Mies sanoo 12 vuoden jälkeen, että rakkaus on kadonnut. Miten se voi kadota yhtä äkkiä ? Olenko ollut liian sinisilmäinen? Mikä on vastuu yhteisestä kodista ja lapsista? Ymmärtäisin jos toinen juopottelisi tai löisi tai pettäisi? Tietäisin mitä tehdä. Nyt olen neuvoton. Olen yrittänyt puhua, itkeä.... Yritämme yhdessä, sen lupauksen olen saanut. Yksin en voi yrittää - siihen tarvitaan molempien vastaantuloa. Paha olo kuitenkin vain jatkuu. Tietäisitkö sinä jonkun neuvon?
Palaako rakkaus vielä
Älä jätä
7894
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Onhan se kaikkien tiedossa että rakaus ei ole pysyväistä plaatua. Joskus se tulee ja joskus se menee ja joskus se voi jopa tulla takaisin. Mistäs sen tietää miten homma kulloinkin menee. Rakkaus on tunne eikä ihminen voi manipuloida tunteitaan.
Tärkeintä minusta on yrittää olla syyllistämättä ihmistä siki että rakkautta ei ole.
Ystävyys voi säilyä vaika rakkaus on kuollut mutta ystävyyden säilymiselle on tietenkin olemassa tiettyjä edellytyksiä. Ystävyyden säilyminen riippuu tietenkin siitä miten hienotunteisesti ihmiset rakkauden lopumisen jälkeen suhtautuvat toisiinsa. Mikäli ystävyys säilyy on sitten olemassa hyvät edellytykset sopia kummankin osapuolen kannalta järkevistä ratkaisumalleista. Mikäli ystävyys on hyvä ja antoisa voi avioliitto jopa jatkua vaikka luonnollisesti silloin pitää katsoa syrjähyppyjä enemmänkin sormienvälistä kuin muutoin. On nimittäin kohtullista että jos jompi kumpi vielä voi löytää rakkauden jostain muualta niin se pitää toki suoda hänelle. Aina ei uutta rakkauttakaan löydy ja niissäkin voi tulla taas pettymyksiä ja silloin on ystävän tuki tarpeen.
Jos uutta rakkautta ei löydy niin ainahan voi jatkaa sitä vanhaa, vaikka rakkudetontakin suhdetta jos on vielä olemassa ja jäljellä ystävyys.
Voi sentään, luin viestisi rivien välistä suuren hädän: "miten minun käy?" Tunsin pelkosi ja tuskasi kuin omani vuosi sitten.
Sanon heti aluksi, tuskin se vanha rakkaus palaa sellaisena, kuin se oli; mutta ainahan voi rakastua uudelleen ... mutta siihen tarvitaan molempien tahto.
Minulle kävi siten, että en havainnut varoittavia merkkejä ajoissa, ja kun tilanne selvisi, oli jo myöhäistä - toinen oli jo henkisesti poissa. Hänen rakkautensa oli vaihtanut toiseen sydämeen.
Silloin on aika vaikea saada enää rakkautta takasin. Onko teilläkin kyse toisesta naisesta, selvitä se ensin.
Niin kauan on toivoa, kun rakkaus tuntuu katoavan vain arjen yksitoikkoisuuteen (sekä seksissä että muissa asioissa). Tuntuu, että ei ole muuta puhumista kuin lapset, työ ja "mitä syödään".
Tallaisessa tapauksessa on paljon toivoa, jos molemmat haluaisivat asian korjaantuvan: 1. asia otetaan vakavasti puheeksi 2. muistellaan ihania yhteisiä alkuaikoja ja mietitään voisiko niitä toteuttaa jotenkin uudelleen 3. mennään matkalle kahdestaan tai 4. parisuhdekurssille 5. Pyytäkää joitakin hyvin läheisiä ystäviä tueksenne keskustelemaan teidän tilanteestanne 6. Puhukaa vakavasti, mitä uutta elämystä voisitte toisellenne antaa (ei syytellen, mitä on tehty väärin, vaan etsien pettyneille toiveille uudenlaista täyttymystä).
