” Olin 16 kun ensimmäistä kertaa jollain tasolla tiedostin, ettei kaikki ole kunnossa. Syömisen hallinta ei ollut enää hallinnassa ja se tuotti suurta ahdistusta ja itseinhoa ja vihaa. Jostain päähäni oli juuttunut jäykkä pakkoajatus siitä, että pitää olla laiha. Laihuus edusti onnea, onnistumista, hallintaa ja täydellisyyttä. Yksikin repsahdus siitä tarkoitti sitä, että olen läski, epäonnistunut ihmisenä ja elämässä, sekä sitä että olen ihminen jolla ei ole itsekuria. Pidin tästä laihuuskäsityksestä itsepäisesti ja jäykästi kiinni. Nuorisopsykiatrian puolella saamani tuki ei ollut ehkä tarpeeksi tiivistä ja sitoutuminenkin tuntui vaikealta. Tilanne vain paheni, kun ikää tuli ja aika kului. Tulin kyyniseksi ja katkeraksi, kun taas toisaalta en enää tuntenut mitään. Olin 21v kun toisen kerran menin osastolle. Ja siitä alkoikin kunnon sairaalakierre joka päättyi, kun olin 24. Niinä aikoina merkittävimmät muutokset tapahtui ajatuksissa. Ajatukset muuttuivat joustavampaan suuntaan ja samalla ymmärsin kantaa vastuuta itsestä, omista tekemisistäni ja hyvinvoinnistani. Ymmärsin sen, että voin vaikuttaa elämääni, eikä asiat ympärillä vain tapahdu. Pitkä prosessi ja jokaisella on oma polkunsa.” Kokemusasiantuntija
Hei!
Olemme kaksi sairaanhoitajaopiskelijaa Laurea ammattikorkeakoulusta. Teemme opinnäytetyötä itseään vahingoittavien nuorten hoidosta ja ahdistuksesta tunteena.
Kaipaisimme opinnäytetyön tueksi avoimia kertomuksia itseään nuoruusiässä vahingoittaneilta. Avoin kysely on anonyymi, ja kertomuksellinen. Me emme voi selvittää henkilöllisyyttänne millään lailla suurella keskustelufoorumilla.
Pyytäisimme teiltä ainakin näihin kysymyksiin omakohtaisia kommentteja.
Mikä johti itsesi vahingoittamiseen?
Minkälaisia tunteita koit ennen tekoa, teon aikana ja teon jälkeen?
Jos olit vahingoittamisen vuoksi osastohoidossa, niin miten osastolla asiaa käsiteltiin?
Olisitko kaivannut erilaista hoitokeinoa itsesi vahingoittamiseen?
Miten vahingoitit itseäsi?
Itsensä vahingoittamiseen ei aina liity kuolemantoivetta. Nuori voi joskus yrittää itseään vahingoittamalla hallita tuskaansa, jolloin on kyse enemmän pyrkimyksestä säilyä hengissä ja tuntea olevansa elossa. Pitkään jatkuessaan itsetuhoinen käytös voi kuitenkin johtaa myös vakaviin itsemurha-ajatuksiin. Avun hakeminen ajoissa on tärkeää.
Itsehoito-opas viiltelyn lopettamiseksi: https://www.mielenterveystalo.fi/nuoret/itsearviointi_omaapu/oma-apu/vapaaksi_viiltelysta/Pages/default.aspx
Muissakin mielenterveyteen liittyvissä kysymyksissä luotettavaa tietoa löytyy www.mielenterveystalo.fi
Vaikeissa tilanteissa ohjaamme olemaan yhteydessä omaan terveyskeskuksen päivystykseen hoidon tarpeen arviointia varten.
Hei!
Olemme kaksi sairaanhoitajaopiskelijaa Laurea ammattikorkeakoulusta. Teemme opinnäytetyötä itseään vahingoittavien nuorten hoidosta ja ahdistuksesta tunteena.
