää sellaisia ihmisiä.
Haluaisin ymmärtää mistää seuraavat käyttäytymismallit johtuvat:
-Henkilö ärsyyntyy suunnattomasti siitä, kun toinen kehuu itseään
-Henkilö arvostelee ilkein sanoin toisten ulkonäköä
-Henkilö loukkaa ja kääntää kaiken toisen syyksi. Ei ole valmis keskustelemaan tilanteesta aikuimaisesti, vaan pakenee "maan alle" eikä anna toisen selvittää tilannetta. Tietenkään ei pyydä anteeksi
-Henkilö vihaa ihmisiä, joilla on hyvä itsetunto (mm näyttelijät ja karismaattiset ihmisetkin ärsyttävät). He ovat aina sen mielestään "itseään täynnä" olevia narsisteja
-Henkilö ei uskalla sanoa suoraan asioita toiselle, selän takana mm anonyymina haukkuminen sujuu
-Henkilö "kostaa" toiselle, jos toinen onnistuu
-Henkilö tietoisesti ja tarkoituksella yrittää aiheuttaa pahan mielen toiselle, jos toisella on hyvä mieli
Tunnen monia huonoitsetuntoisia ihmisiä ja jotkut ylläolevat asiat selittyvät osittain huonolla itsetunnolla. Muttei kaikki eikä mikään kokonaan. En usko, että olisi narsismistakaan kyse...vai? Aihe kun ei mulle ole kovinkaan tuttu.
Näihin yritän hakea itselleni vastauksia :)
Kiitti, jos jaksat kertoa mielipidettäsi 🙂
Tämä ei nyt varsinaisesti tänne kuulu, mutta jotenkin kun luin kommentteja täällä niin ehkä täältä voi saada mielipiteitä mieltä askarruttaviin kysymyksiin. Tämä ei kohdistu kenenkään pelkästään yhteen ihmiseen, vaan moniin tuntemiini ihmisiin.
Elikkä:Minua kiinnosta se, mistä johtuu että jotkut ihmiset yrittävät tietoisesti ja tarkoituksella hyökätä toisen itsetuntoon ja yrittää heikentää sitä loukkauksin, solvauksin ja kiusamisella. Entä millaisia ihmisiä toisen vahva itsetunto ärsyttää? Kun minulla on vahva itsetunto, aina pyrin tsempata muita eteenpäin, hyväksyn muita sellaisinaan, arvostan ja kunnioitan. Ikinä en yritä alentaa toisen itsetuntoa, vaan päinvastoin. Ovatko sitten heikon itsetunnon omaavat ihmiset sitten näitä, jotka eivät siedä vahvaitsetuntoisia oihmisiä vaan pitävät heitä ylimielisinä narsisteina? Vai mikä näitä ihmisiä oikein vaivaa? Haluaisin löytää vastauksen sellaisiin käyttäytymismalleihin, jotka ihmetyttävät. Koitan etsiä tietoa ja ihmisten omia mielipiteitä, koska haluan paremmin ymmärtää sellaisia ihmisiä.
Haluaisin ymmärtää mistää seuraavat käyttäytymismallit johtuvat:
-Henkilö ärsyyntyy suunnattomasti siitä, kun toinen kehuu itseään
-Henkilö arvostelee ilkein sanoin toisten ulkonäköä
-Henkilö loukkaa ja kääntää kaiken toisen syyksi. Ei ole valmis keskustelemaan tilanteesta aikuimaisesti, vaan pakenee "maan alle" eikä anna toisen selvittää tilannetta. Tietenkään ei pyydä anteeksi
-Henkilö vihaa ihmisiä, joilla on hyvä itsetunto (mm näyttelijät ja karismaattiset ihmisetkin ärsyttävät). He ovat aina sen mielestään "itseään täynnä" olevia narsisteja
-Henkilö ei uskalla sanoa suoraan asioita toiselle, selän takana mm anonyymina haukkuminen sujuu
-Henkilö "kostaa" toiselle, jos toinen onnistuu
-Henkilö tietoisesti ja tarkoituksella yrittää aiheuttaa pahan mielen toiselle, jos toisella on hyvä mieli
Tunnen monia huonoitsetuntoisia ihmisiä ja jotkut ylläolevat asiat selittyvät osittain huonolla itsetunnolla. Muttei kaikki eikä mikään kokonaan. En usko, että olisi narsismistakaan kyse...vai? Aihe kun ei mulle ole kovinkaan tuttu.
Näihin yritän hakea itselleni vastauksia :)
Kiitti, jos jaksat kertoa mielipidettäsi 🙂
Vastaukset 114
Vanhimmat
" jotkut ylläolevat asiat selittyvät osittain huonolla itsetunnolla. Muttei kaikki eikä mikään kokonaan. En usko, että olisi narsismistakaan kyse...vai? Aihe kun ei mulle ole kovinkaan tuttu. "
Moi vaan :)
Voimakkaana ja pyörteenomaisina muutaman lisäoireen kanssa kyse voisi olla narsismistakin.
Mitä muuta tuosta tulee mieleen? Ainakin se, että pienemmissä määrin narsistiset piirteet ovat normaaleita. Joskus joistakin ihmisistä tulee sellainen fiilis, että ovat jääneet pyörimään johonkin epäonniseen kehään... jossa sitten se mieli on muuttunut matalaksi. Mutta narsististani viisastuneena otan nykyään harppauksen taaksepäin ja nostan kädet kunnioittavasti pystyyn kun sellaisen kohtaan. Joskus ennenmuinoin taisin erehtyä jonkun päätäkin silittämään....
No mina olen ihmetellyt samoja kysymyksia ja tuollaiset ihmiset onnistuikin minut lopulta saamaan ihan lyttyyn. Nyt yritan sieltä vahan nousta...
En tieda miks mut lyttyyn piti saada.
Mutta kylla mun mielesta just narsistit yrittaa vieda toisen minuuden,
Ja tuo on tapahtunut missä?
Ei missaan palstalla tiedetyssa paikassa
Mutta mun psykopaattihan on siina hommassa ollut oleellinen
Ja mulle tuli mieleen sellanenkin, etta jos omaa herkat aivojen peilisolut, eikö luulis niillä olevan rankkaa peilailla psykopaatteja.
Siis se voi ilmeta vaikka silleen etta toivotaan hyvien harrastusten lopettamista.
Millä tavalla sut on yritetty saada lyttyyn? Jos saa kysyä
Kiitos kysymasta. Se onkin hyvin pitka tarina.
Etta en oikein tieda miten sita tahan voisi alkaa kirjoittaa.
Mutta kun mainitsit nuo luovat ihmiset, niin varsinkin olen kokenut etta luovuutta vastaan on oltu todella paljon. Luovuuden jatkaminen ei tassa onnistunut kuin oikeastaan vain jattaytymalla yksin. Ja nyttenkin on koko ajan nama psykopaattijutut vaivoina niin etten ole pystyny tekeen taiteitani kolmeen kuukauteen.
Kertoisin mielellani, mutta vaikea kertoa niin ettei mun henkilö tule esiin liian yksityiskohtaisesti.