Puoliso merkitsee eri aikoina erilaisia asioita. Silloin voi tuntua, että rakkautta ei ole enää, vaikka se on vain piilossa toisenlaisessa olomuodossa (nainen on äiti, vaimo, kodinhoitaja ja ennen kaikkea rakastajatar). Mieti missä järjestyksessä nämä asiat ovat sinulla. Mies haluaa, että olet ensisijaisesti rakastajatar ja sitten vasta muuta, vaikka nainen kokee äitinä olemisen tärkeimmäksi silloin, kun lapset ovat pieniä. Silloin mies voi tuntea itsensä hylätyksi .. ja voi hakea toisen kohteen tunteilleen, pettää - ja jäädä siihen koukkuun.
Niin kävi meille.
---
Tämä pohdiskeluni on jälkiviisautta, josta toivon mukaan on teille hyötyä. Valitettavasti meidän kohdallamme nuo eivät enää toimineet, koska mies ei halunnut. Hänellä oli jo toinen, joka veti puoleensa kuin huume. Minulta meni kaikki yhdessä hetkessä, kun asian koko tilanne selvisi: koti, sosiaalinen yhteisö, terveys, sen myötä työ. Ja hän aloitti uuden elämän toisen kanssa. Kun hän tajusi, mitä rakkauden repiminen pois siltä, joka vielä rakastaa, teki minulle - hän on jatkanut ihmissuhdetta ystävänä. Ei se ole helppoa nähdä häntä toisen kanssa, mutta minun vaihtoehtoni ovat vähissä. Kun mietin, mikä meni pieleen, se ei ollut seksi eikä kotiasiat (ei riitaa ei mitään). Se oli SITOUTUMISEN PUUTE. Hän ei ollut koskaan oikein sitoutunut elämään yhdessä koko elämää. Ei hän sitoudu uudenkaan kanssa. Niin hän on sanonut. Siis tahto puuttui.
KYSYKÄÄ TOISILTANNE TAHDOTTEKO, TE KUMMATKIN ASIOITTEN KORJAAANTUVAN. Ja jos tahdotte, niin etsikää piilossa oleva rakkaus. Sinä naisena ala vietellä häntä takaisin erotiikan keinoin, älä vaimona - älä kerjää ja ruikuta, vaan ala vampata häntä, väsytä sängyssä, laita itsesi kauniiksi, pukeudu seksikkäästi, ja hän huomaa sinut uudelleen ja rakastuu. Voi kun minä toivon, että teillä asiat saisivat onnellisen käänteen. Jos ajatuksistani olisi edes vähän hyötyä, niin toivon sydämestäni.
Sinä hylätty
Kiitos Sinulle hyvin paljon viestistäsi. Luin sitä ja itkin. Olit saanut paperille juuri ajatukset, joita päässäni olen pyöritellyt. Ja luit viestini ja hätäni rivien välistä. Olemme puhuneet asioista vakavasti, toista naista ei ole, vain tunteet ovat kadonneet jonnekin. Ja olen saanut vastauksen, että kaikki kääntyy parhain päin ja että yritetään yhdessä. Se on nyt edessä, se yhdessä yrittäminen. Tiedän, että nyt minun pitäisi antaa tilaa, mutta pelkää, että juuri se etäännyttää. Olen syyllistynyt tässä tilanteessa vaimona ruikuttamiseen ja säälin anelemiseen, myönnän sen, mutta se pelko ja hätä on suurempi kuin järjellä ajattelu - olen aina elänyt vahvasti tunteitten mukaan.
Tulevaisuus on silti hyvin pelottava. Kuitenkin tällä hetkellä pahin musta möykky rinnassa on poissa. En aio antaa periksi, mutta yksin en voi suhdetta korjata.
Toivon, että Sinä kohtaat arvoisesi ihmisen rinnallesi. Olet minua auttanut ja lohduttanut ja antanut niitä neuvoja, joita tarvitsin. Kiitos.