Kaipaisimme opinnäytetyön tueksi avoimia kertomuksia itseään nuoruusiässä vahingoittaneilta. Avoin kysely on anonyymi, ja kertomuksellinen. Me emme voi selvittää henkilöllisyyttänne millään lailla suurella keskustelufoorumilla.
Pyytäisimme teiltä ainakin näihin kysymyksiin omakohtaisia kommentteja.
Mikä johti itsesi vahingoittamiseen?
Minkälaisia tunteita koit ennen tekoa, teon aikana ja teon jälkeen?
Jos olit vahingoittamisen vuoksi osastohoidossa, niin miten osastolla asiaa käsiteltiin?
Olisitko kaivannut erilaista hoitokeinoa itsesi vahingoittamiseen?
Miten vahingoitit itseäsi?
Itsensä vahingoittamiseen ei aina liity kuolemantoivetta. Nuori voi joskus yrittää itseään vahingoittamalla hallita tuskaansa, jolloin on kyse enemmän pyrkimyksestä säilyä hengissä ja tuntea olevansa elossa. Pitkään jatkuessaan itsetuhoinen käytös voi kuitenkin johtaa myös vakaviin itsemurha-ajatuksiin. Avun hakeminen ajoissa on tärkeää.
Itsehoito-opas viiltelyn lopettamiseksi: https://www.mielenterveystalo.fi/nuoret/itsearviointi_omaapu/oma-apu/vapaaksi_viiltelysta/Pages/default.aspx
Muissakin mielenterveyteen liittyvissä kysymyksissä luotettavaa tietoa löytyy www.mielenterveystalo.fi
Vaikeissa tilanteissa ohjaamme olemaan yhteydessä omaan terveyskeskuksen päivystykseen hoidon tarpeen arviointia varten.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Ylös :)
Olisimme erittäin kiitollisia vastauksista!
Odottelemme vastauksianne. Lyhyetkin vastaukset auttavat työtämme eteenpäin.
Nyt 24 v nainen vastaa:
Mikä johti itsesi vahingoittamiseen?
Olen ollut masentunut ainakin 11 vuotiaasta asti, 13 vuotinaana satutin itseäni ekan kerran veitsellä. Tuon ikäisenä rupesin suunnittelemaan myös itseni tappamista (auton alle hyppääminen, hirttäytyminen portaikon yläpäähän jne). Säännöllistä satuttamisesta tuli 16 vuotiaana jolloin aloin viillellä itseäni mattoveitsellä. Tätä jatkui säännöllisesti 19v asti jonka jälkeen olen siirtynyt itseni piiskaamiseen (ei jää arpia ;) ).
18v meinasin menettää luottotietoni äitini takia jolloin meinasin hukuttaa itseni alkutalvesta läheiseen järveen. Menin sinne pulikoimaan vaatteet päällä aikomuksena etten palaa mutta tässä nyt ollaan edelleen.
Minkälaisia tunteita koit ennen tekoa, teon aikana ja teon jälkeen?
Ennen tekoa ahdistusta ja voimakasta surua, toivottomuutta. Teon aikana ns tarmokkuutta ja voimaa. Teon jälkeen on hyvä olo sen hetken aikaa eikä enää ahdista tai masenna. Hukuttamisyrityksen jälkeen oli aivan mahtava olo. Yksi parhaista oloista ikinä. En ikinä ole tuntenut olevani niin elossa.
Miten vahingoitit itseäsi?
Tosiaan mattoveitsellä ja sen jälkeen piiskannut nippusiteillä itseäni.
Mikä johti itsesi vahingoittamiseen?
Olin vuosikausia koulukiusattu ja aloin vihaamaan itseäni, kun en saanut pahaa oloa purettua ulos. Itseni vahingoittaminen toi hetkellisen hyvän olon.
Minkälaisia tunteita koit ennen tekoa, teon aikana ja teon jälkeen?