Minua vaheksytaan aika dramaattisesti useimmiten. Siis jos ma vain peilaisin ihmisten reaktioista mita ma olen, niin se olis jotain aiiiiiivan järkyttävää. Mutta onneks ma olen tammönen etta viihdyn yksinani itsekseni, eika mulla ole tylsääkään. Kun mulla on koko aika esimerkiksi niin paljon naita ajatuksia aina jotain mulle uutta mulle mielenkiintosta :)
Jos haluat, laita sähköpostia 🙂 Sähköpostiosoitteeni on [email protected] tuskin tunnen henkilötäsi, niin voit kertoa vapaasti 🙂
Mulle ilmaisi joku ikaankuin auttava tahokin, ettei se ole mulle sopivaa, koska se ei ole progressiivista :)
Niin, tosiaan mun ajatus kehittyy koko ajan ihan itsekseen ja itsestaan...
Sulla on kylla kiva vapaa kuvaus itsestasi, mutta en tan palstan kautta uskalla tutustua ihmisiin tuon anonyymiuden takia. Taalla on joku muukin jonka kanssa muuten mielellani olisin jutellut.
Tarkoitan siis oman anonyymiuteni takia, koska en mm. puhu psykopaatistani kuin anonyymisti.
Koska en ole aikeissa koskaan tuoda esiin hanen henkilöään psykopaattina, koska yhteiskunnan suhtautuminen on tata mita on. Psykopaattiutta pidetaan niin pahana, ettei sita voi edes sanoa ilman etta se kuulostaa syytökselle.
Niin anteeksi kun nyt meni sivuun ketjun aiheesta, mutta suhtaudun kriittisesti "apuun" juuri siksi, etta se enemmankin hidastaa tai pysayttaa sita ajattelun kehitysta kuin edistaa sita minun kokemuksieni mukaan,
Usein ne auttajat viela puhuu niin ahdistavia juttuja, etta mina oikeastaan itse luovuudellani pystyn keksimaan valoisampia. Varsinkin koska itsellani ei oke tarvetta kieltaa tosiasioita vaikeimmissakaan asioissa.
Nyt menin sivuun ketjun aiheesta laitan oman ketjun jatkaakseni tätä omaani... :)
Ymmärrän 🙂 Mutten ajatellut millä apuna tuota 🙂 ehdottamiani keskustelua 🙂 Kiinnostaa vain kovasti ihmisten kokemukset erilaisista ihmisistä 🙂
Teet varmasti oikein kun et lähde henkilökohtaisesti täältä palstalta kenenkään kanssa yhteyksiin.
Vaikka tuollakin kiva profiili, niin minulla on hytinä, että tuo sama tyyppi esiintyy monella eri palstalla ja jotain kummallista hänessä. Hän on jotenkin epäinhimillisen aurinkoinen. jokin tökkii, pistää epäilemään. En luottaisi hetkeäkään.
Kummallista, vaikka sinulla itselläsi on niin suunnaattoman paljon onnea.
Niin, joitakin ihmisiä positiivisuus tympii. Olen avoin ja ystävällinen 😂 Miksi se häiritsee? Valitsin suunnan elämässäni ja nautin siitä. Tietenkin olen onnellinen 🙂
Sinulta taas haluaisin kysyä, jos saa, millainen itsetunto sinulla on? Viestissäsi tarkoituksella tuot ilmi omaavasi juuri ne piirteet, joista kysyn. Niin miten ajatuskulkusi menee, esimerkiksi minun suhteen, miksi olen mielestäsi outo, jos olen aurinkoinen ja onnellinen? Enkä pahalla kysy. Jokainen on hyvä sellaisenaan, kuin on, haluan vain ymmärtää paremmin :)
Ja kyllä minullakin, kuten kaikilla meillä, sitä epäonnea elämään on mahtunut roppakaupalla 🙂 Itse vain suhtaudun asioihin omalla tavallani. Koen vastoinkäymiset opetuksena, analysoin ne ja siirryn eteenpäin jumiutumatta niihin, mutta muistamalla saadun oppitunnin 🙂
Joo ymmarsin olin kirjoittanut sen apuviestin ennenkuin luin sinun viestin, niin minulla sekoittui viesteissani kaksi aihetta, se mika oli paassani menossa, seka sinulle vastaaminen :)
Kiitos kiinnostuksesta. MInulla todellakin on paljon kerrottavaa, mutta aihe kiinnostaa vain harvoja ihmisia. Tai suurin osa heittaytyy kuuroiksi...
Mulla on se vika etta kayn samoja oppitunteja satoja kertoja...
Psykopaattini pilkkaa minua siitä kun en opi...tarkoittaa varmaan lähinnä kokemuksia itsestaan kun han ei muutu...
Mutta oppimista vaikeuttaa se kun muut ihmiset ei edes usko etta han on sellainen kuin on, eli eivat oikein antaisi minun oppia sita...
Mä ymmarran sua kun mun suurin kummastus on etta ihmiset saa yleensa raivokohtauksia silloin kun tunnen jotain oikein aidon sydamellista ja kauniita tunteita ilmaisen sen..,.
...ja mun psykopaatti ei ole ainoa...
Surkeita sahköpostejakin minulta vielä jotenkin halutaan, mutta jos minulla olisi jokin valoisa inspiraatio ja tunteita, kanssani ei haluta olla missään tekemisissä...
Miksi mielestäsi muiden täytyy ymmärtää, että hän on millainen on? Sinä tiedät, poista sen ihmisen elämästäsi. Oletko tekemisissä paljonkin hänen kanssaan?
Sanot, että sun psykopaatti. Miksi olet psykopaatin kanssa, miksi teet itsellesi näin?
Kai aikuisen ihmisenä ymmärrät, että kaikki vastoinkäyminen ei ole sellaista, että se sinun metodeillasi olisi läpikäyty ja sitä myöden selvä niin, että elämää voisi vain jatkaa jatkuvasti hymyilevää naamaa ja omaa onneaan joka paikkaan tunkien.
Minulla samantapainen ajatus omista vastoinkäymisistä, sillä erotuksella, että olen ottanut niistä opikseni. Samantapaisia vastoinkäymisiä voi olla tulevaisuudessa edessä lisää, jos niitä ei ole sisäistänyt, vaan aina vain hymyilee.
Sinulla ilmeisesti joku turvakainalo, johon luotat sokeasti? Josta käsin voit vain hymyillä ja nauraa ikuisesti.
Et myöskään maailman murheista kanna globaalia valkoista syyllisyyttä. Jos kantaa, edes hivenen sydämessään.. ei voi aina mennä naama virneellä.
Kannatan hyvää makua ja kohtuullisuutta, kaikessa.
Mikä on sinun agendasi?
Kiitos vastauksestasi. Mistä päättelit etten sisäistä asioita? Sisäistän hyvinkin. Itseasiassa elämääni mahtui vastoinkäymisiä keskivertoihmistä enemmän 🙂. Ja ei, minulla ei ole turvakainaloa 🙂 Mutta ehkä on tulossa 🙂
Ja toki minäkin itken joskus 🙂 Mutta olen sen luonteinen, että jaan iloa muiden kanssa ja sirua käyn läpi yksin, jopa eristäytyen 🙂
Koen, että voin vaikuttaa maailmaan itseäni kautta. En koe pystyväni pelastaa maailmaa, mutten suostu käyttämään elämäni asioiden murehtimiseen. Mullahan on vain yksi tämä elämä 🙂 Nautin siitä, teen hyvää ja uskallan olla avoimesti onnellinen 🙂
Mutta ymmärrän ajatustesikulun kyllä 🙂
Mikä agenda? Mitä siis tarkoitat 🙂, voitko tarkentaa 🙂
"elämääni mahtui vastoinkäymisiä keskivertoihmistä enemmän"
Mahtui, nimenomaan mahtui.
