Lupiinit loistavat

Samoin tykkään. Hyviä muistojakin lupiinitiestä ja minulle tärkästä ihmisestä. Käytiin yhdessä tarkoituksella ennen ihailemassa lupiinitietä.

Sinisävyissä loistava lupiinimeri tienpientareilla on kieltämättä upea näky. Komealupiini lajin nimi onkin, vieraslajina Pohjois-Amerikasta tullut hernekasvi, myös rehuksi käytetty. Harmi, että valkean ja punaisen sävyt ovat väistyviä, sininen valtaa alaa. Makealupiini samasta suvusta on arvokas ihmisravintonakin käytetty hernekasvi, saamassa arvostusta esimerkiksi vegaanien tuokavaliossa ja muutenkin maapallon ruokavarojen kestävässä jakamisessa.

Vieraslajeilla on taipumus vallata alaa kotoperäisiltä lajeilta, lupiini sitoo paljon typpeä ja rehevöittää maaperän. Omaperäiset niukan kasvualustan piennar- ja ketokasvit väistyvät, päivänkakkara, kissankello, ahomatara, puna-ailakki, mäkitervakko, pietaryrtti ja monet muut, jotka antaisivat pitempään väriä tienposkille. Mikä pahinta, rotevakasvuiset ja aggressiivisesti leviävät vieraslajit leviävät myös luontoon, olisi kauheaa menettää vaikkapa keväiset valkovuokkomeret lupiinille. Rehevillä paikoilla olen nähnyt horsmien ja mesiangervojen kilpailevan lupiinin kanssa. Vieraslajit ovat uhka luonnon monimuotoisuudelle. Lupiinit pitäisi ainakin niittää heti kukinnan jälkeen, eikö niitä ole jo tarpeeksi lupiinien ihailijoillekin ?

Lupiini on komea tienvarsikukka, ja sellaisena säilyköön. Sitä ei sa päästää etenemään pitemmälle luontoon. Onkin annettava iso plussa tienvarsien hoitajille. Lupiinit kaadetaan kun kukinnot ovat kuihtuneet.
Omalla pihallani keämökillä on lupiinialue, jonne ihan tarkoituksella keräsin erivärisiä lupiineja. Mutta siellä sivussa ne pysyvät . Pihapiirist' ne karsitaan armotta.
Miten minun jälkeeni sitten käy, en uskalla arvata.
Muutama vuosikymmen sitten lupiini oli vallannut mökin nurmikon, ja minulta meni vuosia saada ne kitketyksi pois.

"Sinisävyissä loistava lupiinimeri tienpientareilla on kieltämättä upea näky. Komealupiini lajin nimi onkin, vieraslajina Pohjois-Amerikasta tullut hernekasvi, myös rehuksi käytetty. Harmi, että valkean ja punaisen sävyt ovat väistyviä, sininen valtaa alaa. Makealupiini samasta suvusta on arvokas ihmisravintonakin käytetty hernekasvi, saamassa arvostusta esimerkiksi vegaanien tuokavaliossa ja muutenkin maapallon ruokavarojen kestävässä jakamisessa.

Vieraslajeilla on taipumus vallata alaa kotoperäisiltä lajeilta, lupiini sitoo paljon typpeä ja rehevöittää maaperän. Omaperäiset niukan kasvualustan piennar- ja ketokasvit väistyvät, päivänkakkara, kissankello, ahomatara, puna-ailakki, mäkitervakko, pietaryrtti ja monet muut, jotka antaisivat pitempään väriä tienposkille. Mikä pahinta, rotevakasvuiset ja aggressiivisesti leviävät vieraslajit leviävät myös luontoon, olisi kauheaa menettää vaikkapa keväiset valkovuokkomeret lupiinille. Rehevillä paikoilla olen nähnyt horsmien ja mesiangervojen kilpailevan lupiinin kanssa. Vieraslajit ovat uhka luonnon monimuotoisuudelle. Lupiinit pitäisi ainakin niittää heti kukinnan jälkeen, eikö niitä ole jo tarpeeksi lupiinien ihailijoillekin ?"

Emme tule ajatelleeksi tätä:

Otan sen tähän alemmaksi, jotta kaikki lukisivat sen.
Vieraslajit vievät meiltä luonnon monimuotoisuuden, kohta ei muita kasveja sitten olekaan.

Voihan ne niittää mutta antaa kukkia ensin, kauniita ovat. Minun pihalleni tuolla maaseutupaikassa on ilmestynyt kedolle lupiinia yksi juurakko ja siellä kukkii sovussa muiden kanssa. Sen toimia on helppo seurata, harjaneilikka on ihan vieressä.
Olen heitellyt paikkaan kedonkukkasiemeniä aina välillä, monta lajia löytyy, levinneet perenat mukana sulassa sovussa. 😊

Herranen aika, johan tuo lupiini olisi jo vallannut metsäkedot ja niityt, niin kauan se on jo ollut rantautuneena meillä.
Kaikki kasvullisuuskin kilpailee elintilasta, meillä saattaa nuo lajien tiheä kasvutapa, kuin valkovuokolla, ettei tunkeilijat pääse juurtumaan.

