Pohjolankadun ja Satamakadun risteyksessäkin vihreä valo ohjelmoitiin nappulan painalluksen taakse. Ja siltikin joutuu välillä odottamaan kaksikin valonvaihtumissykliä, ennen kuin pääse molempien kaistojen yli.
Miksei kaikkiin liikennevaloihin voi laittaa samanlaista tunnistinta, kuin esimerkiksi Kilpivirrantien ja Pohjolankadun risteyksessä olevissa liikennevaloissa on? Silloin sitä nappulaa ei välttämättä joudu edes painamaan, vaan matka jatkuu jouhevasti.
Toisinaan käy mielessä, että ne, jotka näitä suunnittelevat, eivät itse taida juurikaan liikuntaa harrastaa. Sen nappulan sijoittelussa ei ainakaan ole liiemmin ajatustyötä tehty. Pyörällä liikkuessa nappula on useimmiten sikäli hankalassa paikassa, että siihen ylettyäkseen joutuu yleensä puolet eturenkaasta ujuttamaan ajoradan puolelle. Siis nappula liian lähellä ajoradan reunaa.
Reunakiveyksessä suojatien kohdalla oleva loivennus myös yleensä loppuu juuri ennen sitä kohtaa, johon pyörällä ajaessa joutuu menemään ylettyäkseen siihen nappiin. Liikkeelle lähtiessä joutuu sitten "rympsäyttämään" renkaat väkivaltaisesti korkealta katuun. Ei tunnu mukavalta kuskin, eikä varmasti myöskään pyörän osien mielestä.
Talvella siihen kohdalle ei sitten edes pääse, koska nappulan vieressä on vähintäänkin puoli metriä leveä aurausvalli. Siinä joutuu sitten tasapainoilemaan jonkinlaisessa sivuttaisvaa'assa pyörän päällä, jos koittaa ylettyä painamaan sitä nappia.
Kaikki edellämainitut olisi ratkaistavissa helposti ja pienellä rahalla.
Siihen kohti tolppaa, jossa se painike nykyään sijaitsee, laitettaisiin sivuttaistuki, jonka päähän se itse nappula asennettaisiin. Näin pystyttäisiin optimoimaan napin sijainti siten, että myös pyöräilijä ylettyy siihen helposti kaikissa ajo-olosuhteissa.
Jos kerran sloganiksi on otettu Iisalmi liikkuu viksusti, niin tässä olisi nyt näytön paikka, että se myös on muutakin, kuin pelkkää sanahelinää.
Miksei kaikkiin liikennevaloihin voi laittaa samanlaista tunnistinta, kuin esimerkiksi Kilpivirrantien ja Pohjolankadun risteyksessä olevissa liikennevaloissa on? Silloin sitä nappulaa ei välttämättä joudu edes painamaan, vaan matka jatkuu jouhevasti.
Toisinaan käy mielessä, että ne, jotka näitä suunnittelevat, eivät itse taida juurikaan liikuntaa harrastaa. Sen nappulan sijoittelussa ei ainakaan ole liiemmin ajatustyötä tehty. Pyörällä liikkuessa nappula on useimmiten sikäli hankalassa paikassa, että siihen ylettyäkseen joutuu yleensä puolet eturenkaasta ujuttamaan ajoradan puolelle. Siis nappula liian lähellä ajoradan reunaa.
Reunakiveyksessä suojatien kohdalla oleva loivennus myös yleensä loppuu juuri ennen sitä kohtaa, johon pyörällä ajaessa joutuu menemään ylettyäkseen siihen nappiin. Liikkeelle lähtiessä joutuu sitten "rympsäyttämään" renkaat väkivaltaisesti korkealta katuun. Ei tunnu mukavalta kuskin, eikä varmasti myöskään pyörän osien mielestä.
Talvella siihen kohdalle ei sitten edes pääse, koska nappulan vieressä on vähintäänkin puoli metriä leveä aurausvalli. Siinä joutuu sitten tasapainoilemaan jonkinlaisessa sivuttaisvaa'assa pyörän päällä, jos koittaa ylettyä painamaan sitä nappia.
Kaikki edellämainitut olisi ratkaistavissa helposti ja pienellä rahalla.
Siihen kohti tolppaa, jossa se painike nykyään sijaitsee, laitettaisiin sivuttaistuki, jonka päähän se itse nappula asennettaisiin. Näin pystyttäisiin optimoimaan napin sijainti siten, että myös pyöräilijä ylettyy siihen helposti kaikissa ajo-olosuhteissa.
Jos kerran sloganiksi on otettu Iisalmi liikkuu viksusti, niin tässä olisi nyt näytön paikka, että se myös on muutakin, kuin pelkkää sanahelinää.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Joo ihan sammaa mieltä. Itsekkin melkein joka päivä pyörällä kuljen ja on varmaan hyvin huvittavan näköstä ollu varsinki talvella ku yritän kurottaa nappia painamaan.
Nappula on aivan oikein sijoitettu. Kyseisessä kohdassa on suojatie, eikä pyörätien jatketta. Ajoradan ylittäminen suojatietä pitkin täytyy tehdä pyörää taluttaen, joten joka tapauksessa pyöräilijän täytyy nousta pois satulasta. Tällöin, kun satulasta on laskeuduttu, on helppo painaa nappia, ja odottaa omaa vuoroaan.
Ja mitä tulee reunakivetykseen, siinäkään ei ongelmaa tule, mikäli pyöräilijä noudattaa lakia ja taluttaa pyöränsä tien yli.
Olkaapa te pyöräilijät itsekin fiksuja ja noudattakaa liikennesääntöjä! :)
Pyörätieltä tuleva pyöräilijä saa ajaa tien yli pyörätien jatketta pitkin, mutta hänen on väistettävä sekä oikealta että vasemmalta tulevaa ajoradan muuta liikennettä. Autoilijan tai motoristin puolestaan on väistettävä, kun hänellä on liikennemerkillä osoitettu väistämisvelvollisuus tai hän on kääntymässä pyörätien jatkeen yli.
Kyseessä on nimenomaan pyörätienjatke, koska kevyenliikenteenväylä jatkuu molempiin suuntiin.
Ja ne aurausvallit talvella tosiaan haittaavat pyöräilijöiden lisäksi myös rollaattoreilla yms. kulkevia huonojalkaisia vanhuksia. Mitenkä luulet, että joku rollaattorimummu könyää sinne penkan päälle nappia painamaan, jos ei se valo ilmankaan vaihdu?
Jos nappi asennettaisiin ikään kuin jatkovarren päähän, niin siitä alta mahtuisi auralla työntämään lumet sivuun. Joku 30 senttiä ulommaksi tolpasta auttaisi monessakin paikassa jo paljon. Ja kulmaa säätämällä sen saisi myös sijoitettua kauemmas siitä ajoradan reunasta.