Niin tuolla kirjoittelin, etta ilman apua on ilmeisestikin helpompaa, koska itsellani ei ole tarvetta kieltaa vaikeimpiakaan tosiasioita. Ja luovuudella voi yrittaa kehitellä sitten valoisampia ajatuksia.
Mutta koen etta "auttajat" yleensä tukkii molempia: totuuden oivallusta ja siita kumpuavaa luovan valoisuuden mahdollisuutta...
Mutta oli minullakin aika jolloin oli pakko elaa ihan mieikuvitusmaailmoissa nimittain se halvaus:
Kun halvaus mm. tuntoaistista lähtee katoamaan tuntemukset ovat kuin suoraan helvetista, ainakin minulle oli. Niin tuo aika oli pakko viettaa mielikuvitusmaailmoissa poissa kehosta, jotta sen voi fyysisesti kestaa. Mina en tarvi mitaan "oopiumia" kun mina voin itse laittaa omat oopiumit paalle mielikuvituksen kautta.
Mutta koen etta "auttajat" yleensä tukkii molempia: totuuden oivallusta ja siita kumpuavaa luovan valoisuuden mahdollisuutta...
Mutta oli minullakin aika jolloin oli pakko elaa ihan mieikuvitusmaailmoissa nimittain se halvaus:
Kun halvaus mm. tuntoaistista lähtee katoamaan tuntemukset ovat kuin suoraan helvetista, ainakin minulle oli. Niin tuo aika oli pakko viettaa mielikuvitusmaailmoissa poissa kehosta, jotta sen voi fyysisesti kestaa. Mina en tarvi mitaan "oopiumia" kun mina voin itse laittaa omat oopiumit paalle mielikuvituksen kautta.
Vastaukset 35
Vanhimmat
Ja tietenkin minunkin paranemistani pitaa joidenkin jarruttaa, koska halvaannuin "väärästä" syysta josta ei olisi pitanyt halvaantua, ja myöskin paranen siten väärällä odottamattomalla metodilla.
Voisitko lopettaa
Minkälaisessa tilanteessa sait halvauksen ? Mahtoi olla suoraan helvetistä kuten itse toteat !
Olet sinnikäs ja paljon joutunut kestämään ! Kaikkea hyvää sinulle !
Kiitos.
Mun on vaikea kertoa kun sita pitaa muiden takia peitella mista se aiheutui.
Ei ollut ihan tavanomaisin halvaus. Jonkinasteisesti halvaantui aistit ja liikuntakyky ja oli siina muutakin, kuten voimakkaita sydanoireita, hirveita kouristuksia ym.
Oon vielakin vammanen mutta jo aika paljon parantunut.
Ja on kaikkea muutakin outoa kuten tallasta vielakin, etta jalat muuttuu yhtakkia vuoron peraan punaisiksi, niin etta toinen on vitivalkonen ja toinen punanen. Ja muutaman tunnin paasta toisinpain.
Oli joo kuin helvetista. Siitakin voisi kirjan kirjoittaa, mutta en ainakaan toistaiseksi kesta menna tuntemuksia muistelemaan. Yhtakkia mikaan ei ollut niinkuin ennen eika ole vielakaan.
Myönnan itsekin etta tama todella on vaatinut sinnikkyytta ja vaatii vielakin ...
???
Noh ma en voi tanne nettiin niin tarkkaan kirjottaa,
vaikka tympii kun tuota tapahtunutta pitaa vahan niinkuin salailla,
Joten voin lopettaa aiheen .
Mutta vahan piti paljastaa, kun vahan raskasta olla halvaantumisestani tietoinen niin yksinaan.
Vaikka toki muitakin tietaa kuten mun psykopaatti.
Lähinnä kyselin miksi vieläkin vaatii sinnikkyyttä? Kerros lisää.
No mulla on ollut aikamoiset hermostovauriot jotka paranee hitaasti. Viimeaikoina on liikeradat alkaneet laajentua huomattavasti. Ma olin nimittain aika liikkuva ennen halvausta, en yhtaan kankee. Silmien kaantyminen on nyt parantunu koko ajan. Kavely tuntuu viela vahan oudolle. Nayttaa jo varmaan ihan normaalille , harjottelen kavellen ympari huonetta...kaikkee tommosta...pitaa opetella kaikkea uudestaan kuten kavelemista, silmien liikuttamista...
Multa lahti paljon kykyja joita yritan opetella takas...
Ainoa mita kykya ei juurikaan lahteny on tata paan sisasta logiikkaa...
Pystyin koko ajan kirjottamaan jotenkin ainakin.
Puhumaankin sitten aika pian , vaikka puhuminen kavi alussa niin raskaaksi etta pari minuuttia tuntu kuin olis juossu maratonin. Siis aanen muodostus oli hurjan raskasta, mutta se aani alko ensimmaisena palautumaan sitten...
Siis ton takia musta tuli näin vimmattu kirjottaja kun aika pitkia aikoja en pystyny juuri muuta kuin kirjottamaan ja ma kirjotin ja kirjotin viimisilla voimillani niin paljo ku pystyin ettei viela aivotkin pysahtyis...
