Välitän silti sinusta, mutta eri tiet häämöttää edessämme.....
Olemme liian vastakohtia
surullinennainen
7531
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Sanotaan ettå erilaisuudet täydentävät toisiaan. Et taida olla ihan tosissaan mukana, jos noin ajattelet. Hyvää yötä silti.
Turvesauna
Ei se noin mustavalkoisesti mene. Silloin kun etsii vakavaa suhteeseen kumppania. Arvomaailman on oltava samanlainen. Jos ei ole yhteinen arvomaailma, silloin suhde ei onnistu. Muuten kyllä erilaisuus (esim. erilaiset luonteet) voi täydentää toisiaan, mutta arvomaailma on kaiken perusta ja siitä ei pidä tinkiä.
Näinhän se on että se joka ei aidosti rakasta sen tunteet kuolee siihen ettei vastarakkautta saa, aikaa kuluu taikka siihen ettei toinen ole sinun peilikuvasi ja kloonattu versio sinusta.
Hyvä että se tapahtuu jo ennen suhdetta sillä paljolta itkulta vältytään. Ikävämpää se olisi muutaman kk: n jälkeen todeta että "sori ei tuu mitään, luulin rakkaudeksi mutta ei tää sitä ollutkaan "
Aito rakkaus ei kuole ajan saatossa, vastarakkaudettomuuteen eikä odota toisen olevan oman itsensä kopio.
ymmärrät kyllä kun vetelet sellaista melki 10 v suhdetta läpi ja koet toisen kanssa ilot, surut, myötä js vastamäet, kriisit ja näet aikoja kun toinen inhoaa sinua tai sinun jotain tapoja ja aikaa yhdessä silti kuluu ja kuluu. Toinen on sinulle kusipää parisuhdekriiseissä js sinä hälle mutta silti vain rakkaus säilyy.
Tajuat se sitten myöhemmin. Vielä ei en minä tai kukaan muukaan voi selittää sinulle asiaa. Sinun täytyy itseä kokea se jotta ymmärrät mistä puhun.
Liika erilaisuuskaan ei ole hyvästä
Niin.. kyllähän se tietty yhteinen kemia ja sävel pitää löytyä, mutta harvoimpa sitä aitoa rakkautta on ilman sitä.
Kyllähän semmoinen suhde yleensä loppuu alkumetreillä jossa kemiat ei pelaa yksiin ja tunteetkaan ei myöskään lähde ottaan tulta alleen sen kummemmin.
En minä ainakaan silti voi sanoa että edes pisimmässä parisuhteessa mun exäni olisi ollut minun klooni tai minä hänen. Olemmehan nainen ja mies. Emme oikein voi olla toistemme klooneja edes sen takia.
Ihan klassisia lausahduksia minulta hänelle olivat tuskastuneett lausahdukset
"sä et tajua mua"
"ei mitään, en jaksa selittää kun et sä kuitenkaan tajua miltä musta tuntuu. anna olla"
"Miksi sun pitää olla noin, noin... tunteeton. Miksi olet noin MIES. "
Meillä oli selvä jako suhteessa. Exäni veti asioita halki ja poikki kylmemmällä asenteella ja minä otin tunteella ja kyynelehdin ja pidin sitä ja sen asenteita todella kylminä, vaikka itsekin olen rationalistin vikaa omaava. Olin niin monet kerrat täysin järkyttynyt että missä tuon empatia luuraa.
Exäni taas vihasi ja suuttui jos minä otin tunteellisesti ja itkin. Se hermostu siitä ihan täysin jsta seurasi se että minä pidin sitä vieläkin tunteettomampana.
Hänen taas minulle olevista kommenteista muistan hänen tuskastuneita lausahduksia
" eiii, taas sä itket, Miksi sä aina itket. lopeta"
"Miksi sä teet tuon asian noin hankalasti? Miksi et tee sitä katsos näin? Pääset helpommalla"
"Miksi aina pitää puhua tunteista. tehdään jotain. Nussitaan vaikka? "
(tämä suhde kriisissä jossa toinen sitä mieltä että pitäisi ongelmista puhua ja toinen sitä mieltä että turpa tukkoon ja nussimalla ongelmat hoituu)
Tunnistaako naisen ja miehen klassiset erot tässä keskustelussa?
Pitäisi tunnistaa. Suhteessa oli kaksi eri sukupuolta joten tapamme olivat erilaisia ja ratkaisu keinomme myös
Tuossa lausahduksessani "sä et tajua mua" varmaan kiteytyy aika hyvin naisten ja miesten klassinen ongelma parisuhteissa.
Exäni nimittäin siihen totesi että "tajuanhan" ja selitti sen jälkeen mitä tajuaa johon minä tuskastuneena "et todellakaan tajua"
Ongelma tässä oli se että minä naisena halusin että mieheni olisi tajunnut minun tunteita ja miltä minusta jokin asia tuntuu.
exäni taasen käsitti että tarkoitan että en tajua sitä konkreettista ongelmaa ja alkoi tekeen selvitystä sen ongelman konkreettisesta ratkaisusta. Siihen minä tuskastuin ja sanoin ettei se todellakaan tajua minua. Olisin odottanut hänen ymmärtävän miltä minusta tunnepuolella tuntuu se ongelma eikä sitä että se tekee selvityksen siitä miten se ongelma tekemällä ratkaistaan konkreettisesti.
Yksinkertaistettuna. Olisin ollut tyytyväinen kun exäni olisi vain halannut ja antanut mun hetken itkee sylissä ja sanonut että ymmärtää että pahalta tuntuu.
Tämä ongelma taasen on monien parisuhde vitsien aiheena. Olimme siis hyvin strereotypioiden mukaisesti käyttäytyvä nainen ja mies parisuhteessa.
nainen puhuu veenusta (Miltä minusta tuntuu) ja mies marssia (miten ongelma ratkaistaan käytännössä, miinustettuna se lohdutustus ja empatia) ja kumpikaan ei tajua toisiaan.