Monien muiden ihmisten ongelmat jatkuvat, eivät ole päättyvää sorttia, tai päättyvät vain hitaasti...
"sirua käyn läpi yksin, jopa eristäytyen"
Muista kuitenkin, että et kerää enempää kuin jaksat kantaa, vaan menet avautumaan jonnekin jolla vaitiolovelvollisuus, jos ei ystäväpiiristä löydy luotettavaa.
"mutten suostu käyttämään elämäni asioiden murehtimiseen"
Joidenkin työhön jo kuuluu ottaa huomioon ja sen kaiken ymmärtämiseksi on hyvä hiukan avata itseään niille maailman murheillekin. Tietenkin omat rajat ovat tärkeät... se on ammattitaitoa.
" uskallan olla avoimesti onnellinen"
Uskallan toki minäkin, olen toisinaan, mutta en nyt ihan aina... kulje kirkkaan punaisiksi lakatuilla kynsillä ja maalatuilla huulilla...
Agendakysymys oli avoin kysymys, johon voi antaa sellaisen vastauksen kuin tykkää. Lähinnä tätä palstaelämää koskaa.
Minun agendani tällä palstalla:
Narsisti-psykopaatin kokeneena ja aikoinani juuri hänen takiaan tänne palstalle tulleena jäin monen muun tapaan kirjoittelemaan saman kokeneiden kanssa.
Nimitän itseäni vertaiskirjoittajaksi.
"Ja ei, minulla ei ole turvakainaloa 🙂 Mutta ehkä on tulossa 🙂"
Yes! Sellainen kyllä pistää hymyilemään ja saa maailmaan väriä. Onnea matkaan :)
Ehkä sinun vain pitää hyväksyä, että oot nyt onnellisempi kuin muut keskimäärin. Niitä aikoja tulee ja on hyvä ottaa niistä kaikki irti kun se on kerran mahdollista.
Luultavasti se tulokas ei ole narsistikaan, koska kokemuksemme mukaan narsisti olisi jo tullut. Narsisti lähestyy äkkirynnäköllä ja sitoutuminen tehdään vauhdilla ja voimalla.
Joten hyvältä näytää...
Hän on minun äitini niin paadyin vaistamattömasti tekemisiin
No siksi kun ihmiset pitaa minua pahana, jos sanon etten ole aitini kanssa tekemisissa, vaikka aiti on sanonut etta ihan hyvalla omallatunnolla voin olla olematta. Mutta vaikea edes tutustua ihmisiin, kun minusta tullaan heti ennakkoluuloiseksi, jos en ole aitini kanssa tekemisissa...ja sitte pitas selitellä...
Luullaa etta olen joku hirvea tunteeton, jos en puhu aidilleni, vaikka mina se olen niin tunteellinen, ettei aiti ja jotkut muutkaan sieda...
Mua ei haittaa jos joku on aina iloinen. Se olis mulle ehkä hyvaa seuraa koska mun suurin ongelma lienee yliempatia, se toisen tunne tarttuu muhun erittain helposti ja vahvasti. Niin aina iloisen seurassa olisin sitte varmaan aina iloinen...:)
Juu hän ei ole narsisti 🙂 Onneksi. Minulla on kokemusta narsistisesta henkilöstä, en nyt ole lääkäri diagnosoimaan vaikka sairaanhoitajan hälytyskellot ovat soineet kovasti, kun tutustuin aikoinaan erääseen. Itseasiass hänen jälkeen koin itseäni niin huonoksi, että lähdin selvittämään mikä vika minussa on. Laitoin jopa vääriä hymiöitä kaiken muun väärän lisäksi hänen mielestä 😂 Onneksi suhde ei kestänyt kauan ja hälytyskellot saivat mut sitten heräämään. Ymmärrän mitä tarkoitit, että olisi jo 😂 Se turvakainalo jos olisi narsisti 🙂Aikoinaan ihmettelin miten ihmeessä se sai mut koukkuun ja sen jälkeen yritti lipeän aktiivisesti kääntää mun lähipiirin ihailemaan häntä ja jo 7 kk suhteen alusta hän alkoi tunkeutua minun ja lapsini väliin, kehotti muuttaa muualle jossa ei minua tunneta yms... aika vauhdilla mentiin myös mun häämekon värin määrittelemisessä jo 6 kk suhteen alkamisesta. Mut hän kyl arpia jättänyt, vaikka naurattaakin nyt kun olen tilanteen analysoinut, miten klassinen se olikin 🙂
En kuitenkaan ihmisiin ole pettynyt, vaikka takkiini olen saanut liiankin usein 🙂 Pidän ihmisistä, mutta olen toki varovaisempi nyt siinä, ketä lähelleni päästän 🙂
Oletko lukenut HSH kirjan? Erityisherkkyydestä? Sitä pidetään vielä niin kuin huuhaana, mutta itse olen sellainen ja ymmärsin kirjan lukemisen jälkeen mikä mua "vaivaa" 🙂
Olen pahoillani 😞 puolestasi. Jos äiti on narsisti, se on hyvin vaikea lapsuus takana. Voimahali.
Sairaudesta toipuvan olisi hyvä voida olla iloinen ja hyväntuulinen niin usein kuin se on vain mahdollista. Siksi on valitettavaa, että sinun kotiväkesi ei sitä oikein taitaisi kestää, että olisit vain hyväntuulinen. Tulee niitä takapakkeja, joista täälläkin olemme kuulleet.
Täällä palstalla on toisinaan itketty mutta myös naurettu...
Minne nauru on kadonnut tältä palstalta?
Täytyy myöntää että vähän eilisellä veti suuta hymyyn yksi kommentointi... lopulta, kun selvisin ensityrmistyksestä.
Millainen kommentti? Täälläkö palstalla?
Joo. Täällä palstalla on ollut paljon sellaista "hevosenleikiksi" kuvailtavaa toimintaa, jota saanut väliin nauraa. Ei se välttis naurata jos ei tiedä taustaa...
Just se estaa sen toipumisen kun he ei sieda hyvia tunteita.
Ja toinen on etta ihmiset syyllistaa kaikkein rajuiten jos sanoo herkalla aanella: "Ma oon ihan syytön tahan kaikkeen. En ma ole tehny mitaan enka ole yrittany edes mitaan omaa etua."
Siis ma olen kokenut sen, ei ollut sosiaalisesti hyvaksyttava selitys silloin etta on joutunut jossain asioissa ihan vain uhriksi. Siita vasta henkinen hyökkaily alkoi. Niin nain hullusti kavi, etta mulla on nyt jatkuvia mielikuvitussyyllisyyksia.
