Varmaan olette huomanneet. Olen lupiinin puolella, puolustaa paikkaansa siellä missä yleisimmin kasvaa. Mikä kasvi olisi kauniimpi)
Lupiinit loistavat
luppiini
571176
1Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 2 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 57
Vanhimmat
Samoin tykkään. Hyviä muistojakin lupiinitiestä ja minulle tärkästä ihmisestä. Käytiin yhdessä tarkoituksella ennen ihailemassa lupiinitietä.
Kaunis kukka.
Sinisävyissä loistava lupiinimeri tienpientareilla on kieltämättä upea näky. Komealupiini lajin nimi onkin, vieraslajina Pohjois-Amerikasta tullut hernekasvi, myös rehuksi käytetty. Harmi, että valkean ja punaisen sävyt ovat väistyviä, sininen valtaa alaa. Makealupiini samasta suvusta on arvokas ihmisravintonakin käytetty hernekasvi, saamassa arvostusta esimerkiksi vegaanien tuokavaliossa ja muutenkin maapallon ruokavarojen kestävässä jakamisessa.
Vieraslajeilla on taipumus vallata alaa kotoperäisiltä lajeilta, lupiini sitoo paljon typpeä ja rehevöittää maaperän. Omaperäiset niukan kasvualustan piennar- ja ketokasvit väistyvät, päivänkakkara, kissankello, ahomatara, puna-ailakki, mäkitervakko, pietaryrtti ja monet muut, jotka antaisivat pitempään väriä tienposkille. Mikä pahinta, rotevakasvuiset ja aggressiivisesti leviävät vieraslajit leviävät myös luontoon, olisi kauheaa menettää vaikkapa keväiset valkovuokkomeret lupiinille. Rehevillä paikoilla olen nähnyt horsmien ja mesiangervojen kilpailevan lupiinin kanssa. Vieraslajit ovat uhka luonnon monimuotoisuudelle. Lupiinit pitäisi ainakin niittää heti kukinnan jälkeen, eikö niitä ole jo tarpeeksi lupiinien ihailijoillekin ?
Ajelin 600km etelärannikolta länsisuomeen ja voin kertoa, että ei valtaa lupiini mitään eikä ole uhka kenellekään. Siellä täällä kuivilla, ihmisen tekemillä tienvarsirinteillä. niitä on laikkuina. Metsään se ei mene.
Hyvä bisnes muuten tuo lupiinin niittäminen. Ensi vuonna sama homma ja tili uudestaan.
Kaikki kasvit ovat tulokkaita, jos jääkaudesta asti katsotaan. Evoluutio hoitaa loput.
On hoitanut ennen ja hoitaa nyt.
Hölmön hommaa tällaisesta maksaminen.
Vieraslajista puhuminen olisi paikallaan, jos lupiinit olis tulleet jostain toiselta planeetalta.
Lupiini on komea tienvarsikukka, ja sellaisena säilyköön. Sitä ei sa päästää etenemään pitemmälle luontoon. Onkin annettava iso plussa tienvarsien hoitajille. Lupiinit kaadetaan kun kukinnot ovat kuihtuneet.
Omalla pihallani keämökillä on lupiinialue, jonne ihan tarkoituksella keräsin erivärisiä lupiineja. Mutta siellä sivussa ne pysyvät . Pihapiirist' ne karsitaan armotta.
Miten minun jälkeeni sitten käy, en uskalla arvata.
Muutama vuosikymmen sitten lupiini oli vallannut mökin nurmikon, ja minulta meni vuosia saada ne kitketyksi pois.
"Sinisävyissä loistava lupiinimeri tienpientareilla on kieltämättä upea näky. Komealupiini lajin nimi onkin, vieraslajina Pohjois-Amerikasta tullut hernekasvi, myös rehuksi käytetty. Harmi, että valkean ja punaisen sävyt ovat väistyviä, sininen valtaa alaa. Makealupiini samasta suvusta on arvokas ihmisravintonakin käytetty hernekasvi, saamassa arvostusta esimerkiksi vegaanien tuokavaliossa ja muutenkin maapallon ruokavarojen kestävässä jakamisessa.