Pidä huolta itsestäsi.
No hei! Kerroit että teillä on yhteinen koti, yhteiset lapset.
Mitä kotoa sitten puuttuu, onko entisiä harrastuksi, entistä
ystäväpiiriä, viehätätkö kumppaniasi enää? Ex-vaimoni lähti
minun itkuistani huolimatta, jätti kodin ja lapsemme, kesti
eron jälkeen yli vuoden ennenkuin hän suostui heitä edes ta-
paamaan. Tekohengitys ei auta jos rakkaus on kuollut, meillä sen
rakkauden tappoi nuori taksikuski. No taksikuski meni ja ex:älle
jäi suru puseroon, emme enää koettaneet uusia suhdettamme, olin
yh-isukkina jonkun vuoden, koulutin lapsiani, ja nyt kun he
ovat aikuisia, hups löysin naapuristani itseäni nuoremman sinkku-
tytön ja viime jouluna tuli 8:s yhdessäolo vuosi täyteen. Olen nähnyt
silloin tällöin ex-vaimoani, olemme sovinnossa toki, mutten tunne hän-
tä kohtaan enää mitään, en edes hyviä muistoja. Kuten huomaat en osaa
neuvoa sinua tekohengityksessä, minulla se ei toiminut. Toivon kuiten-
kin että tilanteesi paranee vielä. Kevätkin on edessä...
Hei Jussi
Kiitos viestistäsi. Teidän kohdallanne taisi olla tilanne siten selvä, että oli se toinen... Sinä olet hienosti päässyt jaloillesi ja löytänyt vielä uuden rakkaan, onnittelut siitä !
Meillä asia on tavallaan hyvässä mallissa, olemme jotain löytäneet uudelleen; siltä ainakin minusta tuntuu. Nyt ei voi muuta kuin antaa ajan kulua ja yrittää ..., muttei liikaa eikä väkisin, sen ymmärrän.
Hyvää kevättä Sinulle Jussi
Olen ajatellut paljon sinua, ja kun eräs ystäväni soitti tänään ja kiitti minua avioliittonsa pelastamisesta, päätin kertoa sen jutun sinulle ja kaikille.
Mies oli keväällä ihan valmis jättämään vaimonsa ja etsi uutta "kotia". Satuin kohtaamaan hänet täällä ja aloitimme sähköpostikirjeenvaihdon kautta keskustelun siitä, miltä minusta oli tuntunut, kun minut hylättiin. Puhuimme siitä, miten käy perheen ja suvun. Hän valitteli erotiikan puutetta ja puhuimme kaikenlaisista fantasioista. Kyselin, mitä hän haluaisi naiselta? Ja ihmettelin, että hän ei etsi sitä vaimostaan, jos kerran heillä oli ollut nuorempana tosi kuuma suhde? Ja sitten 4 kk ystävyyssuhteen jälkeen hän alkoi kokeilla naisellisia vinkkejäni vaimoonsa. Ja kuinka ollakkaan, vaimo puhkesi kukkaan. Tänään hän soitti ja kertoi, miten he olivat kävelleet käsikkäin siellä, missä olivat nuorena kulkeneet.