Ja mun psykopaatti ja narsisti on sittemmin raivonneet tyyliin: "Ma en jaksa kun et sa ole tehny mitaan pahaa !!!!!!"
Mutta nyt mulla on kysymys.
Mita ma teen jos sosiaalisesti ei kelpaa, etta ma olisin syytön, eika sekaan etta olisin syyllinen ?
Mitenpain mun pitais olla ?
No niin makin olen erityisherkkä.(jostain luin etta ns. empaatit vielakin herkempia, sellanen saatan olla) Ilmankos tuntu etta jotenkin ymmarran sua. Taa on tullut kaikessa avunhaussani esiin, itseaan erityisherkkina pitavat pystyy helposti keskustelemaan mun kanssa, useimmat muut ei.
Erityisherkkyys voi tuottaa tunteita joita muut ei ollenkaan tunne ja joita heille ei ole olemassa.
Sieltä se voi tulla se onnellisuudenkin tunne, ja sitten muut voi tulla kateelliseksi kun he olettaa etta siihen olis joku semmonen syy kuten heilla, eli jonkinlainen menestys tai onnistuminen maailmassa tai ihmissuhteissa. Ei he ymmarra etta ihminen voi kokea iloa ilman mitaan maallista syyta tai aihetta siihen. He kadehtii jatkuvaa hymya, koska he luulee etta se tarkottaa sita etta henkilölla menee paremmin jotenkin vaikka menis paljon huonommin oikeasti kuin heilla.
Mutta mun onnen hetki on esim. toi mun lintuliitely ja kaikilla on siihen mahdollisuus jos ei ole aivan vammaantunut.
Mun psykopaatti sanoo mulle usein: "Kyllä sa muuten älykäs olet, mutta sa et ymmarra millasia muut ihmiset on". Enka taida oikeen ymmartaakaan millasia ei-erityisherkat on. Niin kylla olis mullakin kysymyksia miks ihmiset kayttaytyy niinkuin kayttaytyy, Joten en ole hyva vastaamaan. Mutta nyt ma ajattelen etta ehka toi sun juttusi on sita erityisherkkyytta vaan.
Taa selittais senkin miks mun on vaikea nahdä sussa mitään vikaa tekstiesi perusteella.
Halvaannuttuani opiskelin samalla sita kuinka tunteet saavat alkunsa aistiarsykkeista. Kun mun keho muuttu tunnottomaksi niin huomasin sen heikentaneen emotionaalisuutta, mika tuntu kauhealle. Ei ollut iloa elamassa kokonaan puutuneena.
Tunteet on aistimuksia, joille aivot antaa merkityksen. Kun on herkkä hermosto, on erilaisia aistimuksia ja sen myöta erilaisia tunteita,.
Siita se onnellisuuskin voisi tulla...
Näin se luultavasti on 🙂 Suututtaa välillä, kun ihmiset ajattelevat, ettei voi olla aina onnellinen. Mutta he eivät koe asioita näin, kuin minä sen teen. Harva minua ymmärtää. Minulle sattui niin paljon vastoinkäymisiä elämässäni, että kehityin tyypiksi, joka nauttii pienistä asioista ja jota esimerkiksi kevyt tuulen puhallus, auringon paiste, kesäinen sade, lumisade tekee onnelliseksi, puhumatta nyt isommista asioista. Elän tässä hetkessä nauttien siitä, haluan elää sen jäljellä olevan elämäni, jonka minulla on just niin kuin haluan. Moni pitää minua outona 😂 Hajotin taannoin täydelliseltä vaikuttavan elämän, jossa oli runsaasti materiaa ja statusta, määrätietoisesti ja tarkoituksella. Moni ei ymmärrä valintojani, mutta voin nyt paremmin kuin koskaan ennen. En suostunut elää kulissiavioliittoa sen pitempää, en enää suostunut olla työnantaja ihmisille, jotka eivät arvostaneet minua,en suostunut jatkaa oravanpyörässä., en enää suostunut miellyttämään muita, enkä käyttää aikaa omien arvojeni vastaiseen elämään = todella monien mielestä minusta tuli outo 😂 Kun uskalsin tehdä muutos. Valitsin oman kodin, omat tavarat, oman elämän, omat ihmiset. Rakennan uuden elämäni palikoista, joita valitsen tarkkaan. Eihän siinä voi olla kun onnellinen 🙂 Kun ympäröi itseä vain sellaisilla asioilla ja ihmisillä, jotka ovat oman arvomaailman kaltaisia. Lopuksi löytyi jopa sellainen mies, joista en voinut unelmoidakaan koska luulin, että tässä pinnallisessa, materiaa haalivassa ja arvostavassa maailmassa ei hänenlaisia ole 🙂. Mutta on niitä 🙂
Mulle kun materia ei merkkaa juur mitään, osaan toki nauttia siitäkin kun sitä on. Minä myös arvostan avoimuutta, toisten kunnioittamista, toisten arvostusta, empaattisuutta, auttamisenhalua, huomaavaisuutta enkä jaksa edes keskustella ihmisten kanssa, joita tunnen katkerina, kateellisina ja muilta osin negatiivisena. Ja sehän minusta vasta oudon tekeekin 😂
Mutta... luin, että olet/olit halvaantunut. Se on varmasti todella todella vaikeaa. Tsemppiä ja voimia sulle. Ja mulle saat kirjoittaa mitä haluat privana, ilman henkilöllisyyden paljastamista. Tee vain Gmailiin tai tänne s24 uuden sähköpostin 🙂 Niin ei yksityisyytesi rikkoonnu 🙂 Vaikutat mielenkiintoiselta tyypiltä, jolla on paljon pohdintoja päässä, olisi mielekästä pallotella mielipiteitä 🙂
Kannattaisko sille turvakainalolle kertoa että hän se ei ole vaan sellainen on tulossa? Eikös tuo ole epäreilua prm.ää kohtaan joka kuvittelee että oidät hänestä.
Minä rakastan häntä, enkä vain pidä hänestä. Turvakainaloksi en vielä osaa kuitenkaan turvautua häneen, se tulee vasta myöhemmin :)
Ja kuules, olisit voinut itse multa sen kysyä suoraan eikä täällä 😄
Kiitos pitaa miettia. Kylla mielellaan muuten, mutta olen tosiaan aika varovainen tutustumaan tata kautta kun olen kirjottanut tanne ehdottoman anonyymeja asioita.
Siina mielessa samansuuntainen tilanne, etta entinen elama jatetty osittain taakse ja pitaisi viela lisaakin pystya sita jattamaan taakse. Ja toivon tutustuvani kokonaan uusiin ihmisiin ja tamankinhan palsta kautta olisi naköjaan jo kaksi ihmista joihin voisin periaatteessa tutustua.
Sanoin kerran eraalle "auttajalle": "Haluaisin vaihtaa elamani ihmiset". Han vastasi: "Ethan sa voi." Noh, vaihdos on kuitenkin jo pitkalla kaynnissa. Ihmiset aina vastustaa muutosta. Sehan seikka varmaan jo tunnetaan jossain sosiaalipsykologiassa vai mikaköhan se ala olikaan. Mutta kun se seikka kerran tunnetaan ymmartaakseni ihan tutkitustikin, niin miksi auttajatkin menee siihen mukaan, eika tiedosta muutosvastaisuuttaan ?