Vihaa, tuskaa, syyllisyyttä, häpeää. Kaikkein isoin tunne oli suunnaton ahdistus. Viiltelyn aikana pulssi tasaantui ja keskityin vain vereen ja tuntemuksia.
Jos olit vahingoittamisen vuoksi osastohoidossa, niin miten osastolla asiaa käsiteltiin?
Olin vierihoidossa hetkittäin. Hoitajien kanssa keskustelin paljon itsetuhoiduudesta ja sen hallintakeinoista. Vaikeiden olojen aikana sain rauhoittavaa lääkettä.
Olisitko kaivannut erilaista hoitokeinoa itsesi vahingoittamiseen?
Enemmän vaihtoehtoisia hoitoja. Vasta psykoterapiassa löytyi työkaluja ja keinoja lieventää ahdistusta.
Miten vahingoitit itseäsi?
Viiltelin käsiä ja jalkoja. Yleensä veitsellä tms. Joskus hakkasin itseäni nyrkein. Käyttäytymiseni oli vastuutonta ja jouduin vaaratilanteisiin ja vasta myöhemmin ymmärsin sen olevan itsetuhoisuutta.
Olin menossa kertomaan äidilleni, että minusta on tullut ylioppilas. Äiti ei ollutkaan kotona. Tuntui, että jotain oli pielessä. Sain soiton isosiskoltani, joka pyysi antamaan puhelimen poikaystävälleni. ARVASIN, että jotain on sattunut ja jotenkin tiesin, että äiti on kuollut. Silloin romahdin. Isäni oli tehnyt itsemurhan, kun olin 11-vuotias ja äiti oli enää jäljellä. Äitini oli alkoholisti.
En vain pystynyt käsittelemään asiaa vaan halusin itsekin kuolla. Viiltelin itseäni veitsellä. Karkailun koti yöllä yöpaita päällä. Kerran löin veitsen seineen ja valtimo aukesi ja sain sormiini 17 tikkiä. Kerran poliisit hakivat minut, kun olin yrittänyt tappaa itseni. Usein otin myös lääkkeitä. Sain rauhoittavia, vaikka sanoin että syön ne kerralla kaikki. Sitten jouduin tai pääsin osastohoitoon. Silloin minulle sanottiin, että jos olet nyt pohjalla, niin eikö suunta ole tällöin vain ylöspäin. Siitä pikku hiljaa elämä alkoi etenemään. Mutta MINUSTA lääkkeet eivät ole ratkaisu vaan se, että apua huutavalle nuorelle tarjotaan tukea ja häntä JAKSETAAN kuunnella.
Mikä johti itsesi vahingoittamiseen?
Olin ison perheen keskimmäinen lapsi ja en koe saaneeni tarpeeksi huomiota ja rakkautta lapsuudessani. Olen tyttö, ja muut sisarukseni ovat poikia. Koen, että veljeni saivat enemmän rakkautta vanhemmiltani kun tekivät miesten töitä. Minut syrjäytettiin ja halvennettiin, toimin kuin piikana eikä itsetuntoni kasvanut.
Minkälaisia tunteita koit ennen tekoa, teon aikana ja teon jälkeen?
Itsetuhoisuuteni alkoi minun ollessa varhaisteini-ikäinen. Vihasin itseäni ja ahdistuin siitä. Häpesin koko ajan.'
Jos olit vahingoittamisen vuoksi osastohoidossa, niin miten osastolla asiaa käsiteltiin?
Siihen aikaan ei ollut tarjottavilla sairaalahoitoa.
Olisitko kaivannut erilaista hoitokeinoa itsesi vahingoittamiseen?
Olisin kaivannut aikuisen läsnäoloa ja huomioimista.
Miten vahingoitit itseäsi?
Poltin itseäni erilaisilla asioilla. Silitysraudalla, avotulilla, saunan kiukaan avulla