Kohta muuta kuin lupiinia olekaan, tsi ,näinköhän nuo vierasperäiset ihmisetkin syrjäyttää meitit ja vie maat ja mannut 🤔

Joka taholla luonto levittäytyy, laji toisensa jälkeen valtaa Islannin ulkopuolella merestä nousseen saaren, valtaa jään alta sulan maaperän,...samoin on merieläinten laivareittien mukana.

Harva paikka taigaa lukuunottamatta on ollut melko pitkään vapaa, toivon mukaan maan lämpenemisen myötä sinne levittäytyy lisää sankkaa metsääkin. 💌

Ei minäkään sentään sitä tarkoita, että kohta pelkkää lupiinia kasvaa pientareet , pellot ja metsät. Tarvitseehan se valoa, synkkä kuusikko sille ei ehkä kelpaisikaan. Mutta omin silmin olen nähnyt tienvarsien metsissä lupiinia siellä, missä ennen valkovuokkomatot kukkivat. Huoli on aiheellinen, ja haittakasviksi se on määritelty muissakin Pohjoismaissa ja laajalti EU:ssa. Myös kangasmetsiin ja lehtoihin sitä on levinnyt, ja valitettavasti se valtaa alaa metsien luontaisilta kasveilta. En pelkästään omien havaintojen perusteella kirjoita, vaan luontosivuilla asiantuntijat viestivät samaa. Puutarhoissa rajoitetaan lupiinin kasvua, mutta kuka pitää metsän alkuperäislajien puolta, metsänhaltiatko ? Lupiinilla on niin järeät aseet, taistelusta tulee epäoikeudenmukainen. Siksi ihmisten velvollisuus on rajoittaa sen leviämistä. Kukkikoon minun puolestani tienpientareilla, mutta pysyköön aisoissa ! Ei kai lupiinia sentään kovin kauan ole karkulaisena ollut, ei tällaisia laajoja maanrakennuksella aikaansaatuja tienpientareitakaan, joihin rotevan tulokaslajin on helppo levittäytä.

Luonto saakin tehdä valintojaan, mutta en lupiinia en miellä luonnonkasviksi. Onhan muitakin haittalajeja, kuten kurtturuusu, jättitatar, ruttojuuri, jättipalsami, karhunköynnös, joita pyritään rajoittamaan ainakin asuinalueilla. EU lisäsi taas hiljattain luetteloon monta uutta haittakasvia, joiden maahantuonti, viljely, käyttö ja luontoon päästäminen on kielletty. Luontoon päästäminen tässä se pointti onkin.

Mieluiten kasvaa teiden korkeilla penkoilta johon on tuotu siirtomaata, siis pengerretyillä osuuksilla ensimmäisenä kukkakasvina. Olen huomannut että väistyy kun muu kasvillisuus ottaa vallan, elikkä päinvastoin, väistyy muun tieltä.
Tutuissa paikoissa missä on kasvanut runsaasti sitä on nyt niukasti, milloinka meiltä häipyy voikukka, päästään itkemään paljon parjattua. Voikukkakin häipyy hiljalleen tai vähenee kun leikkaa sen alas ajoissa. Horsma samanlainen joka valloittaa avohakkuualueet ja häipyy kun metsä ottaa omansa, lupiinilla näyttäisi olevan jokseenkin samat tavat. Samanlaisina rikollisena pidetään, jättiukonputki joka puutarhoista karannut kuten lupiini, mikä helvetti kun ei pysy aisoissa, vai..😊
Eläinkunnasta Supi ja Minkki niille annettu tappotuomio, Valkohäntäpeuraa pidetään riistana aisoissa napsimalla liiat pois, sekin leviää ketterästi ja törmäilee teille hirven lailla, vieraseläin jonka ihminen tuonut. Pakolaisia koko revohka.
Miten leviää nämä viimeaikaiset pakolaiset, hyvin kun pääsevät vauhtiin ja tulossa on ennätysmäärä sanottiin uutisissa tänään, veneistä pelastettu. Vierasperäisiä...😊

Olen ihan tuonut varta vasten niitä oman tontin tienposkeen. Sinisiä, vaaleanpunaisia ja valkoisia. Hienoja. Juhannusruusu kukkii täytenä samalla suunnalla, lempikukkani, ihana.

Näin todellisen lupiininvihaajan työssään. ok-talon rouva niitti lupiinit viimeiseen korteen heti kun ne olivat päässeet kukkimaan. Ymmärrän toisaalta.
Jos ne siementämään jättää niin lupiinimaaksi piha pian muuttuu. Itsellä takiaiset ovat lisääntyneetn kovasti. Takiainen kaivautuu maahan syvin juurin.
Hyi hyi minua...sivelin niiden lehdille Roundapp-myrkkyä.

Valtatie.12 varrella on hienoja lupiinikukintoja. Kun ovat saaneet olla tienpitäjäntoimien ulkopuolella niin lupiinit loistavat erivärisinä maisemakomistuksina.