Aletaan surkutella, jos jattaa entiset ihmiset taakse tyyliin: "Voi sua raukkaa oletko ihan yksin".
En mina ole surru sita yksin jaamista missaan vaiheessa, vaikka on tuntunut vahan kummalliselta kun kukaan ei halua olla kanssani tekemisissa ja on askarruttanut etta miksiköhan. Mutta muutoin on koko ajan tuntunu silta, etta kylla varmaan tilalle tulee uusia ihmisia, kun saa ensin jatettya entisen elaman. Maailmassahan on niin paljon ihmisia, etta en ole ikina ymmartanyt etta miksi ihminen jaisi yksin, jos jattaa jotkut tietyt ihmiset ja kuviot taakse, Enemmankin ne estavat niita sopivampia ihmisia löytymasta. Minusta on aina tuntunut, etta olen jotenkin ihan väärässä porukassa ja suurin osa ongelmista johtuu siitä.
En itse ole aina onnellinen, just kun on naa halvaukset jotka haittaa niita aistimuksia ja tunteita, joista onnellisuus tulee. Jos on kokonaan puutunu, ei tunne kaikkia niita ihania tuntemuksia kuten vaikka auringonpaiste ja vesisade. Mutta onneks taa halvaus lievenee koko ajan.
Mutta vaikka nyt vahan kehun itteani, niin mussa on yksi hyva ominaisuus. Ma en ole lainkaan kateellinen ihminen, enka oikeestaan tunne kateutta ollenkaan, ja kun on taa yliempatia niin toisen tunnetila tarttuu, joten aina onnellinen ihminen ei aiheuta mulle harmistusta tai mitenkaan surkeaa oloa, kun ma en myöskaan vertaile. Joskus nuorena kysyin itseltani: "Haluaisinko olla joku muu ?" Vastaus oli yksiselitteinen: "En". Ja kaikki kateus on ihan höpönhöpöä, koska sitten joutuis oleen joku muu ja ei kukaan ole onnellinen jonain muuna kuin itsenaan. Mulle kateus on taysin epaloogista, eika mua kiinnosta jarjettömat epaloogisuudet.
Joskus aikoinaan kun olin aika onnellinen (ihan ilman mitaan ihmissuhdetta tai mitaan), niin se kylla vaivasi monia ihmisia ihan selvastikin. Noh nyt ma olen sitte surkein kaikista noin maallisesti katsoen ainakin. Laihakin kuin joku lanka.
Ostin kerran tommosen kirjankin kuin: "Envy and Originality, Ardian van Kaam"
En ole lukenut kokonaan mutta oli siella ainakin yksi mielenkiintoinen luku.
Heh, sul on ihan samankaltaisia ajatuksia 🙂 Kuin minullakin. Kyllä voi pistää elämän kokonaan uusiksi, minä tein näin. Tällä hetkellä minulla ei ole kuin pari ihmistä lapsieni lisäksi, joiden kanssa haluan olla tekemisissä. 😂 Se on niin vapauttavaa. Kun lopettaa elämän muita varten. Sen ei sellainen ihminen ymmärrä, joka ei ole elänyt muita varten 🙂
Äläkä välitä mitä muut ajattelee. Et ole surkea. Olet lukemani mukaan selviytyjä! Ja selviytyjät eivät ole surkeita 🙂 Vaan hatunnoston arvoisia 🙂
Kiitos.
Mielenkiitoisesti taalla on nyt sitten parikin henkilöa joilla on jotain samansuuntaisia kokemuksia minun kanssani. Ollaan kaikki varmaan herkkiksen suuntaan. Mutta lujaluonteisia kumminkin.
Mullakin on mukavampaa vaan itekseen vaikka nyt vaan teidan kanssa nettikirjoitellen.
Siis eihan tama yksinolo tunnu mitenkaan yksinaiselle...heheh.
Joku tuntematon oli viela tykannyt taideteoksistanikin ja sekin ilahdutti.
En ma tan enempaa sitte sosiaalisuutta paivalle tarvikkaan. Eihan taa nyt mitenkaan surkean yksinaista oo. :)
Mutta tein sen mokan etta pirautin narsistilleni ja psykopaatilleni. Hurjaa mikä tunnelma tuli sielta luurista. Kauhia "sielun sairaus" se narsismi !
(Jos saa niihin narsisteihin vahankaan etaisyytta, he alkaa kuulostaa jotenkin ihan kaheleille)
Oletko taiteilija? Saaks jossain nähdä ne? Mä nimittäin maalaan tauluja aina välillä 🙂
Ai kiva. Juu mina kanssa. Valitettavasti en voi nayttaa kenellekaan kuka tietaa tasta mun elaman toisesta puolesta tan anonyymiuden ym. takia. Näis mun elaman eri puolis on varsin räikeä ero.
Ok 🙂
:) täh? Valkoista syyllisyyttä? Ei kantsis lähteä merta edemmäs kalaan, kun syyllisyyttä olis kannettavaksi kyllä kotikonnuillakin. Onks toi joku femakkouistin? Toi ilmiö on jo aika eilistä muotia. Ei ehkä tartu..
Miten minusta näyttää että ilmiö on vasta saanut ilmiasun. Mutta "femakko" kikkailu on minun mielestäni jotenkin vanhanaikaista.
Niin mustakin. Millainen valkoinen taakkasi on? Miten pakaasi ilmenee?
En tiedä onko se mitenkään minun taakkani erityisesti. Minun mielestäni ilmenee suorastaan innokkaana halukkuutena maksaa laskua siirtomaaperinteen jälkilöylyistä. Historia etenee lopultakin hitaasti, jos ajattelee sukupolvia. Yhden ihmisen elinaikana tapahtuu jotain, seuraavan polven elinaikana taas jotain. Mielestäni meidän aikamme on saanut selvästi nähdä, että maailma ei vieläkään ole valmis.
"Mistä+johtuu+että+jotkut+ihmiset+yrittävät+tietoisesti+ja+tarkoituksella+hyökätä+toisen+itsetuntoon+ja+yrittää+heikentää+sitä+loukkauksin,+solvauksin+ja+kiusamisella."
"Mistä johtuu että jotkut ihmiset yrittävät tietoisesti ja tarkoituksella hyökätä toisen itsetuntoon ja yrittää heikentää sitä loukkauksin, solvauksin ja kiusamisella."
-Syitä: kateus. opittu tapa. heikko itsetunto. uhkaksi kokeminen (yleisin), manipuloiduksi joutuminen. TAI SITTEN ihan oikea syy, koska henkilö on äärimmäisen kiero, aidosti paha ja siihen on otettava etäisyyttä (HARVINAINEN).
Kiitos sinulle kattavasta vastauksestasi.