Vieraslajeilla on taipumus vallata alaa kotoperäisiltä lajeilta, lupiini sitoo paljon typpeä ja rehevöittää maaperän. Omaperäiset niukan kasvualustan piennar- ja ketokasvit väistyvät, päivänkakkara, kissankello, ahomatara, puna-ailakki, mäkitervakko, pietaryrtti ja monet muut, jotka antaisivat pitempään väriä tienposkille. Mikä pahinta, rotevakasvuiset ja aggressiivisesti leviävät vieraslajit leviävät myös luontoon, olisi kauheaa menettää vaikkapa keväiset valkovuokkomeret lupiinille. Rehevillä paikoilla olen nähnyt horsmien ja mesiangervojen kilpailevan lupiinin kanssa. Vieraslajit ovat uhka luonnon monimuotoisuudelle. Lupiinit pitäisi ainakin niittää heti kukinnan jälkeen, eikö niitä ole jo tarpeeksi lupiinien ihailijoillekin ?"
Emme tule ajatelleeksi tätä:
Otan sen tähän alemmaksi, jotta kaikki lukisivat sen.
Vieraslajit vievät meiltä luonnon monimuotoisuuden, kohta ei muita kasveja sitten olekaan.
Voihan ne niittää mutta antaa kukkia ensin, kauniita ovat. Minun pihalleni tuolla maaseutupaikassa on ilmestynyt kedolle lupiinia yksi juurakko ja siellä kukkii sovussa muiden kanssa. Sen toimia on helppo seurata, harjaneilikka on ihan vieressä.
Olen heitellyt paikkaan kedonkukkasiemeniä aina välillä, monta lajia löytyy, levinneet perenat mukana sulassa sovussa. 😊
Ei ole mitään vieraslajeja.
Herranen aika, johan tuo lupiini olisi jo vallannut metsäkedot ja niityt, niin kauan se on jo ollut rantautuneena meillä.
Kaikki kasvullisuuskin kilpailee elintilasta, meillä saattaa nuo lajien tiheä kasvutapa, kuin valkovuokolla, ettei tunkeilijat pääse juurtumaan.
Kohta muuta kuin lupiinia olekaan, tsi ,näinköhän nuo vierasperäiset ihmisetkin syrjäyttää meitit ja vie maat ja mannut 🤔
Joka taholla luonto levittäytyy, laji toisensa jälkeen valtaa Islannin ulkopuolella merestä nousseen saaren, valtaa jään alta sulan maaperän,...samoin on merieläinten laivareittien mukana.
Harva paikka taigaa lukuunottamatta on ollut melko pitkään vapaa, toivon mukaan maan lämpenemisen myötä sinne levittäytyy lisää sankkaa metsääkin. 💌
Ei minäkään sentään sitä tarkoita, että kohta pelkkää lupiinia kasvaa pientareet , pellot ja metsät. Tarvitseehan se valoa, synkkä kuusikko sille ei ehkä kelpaisikaan. Mutta omin silmin olen nähnyt tienvarsien metsissä lupiinia siellä, missä ennen valkovuokkomatot kukkivat. Huoli on aiheellinen, ja haittakasviksi se on määritelty muissakin Pohjoismaissa ja laajalti EU:ssa. Myös kangasmetsiin ja lehtoihin sitä on levinnyt, ja valitettavasti se valtaa alaa metsien luontaisilta kasveilta. En pelkästään omien havaintojen perusteella kirjoita, vaan luontosivuilla asiantuntijat viestivät samaa. Puutarhoissa rajoitetaan lupiinin kasvua, mutta kuka pitää metsän alkuperäislajien puolta, metsänhaltiatko ? Lupiinilla on niin järeät aseet, taistelusta tulee epäoikeudenmukainen. Siksi ihmisten velvollisuus on rajoittaa sen leviämistä. Kukkikoon minun puolestani tienpientareilla, mutta pysyköön aisoissa ! Ei kai lupiinia sentään kovin kauan ole karkulaisena ollut, ei tällaisia laajoja maanrakennuksella aikaansaatuja tienpientareitakaan, joihin rotevan tulokaslajin on helppo levittäytä.
Luonto saakin tehdä valintojaan, mutta en lupiinia en miellä luonnonkasviksi. Onhan muitakin haittalajeja, kuten kurtturuusu, jättitatar, ruttojuuri, jättipalsami, karhunköynnös, joita pyritään rajoittamaan ainakin asuinalueilla. EU lisäsi taas hiljattain luetteloon monta uutta haittakasvia, joiden maahantuonti, viljely, käyttö ja luontoon päästäminen on kielletty. Luontoon päästäminen tässä se pointti onkin.
