Olen 25-vuotias nainen ja juuri perustamassa omaa perhettä. Viime aikoina jostain kumman syystä olen kuitenkin alkanut miettiä omaa lapsuuttani ja äitiäni. Äitini on aika tempperamenttinen ihminen ja mieleen on muistunut paljon tapauksia, joina olen kokenut äitini epäluotettavana ja turvattomana ihmisenä. lapsuuteni ei kuitenkaan mitenkään onneton ole ollut, joten miksi mietin tällaisia asioita vaikken haluaisi? Pelkään, että minusta tulee samanlainen äiti, kun omastani tai että saattaisin jotenkin aiheuttaa lapselleni samanlaista ahdistusta, kuin oma äitini on minulle joskus aiheuttanut. En ole asiasta äitini kanssa puhunut enkä aiokkaan. Onko tämä sitä ns.vanhemmuuteen kasvamista? Onko muilla ollut tällaista?
Äidistä...
kukka
2480
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Kuulehan Kukka, tuo on AIVAN normaalia. :-)
Oma lapsuus palautuu yleensä juuri silloin kirkkaimpana mieleen, kun on oman perheenperustamisen aika. Se on varmasti sitä luontaista kasvua vanhemmuuteen, ja vaikka omaa lapsuuttaan ei aktiivisesti olisi penkonutkaan, niin se jotain syystä vain kummasti änkeää mieleen.
Huomasin itse aikoinani ihan saman jutun ja paikoitellen se oli hyvin ahdistavaakin. Muistin paljon sellaisia asioita, joissa vanhempani toimivat mielestäni minua kohtaan väärin jne.
Emmekä me kaksi ole ainoita. Tuo on erittäin yleistä ja kertoo varmasti sen, että suhtautuu omaan vanhemmuuteensa vakavasti ja on lopultakin astumassa täyteen aikuisuuteen ja vastuuseen.
Itselläni ahdistus kasvoi jossain vaiheessa niin suureksi ja sen mukana tuli kaikenlaisia pelkojakin omasta pärjäämisestä lapsen kanssa, että kävin pari kertaa psykiatrin juttusillakin ja se kyllä helpotti.Tuo on siis aivan luonnollinen prosessi ja niin tuttua.
Onnea sinulle elämässäsi!
kohtalontoveri! Itse kun rupesin odottamaan lastani,mieleeni tulivat päivittäin vanhempieni riidat,erouhkaukset ja kaikki muut.Itse koin sen tosi ahdistavana ja välillä pelkäsin että kaikki alkaisi alusta taas,olin silloin tosi onnellinen kun muutin vanhempien luota pois.Välillä nytkin mun mieleen tulee kaikki.Raskaus aikana päätin että teen kaikkeni lapseni vuoksi ettei hänen tarvitse kokea samanlaista lapsuutta.Asioista pitääpystyä puhua eikä riidellä ja tapella koko ajan.