Olen käynyt sisäisen muutoksen muutaman vuoden sisällä ja opettelin sosiaalisia taitoja. Lähes joka paikassa kehotetaan keskustelemaan, riitelemään ja kommunikoimaan "minä"-näkökulman kautta ja teen niin. Olen kuitenkin huomannut, että eteenkin riitatilanteissa kun keskustelin henkilön kanssa rakentavasti, kuuntelin ja hyvin tarkasti valitsin sanat juuri minä-näkökulman kautta, miltä minusta tuntuu yms toki viestin myös hyväksyntää ja ymmärtämistä toisen tunteista. Lähes poikkeuksetta sen, että kuuntelen ja vastaan rauhallisesti, lauseita jäsentään ja yrittämällä olla loukkaamatta toisen tunteita, mutta ylläpidän omankin mielipiteen tärkeyttä on tulkittu kylmyydeksi, ja minua haukuttu narsistiksi...mistä arvelet tämä voi johtua?
Olen huomannut, että ihmisiä ärsyttää se, etten valita, en surkuttele, kunnioitan itseäni ja muita. Kun en mene valituspuheisiin mukaan vaan yritän tuoda positiivista näkökulmaa taaskin minä-näkökulman kautta, se on muiden mielestä teennäistä ja epäaitoa. Minä kuitenkin koen olevani oikeutettu olemaan se mikä olen enkä suostu näyttelemään ja toimimaan arvojen vastaisesti, jotta "kuuluisin" johonkin. Ja kun en pyri kuulumaan joukkoon , sekin on myrkkyä sitten. Olen monesti miettinyt et mikä vika minussa oikeasti on 😂😂😂
Tämä oli viisas kirjoitus josta luki, että vikaa voi olla molemmissa päissä eli myös tässä "hyviksessä" kuten monesti onkin ja sanonta "lyödä raamatulla" kuvaa tätä hyvien ihmisten heikompien "hyvällä" terrorisointia jonka joku ulkopuolinen huomaa, mutta ei välttämättä kyseisen sosiaalisen tyypin palvova lähihaaremi.
Lisäksi myös koko ikänsä kiusattu henkilö voi käyttäytyä kuin hirviö, koska on loppuelämän kestävällä kostomatkalla kaikille maailman ihmisille. Ilman että on narsisti. Ja sitten vielä varsinainen ihmisviha. misantropia.
Assbergerit jäävät myös jankuttamaan ja raivoamaan, jos niiden teorioita jotka on heille tärkeitä kyseenalaistaa. Saattavat jatkaa loputtomiin solvauksiaan. "Ei ikinä unohda"
"ihan oikea syy, koska henkilö on äärimmäisen kiero ja siihen on otettava etäisyyttä."
Tuo hyvä huomio. Tuota ei useinkaan oteta huomioon kun asioista keskustellaan.
Minä lisäisin vielä omasta puolestani sellaisen, että henkilö on väärässä vahvasti joidenkin/jonkun asian suhteen, ja hänen itseluottamustaan kannattelee se väärässäolo ja hän ei itse sitä huomaa, muttei kuitenkaan sen hyvän itsetunnon ja oikeassaolemisen tunteen takia ymmärrä tarkistaa kantaansa jotenkin tärkeässä tilanteessa.
Silloin voi jollakin tulla tarve sanoa suoraan, tuossa tilanteessa on myös mahdollisuus että syntyy riita, ja jos vaikka se toinen on narsisti, niin se narsisti saa sen ilmpulsiivisen raivokohtauksen, ehkä, tai vain häipyy...
"Olen monesti miettinyt et mikä vika minussa oikeasti on "
Livenä sinun tapaisestasi tapauksesta voi tulla vähän sellainen "take it easy" fiilis... seurassa.
Eli kun meillä muillakin on ne kokemuksemme..
Mutta kerroit käyneesi muutoksessa, ja että vaikeuksiakin on takana. Ehkä elät nyt voimaantumiskautta. Ole iloinen onnestasi ja iloitse silloin kun se on mahdollista. On maailman tosi, että jonkun hautajaisiin ei voi nauramaan mennä.... Mutta toki sen ymmärrätkin :)
Joo tästä mylmyr henkilöstä tulee mieleen sellanen hössöttäjä yltiöpositiivinen "yksisarvishoita ja syndroomaiseksi" voisi sanoa kai näitä eronneita keski-ikäisiä naisia(se yksihän julkkishan jätti perheensä ja meni alaston kuviin ja alkoi huuhaa yksisarvishoitajaksi) , joilla on kiire nähä ja kokea kaikki nyt heti kuin olisi tuli perseen alla ja aika loppumassa.
No tavallaanhan se aika onkin loppumassa "naisena" nainen, kun kuolee kahdesti. Ekan kerran silloin kun huomaa olevansa miehille ilmaa.
Joo ihmiset ei tykkaa kun ei pida niin kovin tarkeana jotain ryhmatunnelmaa. Mulla on sama juttu, se ei ole mulle niin tarkea.
Sinä se löysit tännekin 😂 Hassu olet 😂
Jännä kun minua ei tama yltiopositiivinen kirjoittaja eli ketjun aloittaja ainakaan näin kirjallisesti mitenkaan arsyta. En nae mitaan vikaa,
Mina tykkaan jos joku on sellainen niin itsevarma, etta antaa muidekin olla...
Itse olen epavarma paitsi "omassa asiassani", jonka olen tutkinut hyvin...
Hmmm... aloittaja. Nyt mina vastaan sinulle sittenkin kuinka minut laitettiin lyttyyn ja vastaan taalla ihan julkisesti. Niin etta silloin kun olin onnellinen minut laitettiin joukolla etsimaan itsestani vikaa jota ei koskaan löytynyt. Etsin ja etsin ja etsin vikaa, jota ei vain ollut löytyakseen kunnes menin hieman sekaisin ja aloin nahda itsessani kuvitteellisia vikoja ja minuun tuli vika etta naen itsessani kuvitteellisia vikoja, syyllisyytta jne. enka pysty lopettamaan niiden nakemista nyt ja elamani on siksi vahan piloilla. Ja nyt olen tunnetusti henkilö jolla on sellainen vika, etta nakee niita kuvitteellisia syyllisyyksia itsestaan ja höpöttelee niista , niin nyt sitte ei tarvi enaa etsia vikaa kun se on löytynyt ...
Mutta ma en yhtaan pida tasta suomalaisesta muotipsykologiasta, jossa kaikkien pitaa etsia itsestaan vikaa. Mun mielesta se ei ole tervetta eika terveellista. Antaisin aloittajalle neuvon: Unohda koko juttu ! Unohda koko vian etsiminen, ennenkuin on liian myöhaista ja onnesi on mennytta !!! Ei ole mitaan pahaa siina jos on onnekas ja saanut aivot jotka kykenee onnelliseen tilaan. Ole vaan onnellinen !!! Varo, vian etsiminen itsesta voi olla harhaan johtamista, jopa paholaisen juoni !!!
Kiitos sinulle neuvostasi. Jos saa kysyä: oletko itsesi syylliseksi, vaikka tiedät että sulla on sellainen ominaisuus? Miten se ilmenee? Koetko, että muut ripustaa T sinuun syytöksiä, vaikkei he tee niin, vai miten? Ei tähän tarvitse vastata, jos koet liian henkilökohtaiseksi kysymyksen.
Joo. Ehdottomasti omat rajat!!! Omat rajat ja vielä kerran omat rajat!!!