Myrkyllisiä idänjättiputkia olen nähnyt vaan erään talonomistajan koristuksina. Talon haltija kai lannoittaa ne niin pitkiksi. Leikkaa tikkailla jokaikisen kukan ennen siemenien valmistumista.

Himmelsauge sai nauramaan ihan sydämellisesti temperamentillään, ai että 😄 Muistui mieleen Kesäheinän mökkiaika, jolloin näin lähikaatopaikalla pienen sievän punakukkaisen kasvin.
No minä kiikuttamaan sen pihalleni ja kasvoihan se komeaksi ruo balsami kukintoineen.

Naapurit varoittivan sen leviävän tavattomasti, ja juuu, seuraavana keväänä nousi sepelin seasta kymmeniä taimia!

Pitkällä 5-10 metrin säteellä, se oli syleksinyt siemeniään, joita peppu taivaalle tähdäten, jouduin alkukesällä kaivelemaan.

Mahtoikohan olla peräti Venäjän arolampaiden mehevä herkku? Kumma ettei se itse multaan perennojen sekaan levinnyt, vaan uuskasvu nousi karuille sepelikäytäville?

Vieras oli käytöksensä, mikähän ja kenekähän lie sielun balsami.

Vaimo osti torin kukkakauppiaalta kolme balsamikasvin tainta. Seuraavana syksynä meillä oli tuhansien balsamien metsä tontilla.
Se kasvi tosiaan lennättää siemenensä pitkälle. Tänään vielä kolme lutuista tainta kiskoin kompostin takaa irti maasta,
Balsamia suosittiin, koska meidän balsamimetsä oli erilaisten hyönteisten taivas. Kiukkuisena revin ne myöhemmin kaikki pois,

Joka vuosi sama keskustelu lupiineista taitaa olla sama aloittajakin.

Koiran kakastakin joka kevät kovat kiistat. Ihan kiinnostava tämä ketju ,näkee erilaisia asenteita luontoa kohtaan.

Meillä juhannusruusuksi sanottu valkea ruusu taitaa vedellä viimeisiään. Kukintohan ei kestä monta päivää. Pionit ovat avautumassa. Silti keskikesän vehreys rehevimmillään. Nurmikkokin miellyttää silmää.
Linnut vähentävät lauluaan, parin viikon päästä entistä hiljaisempaa ihan strategisista syistä; poikaset jo ruokittavana. Osa niistä jo omillaan.

Vieraslajit valtaavat röyhkeästi parhaat puutarhamaat.

niin se valiettavasti on, ja me ihan vapaaehtoisesti annetaan niiten vallata ja lisääntyä holtittomasti.

Toisille upea näky toisille painajainen tuo lupiinimeri. Ei kuulu lemmikkeiheni niitetään pois.

Jos kenellä on mahdollisuus vaikka kimppakyydillä mennä Elimäelle Mustila Arboretumiin, niin kokee suuren luontoelämyksen.
Yle-maakuntaradiosta kuulin että tänä vuonna alppiruusujenkukinta on parhaimillaan kuin ehkä koskaan aikaisemmin.

Minä kasvatin lupiinin siemenistä,en edes muista mistä ne siemenet hankin ja jopa vieraanikin ihmettelivät? Ne olivat poikkeavia,jopa väritykseltään?

Kun muutin tähän taloyhtiöön parisen kymmentä vuotta sitten, niin pientareet olivat täällä valtoimenaan lupiineja. Talossa asunut jo silloin melkein liikuntakyvytön ikäneito oli ollut innokas niitä levittämään ja hoitamaan. Nyt ne on kaikki tuhottu ja ei edes lähistöllä näy paljoa lupiineja.
Meidän kaupungissa on ollut paljon puhetta ja kannustetaan hävittämään vieraslajeja kukin omilla asuinalueillaan.
Eilen odottelin jonkin aikaa talkooporukkalaisia ja huomasin tien ja aukion laidassa, lienee seurakunnan tai kaupungin maata jonkin verran lupiineja. Sain ne kaikki nyhdettyä. Sen verran olen tänä kesänä osallistunut talkoisiin omien lajien suojelemiseksi. Kyllä ne pois joutaa.

(Kirjoittaa jälleen arvostelulautakunnan tarkkailua varten.)

Kyllä lupiinin saa pysymään kurissa leikkaa vaan kukinnan jälkeen kukkavanan ettei siemenet pääse kehittymään.
Jos siemenet pääsee kehittymään on seuraavana vuonna jo valtaisa määrä kukintoja.

Maanteiden varsilla ne näyttävät upeilta ja voivat hyvin, ei talvinen suolahiekotuskaan saa niitä kärsimään tuntuu kuin se tarvitsee kukintaansa tiesuola-annoksen.

Jätin ok-talon rapunpieleen muutaman neliön leikkaamattoman alueen niiden violettien pörhyläkukkien takia. Niillä enää pelkät siemenkodat.
Siinä on nyt hieno kukkaketo. Erilaisille ötököille varsinainen löytöjenmaa.

Juuri näin.

Hienoja ovat lupiinit.

J. Karjalainen ja Villejä Lupiineja.