Mieluiten kasvaa teiden korkeilla penkoilta johon on tuotu siirtomaata, siis pengerretyillä osuuksilla ensimmäisenä kukkakasvina. Olen huomannut että väistyy kun muu kasvillisuus ottaa vallan, elikkä päinvastoin, väistyy muun tieltä.
Tutuissa paikoissa missä on kasvanut runsaasti sitä on nyt niukasti, milloinka meiltä häipyy voikukka, päästään itkemään paljon parjattua. Voikukkakin häipyy hiljalleen tai vähenee kun leikkaa sen alas ajoissa. Horsma samanlainen joka valloittaa avohakkuualueet ja häipyy kun metsä ottaa omansa, lupiinilla näyttäisi olevan jokseenkin samat tavat. Samanlaisina rikollisena pidetään, jättiukonputki joka puutarhoista karannut kuten lupiini, mikä helvetti kun ei pysy aisoissa, vai..😊
Eläinkunnasta Supi ja Minkki niille annettu tappotuomio, Valkohäntäpeuraa pidetään riistana aisoissa napsimalla liiat pois, sekin leviää ketterästi ja törmäilee teille hirven lailla, vieraseläin jonka ihminen tuonut. Pakolaisia koko revohka.
Miten leviää nämä viimeaikaiset pakolaiset, hyvin kun pääsevät vauhtiin ja tulossa on ennätysmäärä sanottiin uutisissa tänään, veneistä pelastettu. Vierasperäisiä...😊
Amerikanmajava joka tuotu Suomeen viime vuosisadan alussa on luokiteltu haitalliseksi, syrjäyttää euroopanmajavan ja sehän ei käy. Meillä on kaikkea jo ihan tarpeeksi, eläimet kulkevat itse omia reittejään maassa ja ilmassa.
Olen ihan tuonut varta vasten niitä oman tontin tienposkeen. Sinisiä, vaaleanpunaisia ja valkoisia. Hienoja. Juhannusruusu kukkii täytenä samalla suunnalla, lempikukkani, ihana.
Olen myös yrittänyt, mutta en saa niitä - siis lupiineja - kasvamaan enää seuraavana vuonna. Paikka, johon olen niitä siirtänyt, on etelään päin oleva sora-, hiekka- ja multamaata olevaa rinnettä sisämaan suuressa saaressa. Tässä rinteessä kyllä kasvaa muita kasveja.
Kannattaa ehkä odotella muutama vuosi kuten tein myös ja olin jo melko toivotonkin että eikö nyt nekään (Lupiinit) kun niitä on joka puolella muualla kaikki paikat tulvillaan.
Onhan niitä olemassa kasveja ei vieraslajinimikkeellä vaikka minkälaisia. Puutarha-ammattilaiset tuskin suosittelevat lupiineja minnee uuteen paikkaan. Niistä tulee ennenpitkää riesa.
Juu, kiitos viesteistä. Olemme yrittäneet tätä jo vuodesta 1984 alkaen, mutta ei vielä ole onnistunut. On kyllä jokunen vuosi jäänyt väliinkin, mutta sitten taas uudella innolla yhä isompaa maapaakkua saaviin ja istuttamaan. No, sama tulos. Tällä hetkellä yhdessä taimessa seitsemästä on henki tallessa. Nämä istutimme kolme vuotta sitten, taimi on tänä päivänä noin 5cm korkea, joen eipä taida kesä riittää kukintaan saakka.
Muistan lapsuudesta, kun ensimmäisen lupiinin istutimme kukkapenkkiin. Ei se minnekään levinnyt, nyt on jo häipynyt kokonaan, vain ruskoliljoja on jäljellä. Hoidetusta puutarhasta on helppo hävittää, ei todellakaan valloita. Maanteiden luiskilla kukkivat nyt erilaiset apilat harvinaisen kauniisti ja moottoriteillä keskialueella kurttulehtiruusut ovat todella kauniita.