Narsistin läheisen ja lapsen rajat on valitettavasti melkoisella varmuudella ylitetty todella pahasti. Narsisti on ehdottomasti ihmisen rajojen ylittäjä. Narsisti on myös syyllistäjistä suurin. Valitettavasti noin menee. En ollenkaan epäile, etteikö narsistin lapselle jäisi sisäänrakennettu syyllisyys.
En tiedä kuka tai minkälainen ihminen on käskenyt omia vikoja niin kovin penkoa, että siitä on sairastunut.
Mitä sitten ikinä itsessä korjaamista tai muuttamista on, niin sellainen tarvitsee aikaa ja kärsivällisyyttä. Myöskin hyvät tuulet puhaltamaan onnekkaaseen suuntaan...
Olen samaa mieltä tuosta syyllistämisestä. Minun kokemukseni mukaan myös minua on lukuisia kertoja käsketty katsomaan peiliin ja hakemaan syytä itsestäni... Olen itsetutkiskelua tehnyt aina jollain tavoin, se on kuulunut minun tapaani elää, mutta liika on liikaa.
Olen jonkin aikaa torjunut ihan ääneen kaikki syyllistäjät ja se on kysynyt sekä rohkeutta että kanttia, koska nämä syyllistäjät ovat voineet olla aika hyvissä asemissa minuun nähden.
Koen kuitenkin voittaneeni näissä asioissa. Olen varma, että minun ei tarvitse ottaa kaikkea lokaa niskaan kaadettuna päälleni.
Se kuitenkin. Tiedä kuka sinua on loukannut ja miten. Tiedä tarkkaan. Että et itse syyllistäisi... turhaan. Siitä saa kanttia tehdä niin myös itselle.
Jos sairastaa, niin silloin riittä vain selitykseksi, että nyt ei jaksa.
En ymmärrä mistä meidän kielenkäyttöömme ja tapoihimme onkin tullut sellainen kumma tasapäistäminen, että muka "riitaan tarvitaan aina kaksi", kun siihen riittä todellakin yksi, kun vastassa on narsisti tai psykopaatti tai muuten pahasti häriöinen, kuten tuolta ylempää asialistastakin saamme lukea.
Eli kun se oma osuus on tarkistettu, niin ei sitä uudestaan enää tarvitse tehdä jonkun toisen käskystä, pahimmassa tapauksessa useista käskyistä...
Se on minustakin kumma että sitä ei ymmärretä. Ihan nyt yleistän ja.
Ehkä vähän viisaammat ymmärtävät, mutta eivät kaikki, ja useat eivät ymmärrä (vähän jaottelua).
Aloin kuvitella itseni syylliseksi, kun ei löytynyt haettua vikaa, kun tuntui etta olis pakko löytya jotain, kun muut niin odottivat etta minusta pitaa löytyä joku vika miksi minulle on tapahtunu enemman kaikkea traagista kuin muille. Siis uhriksi joutumista.
niin aloin vahingossa sosiaalisessa paineessa keksia mielikuvituksella syyllisyyksia itselleni, etta minulla olisi vikaa kerrottavaksi, ja se jai paalle se kuvittelu kun se oli niin järkyttävää etta siita tuli vamaan trauma, ja en saa sita nyt loppumaan kun tulee unissa jne.
Mutta kaikki kurjuus alkoi siita kun minusta tuntui ettei minua sosiaalisesti hyvaksyta , jos minusta ei löydy vika, ja kun ei meinannu löytya, kun jopa mun psykopaatti ei keksi mitaan. Olen kysynyt monta kertaa häneltä, etta mita pahaa tai väärää olen tehnyt mita voisin korjata, niin hanella ei tule ikina mieleen mitaan. Niin minun mielikuvitus alkoi keksia minulle vikoja kun ei löytynyt mitaan oikeasti. Ja nyt mun mielikuvitus ei suostu lopettaan sita keksimista kun kerran alotti. Kun minulla on aina ollut tuo mielikuvitus aika hyper.
No tosiaan niita kaskyjä etsia itsesta vikaa voi tulla valtava maara ja kaikkialla jos on joutunut uhriksi jotenkin kuten mulle oli kaynyt. Niin tuntu ettei ole muuta vaihtoehtoa kuin nahda itsensa syyllisena, kun jos sanoi etta on ihan syytön, ei se kelvannu juuri kenellekaan. Oli ihan kauheessa sosiaalisessa paineessa syyttömana.
Samaa mieltä. Itse en aloita riitoja ja yritän aina keskustella rakentavasti. Mutta olen huomannut, että jotkut ihmiset hakemalla hakevat riidan aiheita, sanon sitä draamailuksi ja tunnistan sekä yritän käyttäytyä "oikein" silloin, kuuntelen enkä sano vastaan kun henkilö on kiihtynyt. Mutta rajat on minullakin. Silloin kun näitä aiheita on loputtomasti ja ne on niin turhanpäiväisiä kuin olla voi ja niitä tulee jatkuvalla syötöllä, uskon että vahvahermoisinkin hermostuu. Itselleni muutama kerta kävi näin. Ja se olo, kun toinen ensiksi provosoi tarkoituksella loputtomiin ja kun vihdoin hermostut, kääntää sinun syyksi koko riidan, haukkuu hermoheikoksi, hulluksi jne... en unohda ikinä 🙄. Olen tälläisen kokemisen jälkeen ollut toooosi tarkka kenen kanssa päästän suhteen siihen pisteeseen, että toinen alkaa riidellä 😂 Oikein pelottaa tämän kokeminen uudelleen
Ma uskon etta voi olla toimivia ihmissuhteita, joissa ei tarvitse koskaan riidella jos ihmisilla sattuu oleen tietynlainen luonne molemmilla.
Mina en nae mitaan tarvetta neuvoa varsinkaan onnellista ihmista.
Miksi kauheesti jonkun vahemman onnellisen ohjeita onnelliselle ?
Kiva jos joku on onnellinen ja se vahan hönkii mullekin onnellista tunnelmaa. Itse koen noin.
Niin ihmettelen kun ihmiset ei halua vastaanottaa mitaan silloin jos mina olen iloinen.,
Mutta tanaan mulla on vaikea paiva naköjaan
"Antaisin aloittajalle neuvon: Unohda koko juttu ! "
Tässä, tässä on eräs viisaana tunnettu eläinkunnan edustaja, lintu sekin.
( 00 )
Kun sinusta tuntuu, että olet kovin viisas, niin katso tätä silmiin ja siltä lisää viisautta.
---saat siltä lisää viisautta---
Ma aarimmaisen harvoin neuvon ketaan. Mun neuvoni ei ole oikeita jos kysyja valehtelee yhtaan. Ja sanon yleensa aina etta ei pida noudattaa jos ei ole itse tarkistanut neuvon itselleen oikeaksi ja valitettavasti se jai nyt sanomatta kun muistin kuinka vaarallista vian etsiminen voi olla. niin piti kirjoittaa akkia.
Kyllä kyllä. Neuvoja voi antaa. Aikuinen ihminen päättää itse noudattaako ja saa ainakin lisää pohdintaa jos sellaista kaipaa.
Haaa....arvaa mita mä meen tekeen....levitan käteni siiviksi ja liitelen ympari huonetta....ihan totta !!!
Koittakaa tekin...koko palsta !!!!
Oltais kunnon lintupalsta !!!
