Ensin olit heidän haukkumisen kohde (olisit kuullut miten sinusta puhuttiin). Sitten jotain tapahtui....janosit kai hyväksyntää niin paljon että rupesit heidän rakkikoirakseen. Et ymmärrä miten sinua käytetään hyväkseen. Miten joku voi alentua tuollaiseen? Onko se heidän hyväksyntä sinulle niin tärkeää? Et ollutkaan niin fiksu kuin kuvittelin, sääli. Mutta onnea valitsemallasi tiellä.
Petyin sinuun
Sivustakatsojavain
18724
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 18
Vanhimmat
En mä heidän pillin mukaan menny missään vaiheessa, osoitin jatkuvasti olevani henkilö jota heistä kukaan ei yksin voittaisi.
Puolet miehistä ei oo nähnyt klitorista ja kaikki naiset on naisia..
Se joka ei ole nähnyt niin voi ilmoittautua tänne niin korjataan asia. Kaikille. kartan saa mukaan.
Täysin yhdentekevää mitä siellä tapahtui. Heidän omatunto ei ole kunnossa
En vaan kerro, että mitä tapahtui. Aika harva tietää mitä tapahtui.
No kun en kuullut mitä puhuttiin, niin voinet valaista asiaa hieman syvemmin ja niinku ketä sanoi mitä?
Kuulostaa lähinnä uhkailuilta nää ikävä palstan kirjoitukset. Jotain ihmistä kiusataan
Eräänlainen Tukholma-syndrooma: kiusattu samastuu kiusaajien kanssa ja kun on onnellinen kiusaajien huomiosta ryhtyy kaikista pahimmaksi kiusaajaksi koska pelkää joutuvansa taas kiusatuksi. Heikko itsetunto on monesti syynä tähän..
Metsään meni, ei kannata arvailla. Olet hakoteillä, kukaan, toistan kukaan ei ole pelkästään paha. (Joku voi sen sijaan olla pelkästään hyvä)Voisin sanoa paljon muutakin, mutta olkoon. Iloa ja valoa sinunkin elämääsi.
Mikset oo sitten puuttunut tilanteeseen?
En tiedä ihan tarkkaan, mistä aloittaja puhuu, vähän kyllä vaikuttaa, että heittääkö 'bensaa liekkeihin' jospa se siitä leimahtaisi ? Hyi hyi, ikävä aloitus!!
Ollaan vaan pettyneitä. Se mistä ne jutut lähti arvaan kyllä. Joten vaikka pettynyt olet niin olen minäkin sinuun. Luotin sinuun täysin. Se karisi siihen kun jäit minulle kiinni. Etkä edes selitellä tai edes perustellut tekoasi. Turhaan enään tulla selittelemään. Pitkään esititkin mulle niin hyvää" petyin todella ja aloin uskomaan niihin juttuihin. Syypää olet siis itse tähän tilanteeseen. Ei katsos tuo sun esittäminen mene enään läpi. Kai huomasit sen jossakin vaiheessa. Vai pettynyt olet kun en enään puolustanut sinua. En todellakaan aio oikoa niitä nauti maineesta sitten kaikin voimin. Keskustella muka aikuisten tavalla. Haista paska. Kuka ei osannut valettaan hoitaa pois oikein. Minä sentään tein sen. Mukana olen vain siksi että näkisin mihin asti menet tässä näytelmässä.
Siis kenelle? Aika ikävästi heittelet sanojasi ja väitteittäsi ilmaan, jopa haistattelet siihen tapaan, että jonkun pitäisi tunnistaa. No minua tämä ei missään tapauksessa koske,
Pari kysymystä. Oot fiksu, osaat vastata.
1. Puutuitko kiusaamiseen? Jos et puuttunut/puolustanut, olet kiusaaja, jos sivusta seurasit.
2. Miksi lopulta itsekin uskoit kiusaajia enemmän kuin sitä kiusattua?
En leuhki, mutta olin suloisin, kiltein JA REHELLISIN ihminen elämässäsi.
Vastaa nyt noihin kysymyksiin?
Ole ollut kenenkään rakkikoira.
Kasvaisit sinäkin aapee pälliaivo jo aikuiseksi ja lopettaisit tollaset keskenkasvuisen puljaamiset kuka puhui ja kenestä pahaa ja missä ja millon ja kenen kanssa vittu!!!!!!!
Kasva aikuiseksi ja hanki ihan oikea elämä jooooooooooookooooooo!!!!!!!!!!
:D Samaa mieltä!
1. Puhukoot kuka tahansa kenestä tahansa mitä tahansa, ei voi vähempää kiinnostaa. Minusta ainakin saisi puhua ihan mitä huvittaa, en välitä sellaisesta. Elän omaa elämää, pidän itsestäni ja läheisistäni huolta. Muut puhukoot mitä lystää. Toki, jos kuulen paskan puhumista vaikka jossain esim. työyhteisössä, puutun asiaan tietysti, mutta vain yleisesti ja perustellusti, koska se on sitä vastuunkatoa, mutta muutoin jatkan omaa elämääni.
2. Jos joku puhuisi minusta paskaa ja tulee pyytämään anteeksi, niin annan anteeksi, enkä jäisi miettimään menneitä puheita. Sitä on aito anteeksi antaminen. Tämä vaatii tervettä itsetuntoa, mutta myös viisautta, ja se ken sen on saanut lahjaksi elämän voiman, kestää kyllä ja saa olla kiitollinen elämälle.
Kaikii kosto, kostonhimo, turha länkyttäminen, mustamaalaukset, katkeruus ja kateus vie ihmistä itseään vain suohon, josta ei juuri enää nousta. Jokainen tekee omat valintansa. Kantaa niistä vastuuta, hukkuu tai pysyy pinnalla. Se on elämää, ja ansaittaua sellaista.
Kaikki järkevät ihmiset näkee jo kaukaa nämä katkerat ja kateelliset ja kostonhaluiset ihmiset. Joten jäljelle heidän seurakseen jäävät samanlaiset läyhääjät, joten onneeksi olkoon koko ryhmälle.