Mitä ihmettä "Jussi" duunaat jutun kanssa? Mihin "saaviin"! En ole tehnyt mitään muuta kuin siirtänyt jostain muutamia mättäitä oman tontin ojan reunaan. Ja sitten odottanut niitä vuosia ...
Tarkoitan, että ensin otettiin mukaan lupiineja tien poskesta vain pienen multapaakun tai mättään kera, sitten kaivettiin lapiolla niin, että mukaan lähti noin ämpärillisen verran lupiinin omaa kasvumaata. Kun tämäkään ei tepsinyt niin lopulta otettiin niin suuri määrä maata, että siinä jo saavin pohjakin peittyi.
No, lopputulos oli aina sama, ei lähtenyt lupiini kasvamaan enää seuraavan talven jälkeen. Tarkennuksena, että paikkamme sijaitsee Keski-Suomessa.
Anna niitten olla ja siementää rauhassa äläkä puutu niitten hommeleihin kun olet maahan pannut.
Näinhän minä juuri olen tehnytkin ja ongelma on se, että lupiineja ei kasva enää sen istutusvuoden jälkeen. Tienvarsilla kyllä kasvaa. On se vaikea kasvi saada kasvamaan.
Näin todellisen lupiininvihaajan työssään. ok-talon rouva niitti lupiinit viimeiseen korteen heti kun ne olivat päässeet kukkimaan. Ymmärrän toisaalta.
Jos ne siementämään jättää niin lupiinimaaksi piha pian muuttuu. Itsellä takiaiset ovat lisääntyneetn kovasti. Takiainen kaivautuu maahan syvin juurin.
Hyi hyi minua...sivelin niiden lehdille Roundapp-myrkkyä.
Hän ei ole sitten kai ikinä kuullut J. Karjalaisen Villejä Lupiineja.
Tais olla se v.2007 villit lupiinit ehkä parempa versioi?
https://www.youtube.com/watch?v=7umaNWgXBoc
Siitä jäi mukava rentoutunut, kuin meditatiivinen olo
Jooo, se oli hyvä (linkki) paitsi lauluosuus ei ollut niin puhdas kuin levyllä jota voi parannella tekniikalla.
Valtatie.12 varrella on hienoja lupiinikukintoja. Kun ovat saaneet olla tienpitäjäntoimien ulkopuolella niin lupiinit loistavat erivärisinä maisemakomistuksina.
Myrkyllisiä idänjättiputkia olen nähnyt vaan erään talonomistajan koristuksina. Talon haltija kai lannoittaa ne niin pitkiksi. Leikkaa tikkailla jokaikisen kukan ennen siemenien valmistumista.
Himmelsauge sai nauramaan ihan sydämellisesti temperamentillään, ai että 😄 Muistui mieleen Kesäheinän mökkiaika, jolloin näin lähikaatopaikalla pienen sievän punakukkaisen kasvin.
No minä kiikuttamaan sen pihalleni ja kasvoihan se komeaksi ruo balsami kukintoineen.
Naapurit varoittivan sen leviävän tavattomasti, ja juuu, seuraavana keväänä nousi sepelin seasta kymmeniä taimia!
Pitkällä 5-10 metrin säteellä, se oli syleksinyt siemeniään, joita peppu taivaalle tähdäten, jouduin alkukesällä kaivelemaan.
Mahtoikohan olla peräti Venäjän arolampaiden mehevä herkku? Kumma ettei se itse multaan perennojen sekaan levinnyt, vaan uuskasvu nousi karuille sepelikäytäville?
Vieras oli käytöksensä, mikähän ja kenekähän lie sielun balsami.
Vaimo osti torin kukkakauppiaalta kolme balsamikasvin tainta. Seuraavana syksynä meillä oli tuhansien balsamien metsä tontilla.
Se kasvi tosiaan lennättää siemenensä pitkälle. Tänään vielä kolme lutuista tainta kiskoin kompostin takaa irti maasta,
Balsamia suosittiin, koska meidän balsamimetsä oli erilaisten hyönteisten taivas. Kiukkuisena revin ne myöhemmin kaikki pois,
Riippuu paikasta missä kasvaa, kaverin kesämökillä kasvoi rannan ja terassin välillä noin 3m tilassa ei mennyt rantahiekkaan asti eikä päässyt sivuille kun oli kalliot. Noin 3m kertaa5m tilassa kasvaa ja on kaunis rantakasvi, poksuttelin niitä siemenkotia huvikseni, tykkäsimme siitä. Se on hyvä peitekasvi jossain pöpelikössä, tontin laidallakin. Eihän se ruma kasvi ole, puutarhoista kai sekin karannut. 😌🌾🌸
Isobalsami on erikoisesti kimalaisten ja mehiläisten näköisten hyönteisten mieleen. Vein siemeniä maakellarin ruohoa kasvavalle katteelle.