Mua moitittiinkin liiasta sahköpostin lähettamisesta mutta en niin välittany kun hengen hädässä kirjotin ettei ajattelukin pysahtyis kun sekin kavi alussa kankeeksi.
Kenelles kirjoittelit?
Nuorena minua sanottiin kaunissilmaiseksi.
Tuo halvaus teki mulle ihan hengettömat ja jotenkin kutistuneet silmatkin.
Nyt alkaa jo vahan nakya mun omaa ilmetta...
Ma kirjotin lähinna tuntemattomille,
koska tutut ei kestany tai ei ois kestany kohdata tilannetta...
Ei taideta me poiun kanssa taaskaan rauhanomaisesti mahtua tänne. Täälläkin vallitsee näköjään jo kauan sitten muodostuneet kuppikunnat kalifeineen. Viimeisimmät huväksytyt asiat ja ongelmat ratkaisuineen on muumioitu jo vuosia sitten. Näinhän se on joka kentällä ja kun mullakin on ahdistavia oloja ja kokemuksia arvovalta-asioiden kanssa niin menee energiahiukkasetenergiahiukkaset taas turhuuteen sisällön kustannuksella. Ja kärsimys vielä päälle. Tää oli sit poiulle eikä sit tartte tulla ryönään femakkojen eikä muidenkaan elukoiden.
Mutta kun ma en oikeen ymmarra sun tekstia kun kuulostaa mulle kuin jotain vierasta kielta. Jotkut ihmiset kokee mut niin, mutta ei läheskaan kaikki.
Ala vaan kirjottaa niita omia kokemuksiasi minusta erillisina kokemuksina vapaasti.
Nyt mulle tuli mieleen, etta ehka olet vahan hankala siksi etta kaipaat keskustelukumppania minusta ja kun minusta ei nyt ole siihen , niin sita valittelet ?
Joo on totta mä puran enempi vaan tata omaa juttua vahan itsekeskeisesti kun en voi nyt hajottaa itteeni joka puolelle..
Sun pitas löytaa joku sopivampi keskustelija
Ennemminkin asiassani loukkaantunut ja ehkäpä turhautunut noin lievästi sanoen. Jos sitä nyt jaksaa enää olla sitäkään muuta kuin satunnaisin purkauksin. En sinulle, vaan muissa kontakteissa ja yhteyksissä. Olen kyllä pettynyt toiveissani kommunikoida kanssasi, mutta ymmärrän torjuntasi. Minusta sulla on hämmästyttäviä kaltaisuuksia kokemuksissa ja oivalluksia niistä, vaikkei mitään samiksia ollakaan. Kaikkea hyvää sinulle. Olet ollut minulle todellinen inspiraatio kirjoittelullasi. Ehkä minäkin sitten viisikymppisenä kunhan harjoittelen tässä ja odottelen josko tulisi se mun vuoro ettei aleta syyttämään hajota ja hallitse -toimista. Vaan mitäpä sekään tässä solvausrimsussa enää on. Ei mitään.
Kuka sina nyt naista kirjoittajista oikein olet ?
Minulla on varmaan mennyt jo nama kirjoittajat täällä sekaisin
Siis anteeksi. En minä sinua tarkoittanut. Kylla mina sinun kanssa voin keskustella.
Tosi paljon anteeksi. Olen niin uupunut etten enaa pystyny keskittyyn kuka on kukakin, Oli jo melkein ikava sinua.
Ahaa, nyt minulle paljastui sekin kun puheeni kuulostaa ihmisille vieraalle kielle, he ei kenties pysty keskittymaan ollenkaan niinkuin minulle kavi tuossa eilen myöhaisillasta.
Mina en tajunnu edes etta kirjoittaja olit sina, vaan tulkitsin koko tekstin alusta loppuun väärin. Eli näin voi kayda ja on varmaan tehty samaa mullekin ja aika paljon...
Siis joo toivottavasti naet tan kylla ma sun kaa pystyn keskustelemaan.
Mutta mina sentaan pystyn myöntaan kun olen erehtynyt ja etta ei mun järkikään aina toimi, toisin kuin jotkut muut jotka on niin taydellisia vaikkei aivot toimis juurikaan,
Voi voi millanen tragedia melkeen, jos en olis huomannu virhettani.
Siis ei ongelmien ratkaisumalleja ole loppuunlyöty.
Aion makin tasta halvauksestakin parantua ainakin aika paljon, vaikka "auttajat" sopeuttais mut halvaantuneeksi.
Mielenkiintosesti ennen mulle kaynytta onnettomuutta mun psykopaatti oli neuvonut minua lukemaan kirjan lääkärista joka parani aivohalvauksesta kahdeksassa vuodessa. En ole lukenut kirjaa, missahan se on.