Hän soitti ja kertoi olevansa onnellinen, että oli löytänyt uudelleen rakkauden vaimoonsa. Arvaa oliko minulla hyvä olo. Nimittäin en sotkeudu toisten miehiin. En tee toiselle naiselle sitä, mitä minulle tehtiin. Pidän sellaisia naisia ahneina ja itsekkäinä, jotka vaanivat aviokriisissä olevia miehiä, ja tarjoavat
"turvapaikan". Sitten on jo liian myöhäistä korjata rikottua ruukkua. Kerroin sinusta, ja hän pyysi välittämään sellaiset terveiset, että::
AVIOLIITOSSA ALKU ON KUIN AVARA TYHJÄ TILA TÄYNNÄ UUSIA ASIOITA TOISEN IHMISEN RINNALLA. SITTEN JOKAINEN MOITE TAI PAHA OLO PANEE SEINÄN SILLE KOHDALLE. VUOSIEN VARRELLA HÄN OLI ALKANUT VÄLTTÄÄ RIITAA JA ELINTILA AINA VAIN KAPENI. HÄN OLI PÄÄTTÄNYT OLLA VAIN HILJAA SITTEN, ETTEI TULE MÄKÄTYKSIÄ TAI OHJEITA TAI LUETELTUJA KOTIHOMMIA HETI, KUN HÄN TULI KOTIIN TYÖSTÄ. SITTEN KUN SEINIÄ ON JOKA PUOLELLA, TULI AHDISTAVA OLO, JA HÄN OLI PÄÄTTÄNYT LÄHTEÄ. SE OLI TILANNE, KUN TAPASIMME.
No nyt he ovat lähteneet purkamaan raja-aitoja. Alkaneet tehdä kaikenlaista yhdessä ja nauraneet. miten tyhmiä he olivatkaan olleet, että vuosikausia antoivat avioliittonsa muodostua "hienotunteisuuden ja riitojen välttämisen häkiksi". "Antaa olla, en viitsi tapella enkä loukata, jne.
Vaikka olen edelleenkin yksin, itken vielä joskus menneiden aikojen kaipuusta, olen onnellinen, että hän törmäsi minuun. Niin, olisi hän ollut ihana mies, ja aika "helppo saalis". Ihmisen hätää ei saa käyttää hyväkseen arvoisat varatut ihmiset. Ja sinä hätääntynyt ystävä, EI KAIKKI OLE MENETETTY. KYLLÄ HÄN LÖYTÄÄ SINUT, KUN MENET NÄYRÄSTI VASTAAN SYYTTELEMÄTTÄ. JA ANNA HÄNEN KERTOA, MILLAISISSA TILANTEISSA HÄN ESIM. EI TYKKÄÄ SINUSTA. SE VOI SATTUA, MUTTA MITÄPÄ NAINEN EI KESTÄISI RAKKAUDEN VUOKSI.
Terv. Hylätty, mutta katse kohti uutta jo, ihan vähän viisaampana.
Hyvä Vanhemmiten Viisastunut
Kiitos paljon viestistäsi. Sekin auttaa eteenpäin.
Meillä on lupaus yhdessä yrittämisestä edeleenkin pitänyt ja selvästi lähentymistä ja sen yhteisen "sävelen" uudelleen löytyminen on alkanut pikkuhiljaa. Nyt yritän varovasti edetä ja huomioida asioita eritavalla. Toivoisin vaan hartaasti, että meille löytyisi joku yhteinen harrastus ja tekeminen - vain me kaksin (enkä tarkoita tässä asiassa seksiä, vaan jotain muuta sen lisäksi). Mutta ilmeisesti hän ei siihen ole valmis.
Jossain asioissa ollaan menty eteenpäin, mutta epävarmuus häntä vielä vaivaa ja se kuristaa. Koitan olla iloinen ja "kaunis" ja rauhoittua itse, etten tekisi virheitä tivatessani vastauksia häneltä. Mutta kunnon riita ja asioitten selvitys kylläkin puhdistaa tilan, mutta siihen en aio ryhtyä. Ja jos toinen vastaa: en mä tiedä - ei asiat selviä.
Eräs läheinen tuttavamme menehtyi äkillisesti vähän aikaa sitten. Ilmeisesti tapahtuma sai hänet miettimään sitä seikkaa, että lähtö voi tulla niinkin ettei sitä voi itse valita ja lähtö voi siten olla lopulllista. Tuttavamme kuolema järkytti minua hyvin paljon, mutta myös lapsiamme. En osaa kuvitella, mitä isän lähtö perheestä olisi vielä tähän samaan tilanteeseen tehnyt.
Toivon, että löydät sinua arvostavan kumppanin vielä tulevaisuudessa.