Se on alkanut leviämään. Siinä paikassa sillä ei ole mahiksia levitä haitaksi asti. Voi olla että voisi kengissä syksymyöhällä siemeniä kulkeutua pihamaalle.
Taimen tunnistaa kyllä helposti.
Joka vuosi sama keskustelu lupiineista taitaa olla sama aloittajakin.
Koiran kakastakin joka kevät kovat kiistat. Ihan kiinnostava tämä ketju ,näkee erilaisia asenteita luontoa kohtaan.
Meillä juhannusruusuksi sanottu valkea ruusu taitaa vedellä viimeisiään. Kukintohan ei kestä monta päivää. Pionit ovat avautumassa. Silti keskikesän vehreys rehevimmillään. Nurmikkokin miellyttää silmää.
Linnut vähentävät lauluaan, parin viikon päästä entistä hiljaisempaa ihan strategisista syistä; poikaset jo ruokittavana. Osa niistä jo omillaan.
Kukkaloistoa on ihan valtavasti juuri nyt, jos vain osaa ympärilleen katsoa. On pioneja, ruusuja, liljoja, iiriksiä. Lupiineja on tosi paljon, pientareilla, hyljätyillä pelloilla. Kävelin 11 km metsissä, sieellä ei lupiineja näkynyt. Puolukka kukkii runsaasti, mustikassa hyvin vähän raakileita. Asuin rivitalossa, jossa naapurilla oli oman kukkapenkkini vieressä jättipalsamia, ei hypännyt meidän puolelle eikä muuallekaan.
Jos hyppää, kitke pois! Se leviää holtittomasti, koska räiskäyttää siemenkotansa joka ilmansuuntaan.
Mielestäni suurempi murheenkryyni on vuohenputki, joka leviää joka paikkaan ja tappaa kaiken muun kasvun. Sitä on vaikea poistaa, vaikka vaihtaisi mullankin, sillä jäljelle jäänyt pikku pätkäkin alkaa taas elää ja kasvaa, ja eikä aikaakaan, kun tilanne on taas mahdoton.
Vieraslajit valtaavat röyhkeästi parhaat puutarhamaat.
Minusta vain jättiputki pitäisi poistaa, muut ns vieraslajit eivät häiritse. En esim. ole nähnyt lupiineja kenenkään sellaisen henkilön puutarhassa, joka niitä ei halua. Koska en asu meren rannalta, kurttulehtiruusukaan ei häiritse. Maailma muuttuu, on hyvä jos joku kaunis kasvi viihtyy uudenlaisessa ympäristössä kuten moottoriteiden varsilla.
Niin sitä luulisi että ratojen ja moottoriteiden varsilla lupiinit saisivat kukoistaa. Onhan se tilaa muilta kasveilta ottava vieraslaji. Horsma kuitenkin kotoperäinen.
Villivattu ilmestyy jostain vaikka salometsän keskelle kun vaan aurinkoa saa. Aukkohakkaukset ovat horsman ja villivatun ihannemaita. Vatuista saa vielä maan parasta hilloa.
Jättibalsamikin koetaan uhkaksi. Lannoitettuna se varsi on tyvestä halkaisijaltaan helposti 5 sm. Eli tyvirungon halkaisija,
niin se valiettavasti on, ja me ihan vapaaehtoisesti annetaan niiten vallata ja lisääntyä holtittomasti.
