Lestadiolaisuudessa on sääntöviidakko jossa pitää taiteilla ettei vain menetä uskoaan ja pyytää jatkuvasti syntinsä anteeksi ja olla menemättä maailman houkutuksiin ettei vain joudu epäuskoon jne. Kaikki on hyvin vakavaa kun pelätään ettei suututa jumalaa tekemällä jotain väärää mitä muut lestadiolaiset eivät välttämättä hyväksy. Miksi uskominen ei ole iloista niin kuin mihinkään herätysliikkeisiin kuulumattomilla? Jumalanpalveluksissa mitä televisiosta tulee uskominen on iloista ja musiikki ei ole vain klassista. Seurapuheet ovat itsesäälissä riepomista kun ollaan kiusattuja heikkoja ja paha maailma iskee koko ajan päälle.
Nyt vähän iloa ja eloa uskomiseen ja ripaus järkeä elämään! Ei ihminen joudu helvettiin jos hän värjää hiuksensa tai kulkee timantit korvissa.
Nyt vähän iloa ja eloa uskomiseen ja ripaus järkeä elämään! Ei ihminen joudu helvettiin jos hän värjää hiuksensa tai kulkee timantit korvissa.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Pitää muistaa että ne ovat ihmissääntöjä.
Luuk. 11:46
Mutta hän sanoi: "Voi teitäkin, te lainoppineet, kun te sälytätte ihmisten päälle vaikeasti kannettavia taakkoja ettekä itse sormellannekaan koske niihin taakkoihin!
Jokainen on henkilökohtaisesti vastuussa uskostaan ja tekemisistään eikä kukaan ole synnitön. Itse pidän kiinni siitä että on vain yksi välimies ihmisen ja Jumalan välillä, Jeesus. Tuskin Hän antoi tyhjiä lupauksia sanoessaan että te saatte kaiken mitä te nimissäni pyydätte Jumalalta. Eli rukous jossa pyydät anteeksi syntejäsi riittää. Se kyllä kuullaan ja silloin usko on iloinen ja helpottava asia.