Suviseuraradiosta pisti korvaan seuraava saarnaajan lipsahdus: "Ja Jumala puhalsi ihmiseen elävän hengen, niin ihmisestä tuli elävä sielu."Eikö kuulu sanoa, että puhalsi elämän hengen. Tässä on mahdollista sekoittaa käsitteitä niin, että Jumalan uskotaan puhaltaneen ruumiiseen jonkinlaisen sielun, joka olisi irrallinen olio ruumiista. Ja seurapuhuja jatkoi, että ihmisen sielu on iankaikkisuus olio, joka tulee syntymässä ruumiiseen ja lähtee pois kuollessa.
Järkevämpää olisi ajatella niin, että Jumala puhalsi ihmiseen elämän hengen, siis pani ihmisen käyntiin, hengittämään ja elintoiminnot liikkeelle. Näin minä itse käsittäisin tämän ihmisen elämän alun ja kuollessa elintoiminnot tietysti lakkaavat, eli elämän henki lakka, ei poistu jonnekkin. Se elämän henki ei ole mikään erillinen olento, kuten uskonnot sitkeästi selittävät. Jumalan ei tarvinnut tehdä kuin 2 ihmistä ja nämä tietysti pystyvät ilman Jumalaa tekemään lisää jälkeläisiä. Kuitenkin lestadiolaiset uskoo niin, että Jumala määrää jokaisen lapsiluvun ja Jumala siis joiltakin ehkäisee lapsien syntymisen. Jumala saa ehkäistä, mutta aviopari ei, mikä kuulostaa kovin absurdilta käsitteeltä.
Sielunvaellus elää sitkeänä uskontojen oppirakennelmissa. Vain sielu menee taivaaseen, ei ruumis. KUitenkin jäsitteet heittää häränpyllyä kun puhutaan ruumiin ylösnousemisesta. Niin, kirkastettu ruumis se kuulema nousee. Millainen se sitten on. Puhutaan niinkin, ettei ylösnousemusruumis tarvitse elääkseen ruokaa eikä juomaa, eikä sillä ole seksuaaliviettiä. Tämä antaa ymmärtää, ettei taivallisella ruumiilla ole sukupuolielimiä tai ei olla mies tai naispuolisia, vaan kaikki on samasta puusta veistettyjä ilman eroavaisuuksia.
Mikä on siis hinku päästä taivaaseen. Ei varmaan mikään muu syy kuin se, että joutuu helvettiin, jos ei ole taivaaseen jäsenkirjaa. Suviseurasaarnat jankkaa samaa asiaa sekoittaen puurot ja vellit keskenään sekametelisopaksi. Johan tuommoinen käy mielen terveydenkin päälle, että koko ajan vain iskostaa mieleen tehdä parannusta ja uskoa, siis suggeroida itseään..
Järkevämpää olisi ajatella niin, että Jumala puhalsi ihmiseen elämän hengen, siis pani ihmisen käyntiin, hengittämään ja elintoiminnot liikkeelle. Näin minä itse käsittäisin tämän ihmisen elämän alun ja kuollessa elintoiminnot tietysti lakkaavat, eli elämän henki lakka, ei poistu jonnekkin. Se elämän henki ei ole mikään erillinen olento, kuten uskonnot sitkeästi selittävät. Jumalan ei tarvinnut tehdä kuin 2 ihmistä ja nämä tietysti pystyvät ilman Jumalaa tekemään lisää jälkeläisiä. Kuitenkin lestadiolaiset uskoo niin, että Jumala määrää jokaisen lapsiluvun ja Jumala siis joiltakin ehkäisee lapsien syntymisen. Jumala saa ehkäistä, mutta aviopari ei, mikä kuulostaa kovin absurdilta käsitteeltä.
Sielunvaellus elää sitkeänä uskontojen oppirakennelmissa. Vain sielu menee taivaaseen, ei ruumis. KUitenkin jäsitteet heittää häränpyllyä kun puhutaan ruumiin ylösnousemisesta. Niin, kirkastettu ruumis se kuulema nousee. Millainen se sitten on. Puhutaan niinkin, ettei ylösnousemusruumis tarvitse elääkseen ruokaa eikä juomaa, eikä sillä ole seksuaaliviettiä. Tämä antaa ymmärtää, ettei taivallisella ruumiilla ole sukupuolielimiä tai ei olla mies tai naispuolisia, vaan kaikki on samasta puusta veistettyjä ilman eroavaisuuksia.
Mikä on siis hinku päästä taivaaseen. Ei varmaan mikään muu syy kuin se, että joutuu helvettiin, jos ei ole taivaaseen jäsenkirjaa. Suviseurasaarnat jankkaa samaa asiaa sekoittaen puurot ja vellit keskenään sekametelisopaksi. Johan tuommoinen käy mielen terveydenkin päälle, että koko ajan vain iskostaa mieleen tehdä parannusta ja uskoa, siis suggeroida itseään..
Vastaukset 4
Vanhimmat
Kyllä minun Raamatussa, lukee että Jumala teki maan tomusta ihmisen
ja puhalsi hänen sieraimiinsa elävä hengen , ja niin ihmisestä tuli elävä sielu
1 Moos 2 :7 .
-
Todella Jumala loi ensin Aadmin, ja tutki määräyksellään, että kaikki on
hyvin , Sanoen tule nimittämään kaikki eläimet jotka olen luonut
-
Tällä Jumala kontrolloi Aadamin. vasta sitten Jumala loi eevan. .
heitä ei luotu samalla ..
...
Alkutekstissä on sana, joka voidaan kääntää hengen tai henkäyksen.
Sebtuaginta kertoo sen; puhalsi hänen kasvonsa hengenvetoon elämän ja tehtiin miehen elävä sielu.
Sillä ei ole merkitystä, puhalsiko Hän elämän hengen, vain henkäyksen, samaa ne meninaa.
Näin ihmisen solut saivat elämänvoiman ja hän alkoi hengittää ja pitää näin yllä tätä elämänvoimaa. Kun ihminen kuolee, tämä elämänvoima lakkaa ja ihmisen tulevan elämän odotteet ovat Jumalan käsissä. Ei tällä elämänvoimalla tai hengellä ole mitään persoonallisuutta erillään ihmisestä, ihminen on itse sielu.
Ihminen on itse sielu silloin, kun hän elää ja kuollessaan tietysti kuollut sielu, ei se sen kummenpaa ole. Eikös tämä sielunvaellus ole lähtöisin kreikkalaisen filosofisesta ajattelusta.
Jos kerran selut olisivat lestadiolaisen opin mukaan jo taivaan iloissa, niin mitä järkeä olisi sitten käskeä joku ruumis mukaan haudoistaan. Ruumis kun ei voi elää iankaikkisesti, niin hyvejääkö tuota kutsua uudelleen esille. Jossakin virren sanoissa sanotaan, kuinka sielu tulee taivaasta mukaan herätykseen ja liittyy haudasta esille tulevaan ruumiiseen. Yhtä kaikki tuollaiset spekulaatiot ovat mitä ällöttävintä mielikuvituksen tuotetta