Luultavasti liikun luonnossa ja muuallakin enemmän kuin moni muu täällä kirjoittava. Eilen ajelin noin 40 km pohjoiseen nykyisestä asuinpaikastani. Tienvarsien lupiinit loistivat eri väreissä, samoin pelloilla, jotka on jätetty herran haltuun. Tienvarsien niittäjät ottavat huomioon kukat ja niittävät vasta sitten, kun kukat ovat kukkineet. Mehiläisetkin saavat mettä. Tilaa on erilaisille kellokukille, apiloille. Pitkästä aikaa näin komean harakankelloniityn. Sellaisissa paikoissa lupiini ei viihdy. Liikun paljon erilaisissa metsissä. Lupiini ei kasva, vaikka viereisessä pellonojassa olisi rehevä kasvusto. Kaunis on kaunis, minua ei aivopestä. Pelto-ohdakeniitty ei ole silmissäni kaunis.
Toisille upea näky toisille painajainen tuo lupiinimeri. Ei kuulu lemmikkeiheni niitetään pois.
Kaupungin trimmeriniittäjä oli säästänyt meidän kerrostalon päädyn ojassa monen neliön kokoisen lupiinialueen. Siinä on näitä vaaleanpunaisiakin muunnosvärejä mukana.
Siitä erikoinen vieraslajikasvi että se itsestään vuosien mittaan muuttaa vähitellen sinisestä vaaleanpunaseen, jopa valkoiseen.
Jos kenellä on mahdollisuus vaikka kimppakyydillä mennä Elimäelle Mustila Arboretumiin, niin kokee suuren luontoelämyksen.
Yle-maakuntaradiosta kuulin että tänä vuonna alppiruusujenkukinta on parhaimillaan kuin ehkä koskaan aikaisemmin.
Ei tästä niin kauan ajele Elimäelle jos vaikka innostuisin 'polkasemaan' omalla autolla
Siellä on todella joka kesä nähtävää ja hyvässä järjestyksessä ;-))).
Paikkana se vastaa maanpäällistä Paratiisia on hyvin hoidettu ja lajeja valtaisat määrät.
Onkohan tämä ajatus pistettävä itämään?
Minä kasvatin lupiinin siemenistä,en edes muista mistä ne siemenet hankin ja jopa vieraanikin ihmettelivät? Ne olivat poikkeavia,jopa väritykseltään?
Kun muutin tähän taloyhtiöön parisen kymmentä vuotta sitten, niin pientareet olivat täällä valtoimenaan lupiineja. Talossa asunut jo silloin melkein liikuntakyvytön ikäneito oli ollut innokas niitä levittämään ja hoitamaan. Nyt ne on kaikki tuhottu ja ei edes lähistöllä näy paljoa lupiineja.
Meidän kaupungissa on ollut paljon puhetta ja kannustetaan hävittämään vieraslajeja kukin omilla asuinalueillaan.
Eilen odottelin jonkin aikaa talkooporukkalaisia ja huomasin tien ja aukion laidassa, lienee seurakunnan tai kaupungin maata jonkin verran lupiineja. Sain ne kaikki nyhdettyä. Sen verran olen tänä kesänä osallistunut talkoisiin omien lajien suojelemiseksi. Kyllä ne pois joutaa.
(Kirjoittaa jälleen arvostelulautakunnan tarkkailua varten.)
Kyllä lupiinin saa pysymään kurissa leikkaa vaan kukinnan jälkeen kukkavanan ettei siemenet pääse kehittymään.
Jos siemenet pääsee kehittymään on seuraavana vuonna jo valtaisa määrä kukintoja.
Maanteiden varsilla ne näyttävät upeilta ja voivat hyvin, ei talvinen suolahiekotuskaan saa niitä kärsimään tuntuu kuin se tarvitsee kukintaansa tiesuola-annoksen.
Jätin ok-talon rapunpieleen muutaman neliön leikkaamattoman alueen niiden violettien pörhyläkukkien takia. Niillä enää pelkät siemenkodat.
Siinä on nyt hieno kukkaketo. Erilaisille ötököille varsinainen löytöjenmaa.
Juuri näin.
Hienoja ovat lupiinit.
J. Karjalainen ja Villejä Lupiineja.
Tää on outo juttu tää lupiini-juttu, muuttuukohan sekin muutaman vuoden kuluttua ihan toiseksi? Suurennellaanko lupiinin haittoja?
Tuskin suurennellaan. Lupiinin haitat on samat kuin kurtturuusun, tappaa muun kasvillisuuden sieltä mihin leviää. Lupiinit on myös haitallisia pölyttäjille
Tieto ei ole kiveen hakattua, kuin harvoin.