Ja miten narsistivanhemmista selviaa ? Ei taida selvita "auttajien" ohjeilla, jotka on tyyliin jotain vanhaksi mummoksi asti terapiaa. Kylla vaan tassa on otetteva omat ideat kayttöön. Liikuteltava omia harmaita aivosoluja. Se on tarkeeta niin aivovammassa kuin narsistin uhrille. Ne harmaat aivosolut on saatava toimimaan niin paljon paremmin kuin sen psykopaatin, jotta han menettaa maagiset voimansa vaikuttaa meidan aivoihin tainnuttavasti...
Se on uskoaksi ainoa todellinen ratkaisu mutta vaatii hyvin paljon itsenaista aivosolujen käyttöä ja itsekaan en ole kovin pitkalla siina ja kun niin kankeilta tuntuu nuo aivosolut!
Mutta kun sä olet alykas ja oppinut ja ilmeisesti nuorikin, niin varmaan pitas vaan luottaa siihen omaan ajatteluun...
Eli eli nettikaverini.
Ei kysyta niilta muilta, niin ei tarvi olla meidan niin loukkaantunut :)
Eiks se vois olla vahan ratkaisun suuntaan ?
Sun olis ehka ollut hyva sanoa mullekin viime yöna: "Mita sa höpötat ? Oleks ihan höpsahtänyt?"
Samanlaista soopaa ne saattaa muutkin puhua, ku mina viime yöna. Jossain tokkurassa tosiaankaan mitaan tajuamatta .
Ma muuten olen ennenkin elamassani hoitanut vaikeita asioita omilla metodeillani ja valilla onnistuneesti. Tosin ne ei ollut näin vaikeita.
Koska on helpompi ratkoa muita ongelmia kuin oman hermoston vammoja...
Itseasiassa vois ajatella etta ma olen aika treenaantunut ongelmanratkoja koska mun koko elama on ollut tragedia tragedian peraan. Ja on ollut sita okeesti, vaikka jotkut kokee ettei se olis mahdollista olla totta...
Aina kun ma sain yhden ratkottua, peraan tuli uusi ja entista vaikeempi...
Olen viettanyt koko elamani naita kummallisia ongelmia ratkoen. Ja ma en ole siina niiden ratkonnassa ihan tyhmakaan. Valitettavasti mua vaan ei arvosteta vaikka keksimani ratkaisut olis toimivia ja hyvia koska ne ei ole "oikeaoppisia".
Mun psykopaatti ja narsisti jätti mun lapsuudesta asti mun ratkottavaksi kaikki niin vaikeat ongelmat mita ne ei itte osannu ratkoa. Joten oli pakko kehittaa luovaa ongelmanratkaisukykya.
Muut vaan valilla tekee sen niin vaikeeksi, kun jumittavat kaavamaisuuksissaan. Niin hidastaa mun edistymista kauheesti, kun ei haluta olla "progressiivisia".
Parempi sopeutua halvaantuneeksi kuin yrittaa treenata hermosoluja ?
Jos nyt kuitenkin koitettaisiin olla progressiivisia....
Katsos en tunnistanu sinun nikkiasi kun se oli eri naköinen...
Mutta ehka hyva kun meni pieleen viime yöna, niin ma oikein vimmaannuin korjaamaan sen...
Mita jos nuo mun vanhemmat onkin siks kutakuinkin myöntany mulle ton narsismin ja psykopatian, etta he odottaa mun ratkovan senkin ?
Jos ma luettelisin minkatyyppisia ongelmia ma olen ratkonut ennen halvaantumistani ja aitini psykopatian rajahtamista silmilleni, niin siina on monenlaisia yhteiskunnan ongelmia vaikeammasta paasta,
Kun ma halvaannuin niin olo oli aika avuton: Millas mä nyt ratkon ilman omaa hermostoa ?
Pieleen voi tosiaan mennä tulkinnat. Tiedän sen itsestäni ja tuskallisesti muista. Jotkut tietysti koettavat oikaista vääriä tulkintojaan ja varovainen on syytä olla varsinkin lasten ja nuorten kohdalla ettei mene pilaamaan elämiä.
Olen käynyt koulussa, älykäs tuskin kovinkaan, nuori en ole.. Melko kaikin tavoin ns. lapsipuolen asemassa. Täytynee miettiä lisää miten saisi soputumaan itsensä nurisematta. Ja ettei kukaan loukkaantuis saatika etujaan menettäis. Erityisesti naiset, tyäväestön penskat, köyhät ja alkoholisoituneet perheet, yht, muslimit...
No mutta jos minua nuorempi kuitenkin ja enemman koulua kaynyt. Et sina tyhmakaan ole.
Mina en aio enaa mihin vaan sopeutua nurisematta. Sen tein koko nuoruuteni ja viela kolme vuotta sitten. Virhe oli.
Mun mielesta siihen ei tarvi sopeutua, etta joku ei halua olla progressiivinen ja narsistithan ei yleensa halua.
Lisaan viela yhden asian joka tuli mieleen, nimittain sen, etta yleensa oikea diagnoosi on hyvien lopputulosta edellytys.
Väärä diagnoosi voi vakavasti vaarantaa elämän.