Otin koppiin 😂 Vähänkös lapset olivat kummissaan, kun äippä huoneessa pyörii "lintuna" 😂😂😂
hihihih...kivaa
mä kans tossa askön, mutta mulla ei ollu yleisöä
Mut se on henkista oloa kohottavaa jumppaa ainakin mulle...
Ma todellakin liitelen , mutta harvemmin kotkana, taidan olla joku pienempi lintu...
Siis olkaa onnelllisia jos olette sitä aidosti. Sanotaan toisaalta myös tekohymyn voivan stimuloida aitoa hyvää tunnetta.
Yleensä ihmiset osaa olla onnellisia sillä tavoin hyvällä maulla, että sitä ei toisten hautajaisiin mennä nauramaan kuitenkaan, mikäli kyse ei ole jostain hermostoperäisestä pakkonaurusta... ????
Tämä on vain narsismipalsta, ja lukuisten hymiöiden syytä ehkä voi vähän tiedustella...
Sitten, aloittaja kysyi myös nipun kysymyksiä, joiden alkuperä on hyvin ymmärrettävissä, jos on kovin kovin onnellinen... usein, tai peräti aina...
Lycka till!
Aatelkaas ny tätäki tapausta. Oli yksi itseään psykopaatiksi nimittelevä ihan mukava (kysyi tätä minulta) henkilö, jolle kerroin rakastavani itseäni. Sitten on toinen aivojen etuosan hillinnästä asiantuntijaksi tullut henkilö. Kummallakin on kokemusta terveydenhoidon henkilöstön kanssa sekä myös sosiaalipuolen henkilöstön kanssa. Kummastakaan en ole päässyt eroon johtuen heikosta itsetunnostani, jota he pönkittävät .
Mites nyt suukit pannaan ja jutut
Kiitti 🙂 Minä vain olen täälläinen. Hymyilen lähes aina 🙂 Toki osaan käyttäytyä ja erityisherkkänä aistin tilanteita erittäin nopeasti ja hyvin; tietenkään hautajaisissa ei naureta ääneen, mutta pieni hymy aina silloinkin mahtuu kommunikoidessa toisten kanssa, ilman että surua mitätöidään tai vähätellään.
Ma uskon etta se hymyilyominaisuus voi olla ihan hermostollinenkin...
Mulle aikoinaan sanottiin aina etta ei uskois etta mulla on kaikkia naita karsimyksia kun kuulostan ja naytan niin iloselle jossain tilanteessa mun jopa sanottiin nayttaneen "autuaalle".
Tosin halvauksessa autuas näkö lahti musta tuli lakanan valkonen ja ilmeetön...
Ma olen viime vuodet tekohymyilly paljon etta kasvolihakset palautuu...
Mä en oikein ymmärtänyt, mitä tarkoitit . Voitko selventää pikkuisen 🙂
Taahan on oikeestaan kuin joku vitsi, etta siina olis jotain vikaa etta on aina onnellinen.
Sellanen vika, etta on aina onnellinen. Joopajoo
Niin, minustakin tuntuu hassulta. Mutta jotkut kokee ettei voi olla onnellinen aina tai että voi olla liian onnellinen 🙂 Itse koen että ihminen voi olla joko onnellinen tai ei. Onnellisuus on olotila 🙂 Mutta ihmisillä erilaiset merkitykset sanoille 🙂 Ja hyvä niin. Erilaisuus on rikkautta :)
Ihan hassua . Liian onnellinen voi varmaan olla lähinnä kateellisten mielestä. Mulle ainakaan kukaan ei oo liian onnellinen. Ei edes sillon, jos ite olen taystuhossa.
Kun ihmiset on onnellisia, mun ei tarvi olla hädissaan heidan puolesta ja mulla menee paremmin.
Mulla on äärimmaisen voimakas empatia toisten karsimykseen ja ma kärsin ihan mielettömästi kun joku muu kärsii. Oma kärsimys ei oo yhta rankka. Mun suurin kärsimys elamassa on toisen karsimys. Joten jos muut on onnellisia, makin voin vahan vapautua...
En ihan edes haluis olla tammönen mut en ole toistaseksi voinu sille tunnevaikutukselle mitaan...
Ennen tata omaa halvaantumistani, ma aina luin uutisia vollottaen vuolaasti.
Niin, jos esim. sa oot aina onnellinen, niin sa oot aika kevytta seuraa sitten :)
Mun e tarvi ees itkee...:)
Mä en ole katsonut uutisia jo vuoden päivät. Mun mieli pahoittuu ihan kauheesti, niin yritän eristää itseäni sellaista asioista joille en voi mitään mutta jotka pahoittaa mieltäni 🙂L
Juu ei tarvi itkee seurassani 😂 Tai naurusta ehkä, olen välillä ihan pönttö 😂 Kaikkea muuta, kun aikuinen 😂
Se olis mullekin ainoa ratkaisu vaikeuksiini, pysytellä poissa liian kamalista tunnelmista. En ole viela ihan onnistunut.
Ma en ymmarran kun mulla on paassanikin monia ihmisia ja asioita jotka haluan unohtaa kokonaan, mutta aina he pulphtaa mieleen.
"Apukin" on mulle jotenkin tunnelmaltaan liian ahdistavaa.
Ma olen itse sekoitus hyvin vakavamielista "filosofia" ja sitten semmosta toisenlaista, nytkin kun halvaus lievenee, useinkin juoksentelen pyrähdellen ympari asuntoa kuin pikkutyttö.
Tämäpä oli raikkaan valoisalta vaikuttava ketju. Itsellä on kokemuksia niin synkistä tunnelmista joista ei ole ollut mitään ulospääsyä, että ihan pienetkin asiat saattaa joskus riemastuttaa. Heiluriliike on elettyjen kokemusten mukainen, eli aika valtava kai haastattelemiin muutamiin vakaampiin yksilöihin nähden. Tunneilmaisu taas on vaikeempi juttu.. Ilmeisesti annan kuitenkin useimmiten aika vakaan vaikutelman, sorry tästä huijauksesta, mutta kun ei se todellinen tunnelinkous niin vaan ole ilmaistavissa monistakin syistä. Mut kyl tunnelmat tarttuu ja vaikuttaa tosi herkästi kun siihen on niin yliherkistynyt. Niin että kyllä iloinen seura ilostuttaailostuttaa. Tämäkin ketju :):)
Kiva, että ilostuttaa 🙂
😂🙂🙄😄😞
https://www.youtube.com/watch?v=ZzFEgkawxos
😲😉🤔😀🤗😅😯😎
https://www.youtube.com/watch?v=VX_AGbooER8
❤️️😙❤️️😍❤️️🤕❤️️😩❤️️
https://www.youtube.com/watch?v=UMONcRYEeGI
😄😄😄😄😄😄😄😄😄
https://www.youtube.com/watch?v=vlQKXxm2uSk
Aivan mahtavaa veto. Lähdenkin tästä soittamaan ja laulamaan. Jes....
🍪🥛💪💰 😡🔫 ✌✌️🔥😆👌🙏🤑💥🤘👍🎉👊🐖🐷🐽😝😭🔬🔦 💩😈
https://www.youtube.com/watch?v=RidNDGcM3fk